Mitä saa, kun yhdistää esimerkiksi League Of Legendsin, Evolven, Halo 5:n, Duke Nukem 3D:n ja Max Paynen parissa työskennelleet ihmiset? Vastaus: Slipgate Studiosin! Kickstarter-kampanjan kautta alkunsa saanut peli (mistä näitä mesenaattiteoksia oikein sataa!) on saanut vaikutteita muun muassa Commander Keenista, Conkerista, Ruff 'n' Tumblesta ja Jazz Jackrabbitista. 90-luvun retropelien kultakautta huokuva Rad Rodgers on tarina pojasta, joka pelasi liikaa videopelejä.




Rad on 12-vuotias poika ja luonteeltaan kovin temperamenttinen. On nukkumaanmenoaika, joten äiti pyytää lasta lopettamaan pelaamisen ja pesemään hampaansa ennen sänkyyn kömpimistä. Rad suuttuu, koska peli on kesken. Ilman purukaluston pesemistä poika menee lopulta sänkyyn, mutta yhtäkkiä televisio sekoaa. Ruutu alkaa vilkuttaa valoja ja pian poikarukka imaistaan telkkarin sisään. Bittimaailmassa häntä odottaa ystävä Dusty, joka hyppää Radin reppuselkään. Kaksikon tehtävänä on pelastaa pikseliviidakon asukkaat sekä palauttaa vanha puu suojelemaan viidakkoa ja sen väkeä.

Melkein 82 000 dollaria kampanjassa kerännyt peli ei valitettavasti saavuttanut kaikkia virstanpylväitään, mutta tekijöiden kokemukset muiden pelien parissa kääntyvät Rad Rodgersin vahvuudeksi. Olen liian usein törmännyt Kickstartereiden kautta “ihan kivoihin” tasohyppelyihin, joista puuttuu "se jokin". Peli julkaistiin PC:lle jo vuonna 2016, mutta vasta nyt konsoleille lisäsisällön kera. Aikaisemman version ostaneet voivat huokaista helpotuksesta, sillä tuoreet sisällöt ovat ladattavissa ilmaiseksi.


Nyt julkaistussa versiossa pelialueita on yhteensä kahdeksan kappaletta sekä lisänä muutama bonustaso. Kentät ovat täynnä pieniä yksityiskohtia ja yhden suorittamiseen saattaa kulua jopa 30 minuuttia. Tasot tuntuvatkin liian pitkiltä ja olisi ollut mukavaa, jos kahdeksan kenttää olisi kaikki jaettu vielä esimerkiksi puoliksi. Toki paras vaihtoehto olisi ollut, että tasoja olisi lisätty enemmän, sillä nyt peli on pelattu läpi parhaimmillaan yhden illan aikana. Intohimoisimmat pelaajat kuitenkin tahkoavat alueita läpi monta kertaa parantaen aikaansa ja hankkimalla kaikki saavutukset.


Rad Rodgers sisältää paljon pulmia, sillä matkan varrelta löytyy paljon salakäytäviä sekä muuta piilotettua. Radin on myös etsittävä neljä kappaletta esineen palasia, jotta lopussa häämöttävä ovi saadaan aukaistua. Ennen tätä on kuitenkin muun muassa tapettava vihollisia, pompittava tippuvien laattojen päällä, varottava piikkiseiniä ja tasapainoteltava tukkien päällä. Seikkailua vaikeuttaa pelialueen sokkeloisuus, sillä samaa tasoa voidaan tahkota useassa eri kerroksessa. Kentän läpäisyn jälkeen kaksikko palkitaan pisteillä, jotka kirjautuvat ylös tulostaulukkoon. Samaiselta seinältä voi katsoa myös muiden pelaajien saavuttamia pistemääriä ja verrata näitä omaan saavutukseen.



Pelialueiden taustat loistavat värikkyydellään ja viidakkoteema on hiottu pieniä yksityiskohtia myöten mielenkiintoiseksi. Rad Rodgersin paras puoli on silti hahmojen ääninäyttely sekä taustamusiikit. Ääninäyttelijänä kuullaan arvostettua Jon St. Johnia, joka tunnetaan Duke Nukemin ääniroolista. Musiikista taas vastaa Andrew Hulshult, joka taas on tehnyt musiikkia esimerkiksi Rise Of The Triadiin. Synapoppia rakastavat voivatkin höristää korvia, sillä Rad Rodgersin musiikki on taivaallista synasekoilua rokkivivahteella. Onneksi kappaleita voi kuunnella ,yös esimerkiksi Spotifysta. Voisin maksaa kymppejä, jos biisit saisi vinyylilevyllä, mutta harmikseni näin ei kuitenkaan ole.


Jos olisin ollut tietoinen pelistä jo sen kampanjavaiheessa, olisin voinut rahoittaa peliä ja saada ainakin fyysisen CD-levyn täynnä biisejä. Kurkistus Kickstarter-sivulle paljastaa, että 250 dollarin arvoinen paketti sisälsi myös SNES-kasetin, jonka sisällä olevalta USB-muistilta pystyi lataamaan pelin PC-version. Onneksi kyseessä oli vain digitaalinen kopio, sillä sieluni olisi itkenyt verta, jos kyseessä olisi ollut aito SNES-versio.


Löpinät sikseen, on lopputiivistelmän aika. Rad Rodgers on kunnioitettava esimerkki laadukkaasta työstä, jonka takana on joukko osaavia työntekijöitä. Harmittavasti peli on aika lyhyt ja innokkaimmat fanit jäävät varmasti nuolemaan näppejään sekä odottelemaan lisäsisältöä. Nopea googlailu osoittaa, että pelille olisi pitänyt tulla uusia lisämaailmoja nyt nähdyn lisäksi. Mitään ei kuitenkaan ole tähän mennessä näkynyt. Toivotaan, että Slipgate Studios tekisi Radin ja Dustyn seikkailulle jatkoa, eikä se jäisi vain haaveeksi. Kaiken lisäksi noin 20 euron hintalappu tuntuu hieman korkealta pelin pituuteen nähden.