Se joka virtuaalimiekkaan reaaliaikastrategiassa tarttuu, siihen Total Warissa hukkuu. Totaalista sotaa käyty jo niin kauan, että siitä on muodostunut synonyymi genrelleen. Mikäpä siis parempaa kuin paketoida kuulun pelisarjan hyvä kaiku tosiaikastrategian ystäville suunnattuun uuteen free to play -koukkuun. Total War Arena tarjoaa joukkuepohjaista sotimista kehityspuun vilvoittavassa varjossa.

Ihan pelkällä nimellä ei hyvää peliä tehdä, vaikka sillä myyntiä voisi tehdäkin. On huojentavaa, että Total War -nimikettä ei ryöstökalasteta tässä yhteydessä, vaan pikemminkin siitä on haluttu tekemistä kuvaava laatusana pelin yhteyteen. Total War Arenaa on kehitetty yli viiden vuoden ajan ja jokaista yksikköä ja karttaa on hiottu niin, etteivät pelaajat joudu alkutaipaleella testaajiksi. Keskeneräisen kyhäelmän sijaan tarjolla on hiottu kokonaisuus.



“Tämä on joukkuepeliä” on fraasi, jota hoetaan työpaikoilla esimiesten toimesta, kun halutaan minioneiden toteuttavan kuuliaisesti tekijöitään suurempaa visiota. Total War Arenassa joukkuepelaaminen tiivistyy paremmin konkreettiseksi, kuin monissa tiimipohjaisuuden henkseleitä paukuttavassa fps:ssä.


Jokaisessa taistelussa vastakkain ovat kymmenhenkiset joukkueet, joiden jokainen jäsen komentaa kolmea yksikköä. Tantereella on siis yhtä aikaa mittavat kuusikymmentä yksikköä. Kolme yksikköä ei varsinaisesti ole valtakirja isompien strategisten manööverien toteuttamiseen, mutta jo muutama joukkuekaveri yksikköineen mahdollistaa mielenkiintoiset veivaukset vastustajien päänmenoksi.





Tärkeimmät kolme sodankäynnin perustyyppiä ovat jalkamiehet, jousimiehet ja ratsuväki. Kivi-paperi-sakset mittelöiden tapaan toinen on aina toistaan vahvempi joissain olosuhteissa ja tilanteessa. Jousimiehet ovat etäällä pysyessään kuolettavia miekkamiehille ja niin edelleen. Perusyksiköiden lisäksi taistelukentällä on myös katapultteja ja muita heittoaseita, jotka tuovat oman lisäarominsa. Varsinaiset ratkaisuväännöt käydään jalkaväen, jousimiesten ja ratsuväen välillä.



Yksiköiden erilaisuus on toteutettu todella hyvin, sillä perustoiminnastakin löytyy syvyyttä. Pelkästään yksiköiden liikuttaminen nostaa pöydälle päätöstä vaativia kysymyksiä. Mihin ja miten liikuttaa joukkojaan niin, ettei ratsuväki pääse yllättämään? Kuinka ajoittaa omaa etenemistä, jotta kaverit ehtivät sivustoilla omiin asemiin? Juuri perustoimintojen merkitys taistelun lopputulokseen luo illuusion isommasta taistelusta, jossa ei ole kyse enää vain omasta osumatarkkuudesta ja kill/death-suhteesta. Pelkkä vastustajan sitominen taisteluun siksi aikaa, että omat sotatoverit saavat rivinsä kuntoon, tuntuu palkitsevalta, vaikka hintana voi olla henkilökohtainen game over.





Ison sodan tuntu tulee osin siitä, että onnistunut ennakointi ja yhteistoiminta tuottaa arvioituja tuloksia. Toisella puolella vaakakuppia ovat karvaat epäonnistumiset samoilla osa-alueilla, joiden seuraukset aloittavat dominio-efektin kohti tappiota. Kommunikointi oman joukkueen kesken nousee yhdeksi voiton avaimeksi, mikä on vaikea pitää käsissä, sillä lähettäviä ja vastaanottavia osapuolia on kymmenen kappaletta. Jos toverin jalkaväki ei ymmärrä suojata hyökkäyksesi sivustaa, luvassa on verilöyly jonka jäljet johtavat chättihuoneeseen ja mikrofonien puutteeseen. Iso apu tähän on kuitenkin piirtotyökalu, eräänlainen kynä, jolla pelaajat voivat piirtää kartalle nuolia ja kuvioita visualisoimaan taktiikkakuvioita.



Tässä samaisessa asiassa piilee myös Total War Arenan upottava hetteikkö. Jos käden sormet on levitetty haralleen lyödessä, ei se muotoile vastustajan naamaa uusiksi kuten nyrkki. Jos joukkuetoverit eivät kommunikoi tai osaa lukea taistelunkulkua, on yksittäisellä komentajalla todellisia vaikeuksia. Näitä vaikeuksia on jopa niin paljon, että pelaamisen mielekkyys häviää ajoittain horisonttiin. Jos rinnalle saa edes muutaman mikrofoniin puhuvan kaverin, niin taistelukentän kutsu on huomattavasti voimakkaampi.







Total War Arenan maksuluupin pohjana toimii kehityspuu. Wargaming on aikaisemmin istuttanut saman kehityspuun muihinkin f2p-peleihinsä, ja todennut sen toimivaksi. Tutulla grindaustekniikalla taisteluista kertyneellä rahalla ja kokemuksella kehitetään ja avataan yhä parempia yksiköitä ja komentajia niiden johtoon. Wargamingin esimerkillinen maltti rahastamisessa on onneksi mukana tässäkin. Kaikkea herkkua saa maistaa myös maksamatta, mutta silloin sodan jumalille on uhrattava enemmän aikaa. Vaikka free to play on monille kirosana, on sen kanssa eläminen varsin huoletonta ainakin Wargaming peleissä.




Kaikkinensa Total War Arenassa näkyy pitkä kehitystyö ja loppuun mietitty tasapainotus. Taisteluissa on mielekkyyttä, joka ei rakennu vain tiettyjen yksiköiden grindaamiseen, vaan tarjoaa sodan parhautta kaikilla mausteilla. Jos vain Total War tai ylipäätään sotastrategiat miellyttävät ja löydät rinnalle oikeat taistelutoverit, niin tässä on hyvä kokeilemisen paikka. Total War Arenassa on paljon syvyyttä näennäisen yksinkertaisuuden takana. Vaikka ohjattavia yksiköitä on vähän ja taistelut käyty yleensä alle vartissa, riittää komentajille mietittävää ja opittavaa.

Heikki Mustonen

Katso myös: Total War Arena paketoi upeat historialliset sodat ilmaispelattavaan pakettiin
Lue myös: V2.fi ennakoi: Total War Arena - joukkuestrategiaa massoille