Erään turkulaisen pelikaupan myymäläpäälliköllä oli aikanaan lentävä lause: ”jos nyt sattuu sellaisesta pitämään”. Tämä vakiovastaus kuultiin monen nuoren pelaajan kysellessä mielipiteitä milloin mistäkin pelistä. Nyt pääsen itsekin käyttämään sitä, sillä Monster Energy Supercross saattaa olla ihan kelvollinen prätkäpeli, jos nyt sattuu sellaisesta pitämään.



Kuten nimestä ja joka paikkaan tungetuista logoista voi helposti päätellä, Monster Energy Supercross on virallisen prätkäsarjan virallinen peli, joka pursuaa virallisia sponsoreita, virallisia kisapaikkoja, virallisia varustemerkkejä ja tietenkin virallisia yhteistyökumppaneiden brändejä. Jos pelin mukana tuleva virallisuus ei vielä riitä, voi ostaa DLC:nä lisää sponsoreiden logoja, joita sitten lätkiä vaatteisiinsa ja prätkäänsä. Tämä ei ollut vitsi.


On vaikea välttyä ajatukselta, että pelin kehittäjille – tai vähintään julkaisijoille – juuri tämä virallisuus on ollut se tärkein, useaan kertaan liitutaululla ympyröity suunnittelufilosofia. Peli näyttää hyvältä, matsit ovat täynnä pyroefektejä ja tuntuvat oikeilta stadiontapahtumilta, ja kuullaanpa taustalla ihan oikea (ja virallinen) sarjan kuuluttajakin, mikä tuo hommaan lisää uskottavuuden tuntua.

Pelata voi yksin joko ajamalla yksittäisiä kisoja tai hyppäämällä kokonaiseen uraputkeen, jossa haalitaan parempia (virallisia) sponsoreita ja ostellaan uusia (virallisia) varusteita voittamalla kisoja. Jos moninpeli on enemmän omaan mieleen, voi hypätä linjoille kisaamaan muiden pelaajien kanssa, joskaan itse en tässä koskaan onnistunut. Peli ei saanut yhteyttä servereille käytännössä koskaan, vaikka se sitä ahkerasti yritti.




Kaiken virallisuuden keskellä on kuitenkin unohtunut, että pelin pitäisi olla myös hyvä, jotta kukaan muu kuin pahimmat lajiniilot jaksaa siitä innostua. Ja valitettavasti Monster Energy Supercross ei ole hyvä prätkäpeli. Siinä kyllä riittää vauhtia ja se pyrkii kovasti realismiin, mikä tarkoittaa, että oppimiskynnys on jyrkkä. Kehitystiimi tuntuu itsekin huomanneen että peli on niin sanotusti sikamaisen vaikea, sillä käytössä on rajaton mahdollisuus kelata kisoja taaksepäin. Niinpä kolarin jälkeen voi ottaa filmiä taaksepäin sen verran, että ehtii ehkä tällä kertaa tekemään paremmat ohjausliikkeet. Jos ei, aina voi kelata uudelleen.


Tämän vielä kestäisi, mutta peli tuntuu myös bugiselta ja epäreilulta. Kun kyseessä on peli, jossa prätkät lennättävät mutaa ja radan reunoilla olevia esteitä ilmaan jatkuvalla syötöllä, mukana on tietenkin reteä fysiikkamoottori. Valitettavasti tässä tapauksessa se vain tuottaa yllättäviä tuloksia. Joskus prätkän osuessa sata lasissa kentän laidalla olevaan pehmusteeseen kuski jatkaa tangentin suuntaan kovalla vauhdilla prätkän jäädessä paikalleen. Toisinaan samainen este lentää kohti horisonttia kuin suihkumoottori persauksissaan. Ja joskus taas prätkä pysähtyy esteeseen kuin seinään ilman mitään haittavaikutuksia.

Myös prätkien väliset törmäykset tuntuvat vähintään erikoisilta. Sen vielä ymmärrän, että jos laskeudun hyppyni päätteeksi alla ajavan kuskin päähän, todennäköisesti kaadun pyörälläni. Sitä kuitenkaan en ymmärrä tai hyväksy, että se alle jäänyt kuski jatkaa matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka päähän jötkähti 150 kiloa Husqvarnaa ja Lehtosta. Tuntuukin siltä kuin tekoälyn kuskit vain ajaisivat kuin kiskoilla ja jos pelaaja sattuu osumaan eteen, itsepä saa turpaansa.


Toisaalta oma kokemukseni moottoripyöräilystä rajoittuu yhteen kaatumiseen kaverin Honda Monkeylla, joten ehkä Monster Energy Supercross onkin salaa huippurealistinen simulaatio?



Olivatpa prätkämeriittini miten olemattomat tahansa, jopa minä tiedän, että Monster Energy Supercrossissa riittää runsaasti turhauttavia bugeja, joiden virallisuudesta en osaa sanoa enempää. Joskus starttilinjalta puuttuu yllättävästi kuskeja, toisinaan jo ennen kisan alkua nähtävissä pienissä esittelyvideoissa radan reunusesteet suhaavat yksinään pitkin rataa kuin laboratoriosta karkuun yrittävät koe-eläimet. Muutaman kerran peli myös lukittui täysin kesken kisan tai valikoissa.


On tunnustettava, että minä en ole Monster Energy Supercrossin kohdeyleisöä. Pidän kyllä ajopeleistä, mutta prätkähuristelu ja motocross eivät herätä minussa minkäänlaisia intohimoja. Niinpä ne pelin hyvät puolet – virallisuus ja uskottavuus esikuvalle – eivät merkitse minulle mitään. Huonot puolet – bugit ja yleinen viimeistelemättömyys – kylläkin, joten minun perspektiivistäni nyt jäädään reippaasti miinukselle.

Mutta kuka tietää. Jos satut itse olemaan suunnaton supercross-fani, joka osaa vaikka unissaan luetella pääsarjan kuljettajat ja kertoa, mitkä viralliset logot itse kunkin takapuolta koristavat, ne puutteet ja ongelmat voi painaa villaisella ja pelistä nauttia. Kuten totesin, Monster Energy Supercross voi olla ihan hyvä peli, jos sattuu sellaisesta pitämään. Minun virallinen mielipiteeni on, että jos vastausta kysymykseen ei tiedä ennakkoon, sen selvittämisestä ei kannata maksaa 50 euroa.