Pohdin monta päivää putkeen minkä arvosanan antaisin tälle pelille. Sen pelaaminen oli raskasta ja välillä teki mieli sammuttaa konsoli sekä laittaa ohjain lataustelakkaan kiinni odottelemaan seuraavaa pelikertaa. Kingdom Come: Deliverance oli yksi arviointihistoriani vaikeimmista peleistä. Syynä tähän on oikeastaan vain pelin keskeneräisyys. Arviota lukiessa on syytä huomioida, että pelin kesto on useita kymmeniä tunteja ja tekstiä kirjoittaessani peliaikaa oli ehtinyt kertyä reippaat 30 tuntia.




Kingdom Come: Deliverance sai alkunsa Kickstarter-kampanjasta, jossa yli 35 000 rahoittajaa lähti sijoittamaan pelin tulevaisuuteen. Pottia kertyi matkalla yli miljoonan punnan verran ja alun perin pelin luvattiin ilmestyvän vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä, tosin siihen mennessä peli ei valmistunut. Suurinta tavoitetta - 1 200 000 puntaa - ei saavutettu, mutta miljoonallakin kehittäjät pystyivät panostamaan peliin reilusti resursseja.

Pelin päähahmo Henry on tavallinen pienen maalaiskylän poika, jonka perheeseen kuuluvat isä sekä äiti. Isäpappa työskentelee kylän seppänä ja äiti tekee milloin mitäkin oman talon pihapiirissä. Pojanklopin arkeen kuuluu paikallisen ravintolan naistyöntekijän viettely sekä poikaporukassa inhottavien miesten talon sotkeminen lannalla. Tämä hulvaton ja huoleton hauskuus loppuu lyhyeen, kun kylään hyökätään. Isossa rytinässä kylä peittyy verellä ja jälkeen jää kasa ruumiita. Henry nuorena miehenä lähetetään varoittamaan naapurikyliä liikkuvista sotilaista. Tästä alkaa Henryn henkilökohtainen kasvutarina ja suuri seikkailu.


Toimintaroolipeli sijoittuu vuoteen 1403 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakaudelle. Tarkemmin paikkana on Böömin kuningaskunta, joka nykyisin sijaitsee Tšekin alueella. Sigismund Luxemburgilainen hallitsee valtakuntaa ja tämän unkarilaiset sotilaat ärsyttävät Henryä hirmutekojensa vuoksi. Pelissä nähdäänkin liittoutumisia sekä lordin joukoissa palvelemista. Keskiajan mukaisesti teoksessa noudatetaan tarkkaan sen ajan tarvikkeita, tapoja ja selviytymiskeinoja. Tämä tekee seikkailussa etenemisestä haastavaa ja samalla pelistä markkinoilla omanlaisensa. Kyseessä on kiinnostava ajattelua ja aikaa vaativa teos, jossa jokaisella liikkeellä ja teolla on merkitys.



Kingdom Come: Deliverancen pelimekaniikka on vaativa, joten pelaajan on harjoiteltava muun muassa aseen käyttöä ja hahmon kehitystä. Ensimmäiset tunnit vierähtävät opetellessa pelin perusmekaniikkoja. Alussa Henry on melko ummikko kaikessa, eikä miekka tunnu pysyvän räpylässä. Nyrkkitappelutkaan eivät ota onnistuakseen ja aika usein päätin mieluummin juosta pakoon kuin jäädä odottelemaan kuolemaa. Opettelun lisäksi alussa nähdään paljon animoituja kohtauksia sekä suoritetaan pieniä tehtäviä. Näillä ikään kuin halutaan ajaa pelaaja sisään keskiajalle. Ensimmäiset luovuttajat saattavat kuitenkin iskeä ohjaimen pöydälle ja konsolin kiinni ennen virallista alkua. Useiden tuntien pituinen johdatus nimittäin vaihtuu kunnon seikkailuksi vasta noin 5-7 tunnin jälkeen.


Intron pyörittyä ruudussa Henry vetää kamat niskaansa ja lähtee tantereelle katsomaan, mitä tulevaisuudella on hänelle tarjota. Pelikartalla on useita erilaisia kaupunkeja, jotka ovat täynnä mukavia ja ilkeitä ihmisiä. Heidän suhteensa Henryyn muuttuu sen mukaan, miten mies päättää käyttäytyä kylissä. Jos naamalla on kunnon flirtti, on esimerkiksi kaupankäynti kauppiaiden kanssa mukavaa ja kyläläiset eivät katso kieroon tätä mukavaa miestä. Jos Henry käyskentelee kylässä humalassa, likaisessa asussa ja aiheuttaa pahennusta, on tiedossa varma turpakäräjät.

Mitä pidemmälle pelissä pääsee, sitä mielenkiintoisemmaksi mekaniikka käy. Henryn vaatevalikoima on valtava ja tarjolla on monenlaista asua aina hatuista kalsareihin sekä paksumpaan takkiin. Kerrospukeutumista kannattaa miettiä ennen isoja taisteluita, kun taas nopeutta vaativiin tilanteisiin on syytä pukeutua hieman kevyemmin. Yhtä laaja valikoima on myös aseistuksessa. Tarjolla on nuijaa, kilpeä, jousipyssyä sekä miekkoja. Näistäkin on syytä valita oikea väline ennen taisteluun lähtemistä. Nuija on esimerkiksi hidas, mutta paljon tuhoa tekevä ase, kun taas miekka pistää ja silpoo vastustajan nopeasti. Miekkailu kuitenkin vaatii armotonta harjoittelua, jossa tärkeintä on liikehdintä sekä vastustajan kolkkaaminen oikealla hetkellä.




Järjestelmä kuulostaa helpommalta kuin mitä se oikeasti on. Jotta Henry voi pukeutua vaatteisiin tai hankkia itselleen kunnon taisteluvälineet, tulee lompakossa olla rahaa kaupankäyntiä varten. Vaihtoehtoisesti tavaroita voi varastella esimerkiksi kuolleilta ja eläviltä ihmisiltä sekä erilaisista kätköistä. Minä ryöstelin kyläläisten tavaroita, sekä tutkin kuolleiden asukkaiden taskut, mutta se johti usein kiinnijäämiseen, jossa lopputuloksena oli nyrkkitappelu ja sitä kautta kuolema. Muutaman kerran kuitenkin onnistuin varastamaan arvokkaita taisteluvälineitä sekä vaatteita, mutta sitten ongelmana olikin, että kauppias ei ollut tarpeeksi rikas ostamaan niitä minulta. Itse asiassa kaupankäynti on tehty todella mielenkiintoiseksi - tavaralla on olemassa niin sanotusti ohjehinta, mutta Henry ja kauppias voivat käydä kiivastakin tarjouskauppaa. Joskus ostokset voi saada halvalla mukaan, kun taas toisella hetkellä kauppias haistattaa huilut ja kieltäytyy tarjouksesta.

Monella muullakin asialla on merkitystä siihen, miten Henry pärjää ja kulkee alueella. Etenemistä ei missään nimessä ainakaan helpota käytössä oleva tallennusjärjestelmä. Pelin tallentamiseksi on kolme vaihtoehtoa, joista kaikki ovat lähes yhtä surkeita, mutta samalla jopa ärsyttävän viehättäviä. Tarjolla on automaattitallennus, joka tallentaa pelin suhteellisen harvoin. Vaihtoehtoisesti Henry voi nautiskella juomaa tai nukkua sängyssään. Drinkin nauttiminen on kuitenkin arvokasta ja rahattomana tämä vaihtoehto on mahdoton. Tallennusjärjestelmä on saanut paljon kritiikkiä ja tulevaisuudessa peli saakin päivityksen, joka mahdollistaa mitä ilmeisimmin helpomman tavan talletukseen. Vaikka aluksi järjestelmä tuntui ällöttävältä, niin pidemmälle edistyessä opin hyödyntämään sitä tehtävien väleissä, sekä aina kun oli mahdollista tallentaa peli ”ilmaiseksi”, niin sen tein. Toivon, että mahdollisen päivityksen tullessa alkuperäinen tallennustapa säilyy myös, sillä se tekee pelistä mielenkiintoisen.




Graafisesti peli on ihan hienon näköinen, mutta kuitenkin tylsä. Keskiajalla on ollut komeita linnoituksia ja paljon kauniita asuja sekä esineitä, mutta pelimaailma näyttää hieman tyhjältä ja ankeilta. Vasta suurissa kaupungeissa päästään näkemään kunnollista maailmaa. Erityisesti talojen samankaltaisuus ja jopa lähes kopiointi pistää silmiin. Jäin kaipaamaan yksityiskohtaisempia maisemia sekä enemmissä määrin keskiaikaista tunnelmaa. Pelin suurin ongelma ovat kuitenkin takkuava ruudunpäivitys sekä animaatio-ongelmat, jotka saattavat jäädyttää pahimmillaan koko pelin. Ja kyllä, ilman tallennusta. Välillä hahmot taas pomppivat sinne tänne, sekä asettuvat päällekkäin. Joskus myös animaatio sekä meneillään oleva alkuperäinen keskustelu puskevat ruutuun yhtä aikaa, jolloin tilanne muuttuu todella sekavaksi.

Yhtenä isona ongelmana on myös tiirikoinnin vaikeus. Erilaisista arkuista on mahdollista löytää arvoesineitä, mutta näiden laatikkojen avaamiseksi tarvitaan rahalla ostettavia tiirikoita, jotka rikkoutuvat erittäin helposti. Koko tiirikointi on tehty liian vaikeaksi. Luulin olevani huono ryöstöhommissa, mutta hetken googlettelun jälkeen selvisi, että sama ongelma oli koitunut myös monen muun pelaajan kohtaloksi. Ilmeisemmin tiirikointi on tahattomasti liian vaikeaa ja siihenkin asiaan on tulossa joskus korjaava päivitys. Kingdom Come: Deliverance on täynnä paljon muitakin pienempiä ongelmia. Viimeisimmän päivityksen tullessa PlayStation 4:lle peli rikkoontui vielä hieman lisää ja esimerkiksi käytössä olevaa soihtua ei saa esille enää mistään.


On harmillista, että Warhorse Studiosilla ei ole riittänyt tarpeeksi paukkuja pelin toteuttamiseen alusta loppuun asti. Keskiaika on ideana mieltä kutkuttava, pelimekaniikan opettelu vaatii aikaa, selviytyminen on joskus karvan varassa ja esimerkiksi voi tapahtua niin, että Henry loukkaantuu pahasti ja kuolee lopulta mätiviin jalkahaavoihin. Kingdom Comen kesto on useita kymmeniä tunteja ja parhaimmillaan peliin voi upottaa reippaasti yli satakin tuntia. Erilaiset ohjelmointivirheet tekevät kuitenkin pelaamisesta epäkiitollista ja ärsyttävää puuhaa. Ei ole mukava katsoa pitkiä animaatiovideoita kerta toisensa jälkeen uudelleen vain siksi, että ne saattoivat ensimmäisellä katsomiskerralla kaataa koko tehtävän. Toimiessaan peli olisi kuitenkin vähintään neljän tähden arvoinen. Kaikki kehu menee ehdottomasti idealle ja sille, että Henryn seikkailu on tehty kutkuttavan haastavaksi - maailmassa on ihan tarpeeksi helppoja pelejä, joissa automaattinen tallennus pelastaa fiaskolta. Kingdom Come: Deliverance ei ole pelaajille, jotka haluavat pelata 20 minuuttia kerrallaan ja lopettaa aina tallennukseen silloin kun itse haluavat. Tätä peliä pelataan sen asettamilla ehdoilla ja jos niihin ei totu, on teos syytä jättää kauppaan.

Toivon, että seuraava päivitys olisi laaja ja siinä korjattaisiin kaikki ongelmat. Pelkään kuitenkin, että ihmisten mielenkiinto ei jaksa riittää sinne asti, että teos olisi pelikelpoinen.