Pahaa titaania Electronic Artsia ei tässä erässä voi varman päälle pelaamisesta syyttää. Alkuperäinen MySims oli vajaaksi jäävä rakenteluelämys, joka kuitenkin rentoutti mieltä antamalla kätevät työkalut ja riittävästi vapautta omannäköisen palikkakaupungin luomiseen: hips heijaa, huonekalutkin sai suunnitella pala palalta! Toisin kuin äkkinäinen arvaa, MySims Kingdom ei ole linnojen ja asetelineiden rakennussarja, vaan leppoisa seikkailu- ja ongelmanratkontapeli junioreille ja mikseipä lapsellisille käppyröillekin. Käytännöllisesti katsoen alkuperäisen nimikkeen parhaasta puolesta on luovuttu. Rohkea siirto on johtanut jämäkämpään kokonaisuuteen, mutta jotain on samalla menetetty.



Liibalaabaa jokeltavien simsien kuningaskunnassa kukaan ei osaa mitään. Rakentamisesta olisi turha puhua, uusavuttomat eivät osaa viljelyksiäänkään kastella, tai edes mankan töpseliä seinään iskeä. Näin siinä käy, kun kansaa hyysäävät kuninkaan valitsemat ja velhon varustamat valtikkarit, jotka huolehtivat kaikesta peruskoulun käytäväromansseista lähtien. Pelaaja nimeää, vaatettaa ja valitsee äänenpainon uusimmalle valtikkarille, joka lähtee kartturinsa, kirjekyyhkyä komentavan turvenuijan ja tietenkin ylivertaisen maagisen seipäänsä kanssa kiertämään valtakunnan saaristoa.

Valtikkarin on pystytettävä ja sisustettava aimo rivi rakennuksia löyhien ohjeiden mukaan. Uutena asiana koneet kaipaavat korjausta, eli käytännössä sähköjohtoja on vedeltävä, rattaita aseteltava ja kastelujärjestelmiä kyhäiltävä siten, että jotain järkevää tapahtuu. Tämmöistä voi jo kutsua mainostetuksi ongelmanratkonnaksi, vaikka hyvin helposta pelistä onkin kyse. Materialististen ilojen tarjoilu ei ole kaikki kaikessa, vaan valtikkarin on nimenomaan tehtävä rahvas onnelliseksi kuninkaan vetäessä lonkkaa ja pullaa. Lehmipoikasaarella onni on aidattu lehmä ja tapansa parantanut hevosenkenkärosmo. Teatterisaaren ylidramaattiselle sedälle eivät uudet lavasteet riitä, vaan hän tarvitsisi myös vastanäyttelijää. Tämmöistä sattuu ja tapahtuu.

Yhteensä kahdentoista saaren ryppääseen kuuluu mitä odottaa saattaa, tieteissaarta, kummitussaarta ja ihanaa saarta. Mitä onnellisemmaksi simsit tulevat, sitä useampien saarten karttoja valtikkarille ojennetaan. Ennen pitkää leikkipaikkoja on valittavaksi asti. Saaret ovat pieniä, mutta kunkin ongelmien ratkaisemisessa kuluu hyvä tovi. Pirteiden maisemien sööttien asukkien suomeksi tekstitettyjä ongelmia ja lapsellisia puujalkavitsejä kuuntelee hymyillen. Fiksuna tempauksena saarille ilmestyy uusia haasteita tietyssä vaiheessa. Edellisen osan veikein puoli oli jatkuvasti kehittyvä kaupunki, joten jatko-osan saarirakenne veisi ison osan iloa, ellei peli itse kertoisi, että nyt kannattaa käydä vanhoja tekosiaan päivittelemässä. Vaikeustason ollessa olematon, on elintärkeää, että pelaaja on motivoitunut käyttämään aikaa ja vaivaa omaehtoiseen askarteluun.



Rakentelu on edelliskertaa rajoitetumpaa, mutta myös sujuvampaa. Rakentelutilaan voi siirtyä milloin vain napin painalluksella, jolloin näkyviin myös tulevat ne rajatut alueet, joille rakentaa voi. Talot kootaan pienestä määrästä palikoita ja tietenkin maalataan mieleiseksi. Palikoiden vähyyttä korvaa se, että sisätiloihin tarkoitettuja huonekaluja ja koristeita voi vapaasti kylvää pihallekin. Ajan kanssa kuningaskunnasta saa supistuksista huolimatta hirveän näköisen (tai mitä kukakin nyt lähtee yrittämään).

Varsinainen sisustus on huomattavan rajoitettua, koska huonekaluja ei saa enää suunnitella itse. Tämä on perusteltua seikkailuteeman huomioiden: jokin välinäytöksistä saattaa tapahtua juuri pykätyissä lavasteissa, mutta tämän jälkeen sisätiloissa ei ole syytä vierailla. Jos peliä ajattelee nukkekotina, johon pannaan aikaa ja jota sitten ihaillaan ja esitellään, niin sitten MySims Kingdom ei pärjää edeltäjälleen alkuunkaan.

Ohjaus on niin sujuvaa kuin kapuloilta voi vaatia. Valtikkaria liikutetaan nunchukun tatilla ja rakentelu hoidetaan osoita ja klikkaa -periaatteella. Palikoita ja esineitä pyöritellään ristiohjaimella ja haamukuvat näyttävät, mihin ne parhaiten sopisivat. Haamukuvien ehdotuksia noudattaessa palikat loksahtelevat nätisti minne soveliainta. Asetuksistakin hieman riippuen kommunikointiongelmia pelin kanssa saattaa syntyä, ellei Wiin ohjainten käyttö ole pelaajalle toinen luonto, mutta jos ei ole, niin tässähän sitä ehtii rauhassa harjoitella. Mihinkään ei ole kiire, jumiin olisi taitavaa jäädä.



Rakennusmateriaalien haaliminen vie jälleen aikansa. Rakentamiseen ei sinänsä tarvita kuin taikavaltikan polttoainetta, eli manaa. Maallisempaa kamaa tarvitaan, jotta valtikalle voisi ensin opettaa, miten mikäkin esine tehdään. Puuta sai puita hakkaamalla, metalleja hakkua kilkuttamalla, onnea vastaantulijoita halailemalla ja kaloja onkimalla. Halkoja hakataan tarkalleen ottaen käyttämällä kirvestä, ja puusta ravistellaan omenia ravistelemalla puuta: liikkeentunnistusta käytetään hyväksi luonnolliselta tuntuvin tavoin. Erilaisia esineitä kannattaa kokeilla, sillä esimerkiksi sohvalla pomppiminen tuottaa vietereitä.

On hitusen outoa, että loitsiakseen tietyn sohvapöydän tyhjästä, pelaajan on ensin ongittava turska tai pari. Pidin enemmän edellisen osan suunnattomasta outoudesta: sisustusmestari saattoi rakentaa turskasta kylpyammeen, tai maalata sillä seinät! Pelaamisen kannalta keräily on mukava elementti. Koko ajan on tekemistä ja samalla sitä tuntee saavuttavansa asioita. Joskus harvoin jotakin, yleensä merenelävää, ei meinaa heti löytyä.

Vaihtelua rakenteluun ja keräilyyn tuovat muutamat rutiinit. Joku on saattanut hukata jotakin. Joku on saattanut hukata järkensä, jolloin ratkaisu on simppeli monivalintakeskustelu. Mainittuun teatteriesitykseen kuuluu paitsi keskustelu, myös teatterifriikin jahtaaminen eli johdattelu tiettyyn paikkaan, mikä on myös sama tapa, jolla ne lehmät aidataan. Lehmien aitaus edustaa lisäksi hieman erilaista rakentelua, sillä lennosta lätkityillä palikoilla aitaaminen on helpompaa. Jos MySims alkoi toistaa itseään puolen tunnin jälkeen, MySims Kingdom säilyy tuoreena hieman pidempään.



Myönsin MySimsille 79 pistettä, eikä jatko-osalle voisi mitenkään vähempää antaa, varsinkaan kun suurimmat kitinän aiheet on korjattu. MySims Kingdom on ohjelmalelun sijaan ihan oikea peli, jota on entistä sujuvampi käyttää ja joka ei kärsi kavalkadista teknisiä ongelmia. Puuhastelu on leppoisaa ja tunnelma sympaattinen, joten syytä ei ole, miksei suoritushenkisiin peleihin kyllästynyt voisi tämän parissa viihtyä synttärikakun soihtumäärästä riippumatta. Henkilökohtaisesti kuitenkin pidin enemmän MySimsin tarjoamista mahdollisuuksista. MySimsin maailmaan sai luoda sielun itse, MySims Kingdom tarjoaa moisen valmiina. Hyvä näinkin.