Kauas on tultu niistä lapsuuden yksinkertaisista Lego-ukkeleista, joita vuosien takaisessa Lego-elokuvassakin muisteltiin. Massiiviseksi multimediabrandiksi noussut Lego on kuitenkin pitänyt pintansa myös laadullisesti: elokuvat ovat keränneet lipputulojen lisäksi positiivisia arvioita, leluhyllyt tyhjenevät joulun alla samaa tahtia konvehtirasioiden kanssa, eivätkä pelitkään ole vajonneet pohjamutiin. Nelisen vuotta takaperin arvioitu Lego Marvel Super Heroes sai paljon kiitosta, eikä metikköön mennä tälläkään kertaa – vaikka mitään uutta ei juuri olekaan tarjolla.




Mitähän tästä nyt sitten sanoisi? Lego Marvel Super Heroes 2 on hyvin, hyvin perinteinen Lego-peli. Jos olet viimeisen kymmenen vuoden ajan seikkaillut Indiana Jonesin labyrinteissä, taistellut imperiumia vastaan Kashyykilla tai pelastanut Tylypahkaa ilkeiden velhojen visiitiltä, peli kulkee tuttuja uriaan eteenpäin. Uusia ideoita ei löydy eikä aivonystyröitä juuri koetella, mutta meno on alusta loppuun yhtä sympaattista kuin ennenkin.


Marvel Super Heroes 2:ssa parrasvaloihin päätyvät Guardians of the Galaxyn monirotuiset sankarit. James Gunnin elokuvilla jymy-yllätykseksi nousseet galaksin puolustajat ovat läsnä läpi seikkailun, kun Kang aloittaa maailmanvalloituksensa. Kang ei kuitenkaan orjuuta planeettoja, vaan teleporttaa universumin mielenkiintoisimpia alueita omaksi keräilykokoelmakseen: Chronopolikseksi nimetystä vaihtoehtomaailmasta löytyy niin pala Manhattania, Wakandaa, keskiaikaista linnoitusta kuin Asgardia. Chronopolikseen kaapattujen sankareiden täytyy palauttaa maailma ennalleen – ja piestä Kang, että satakunta muuta pahista siinä sivussa.


Chronopolis on supersankaritarinoille tyypillinen, lennokas idea. Hölmöä toki, mutta sympaattista. Chronopoliksessa seikkailu antaa hyvän tekosyyn erilaisten alueiden näkemiselle, pelillä kun on aina sopiva oikeutus sille, miten tarina heittää sankarit sekunnissa Sakaarista Manhattanille. Kässäripuoli seuraa perinteistä Lego-tasoa: lauantaiaamun piirrettyjä mukaileva tyyli on kauttaaltaan täynnä toimintakohtauksia ja one-linereitä. Läheskään kaikki vitsit eivät ole napakymppejä, mutta yleistunnelma on sopivan kepeä ja viihdyttävä, että ohjaimeen viitsii tarttua myös aikuisiällä. Koko perheen yhteiseksi seikkailuksi Marvel Super Heroes 2 onkin erinomainen.




Pelimekaniikalliset uudistukset ovat myös minimissä. Kampanja pelataan tuttuun tapaan aluksi läpi, jonka jälkeen tuttuja alueita tulee sahata eri sankareilla salaisuuksien toivossa. Keräilykamaa löytyy useampaa sorttia, aina vilkkuvista lähettimistä Stan Leen pelastamiseen erilaisista ongelmista. Kuinka kauan sitä maagista 100% läpimenoa jaksaakaan hamuta on jokaisesta itsestään kiinni: allekirjoittaneelle riitti kertarysäys kampanjan läpi, mutta Marvel-huumassa hihkuva muksu jaksanee vetäistä noin 10-15 tuntia pitkän tarinan läpi useampaankin otteeseen.


Itse pelaaminen on myös tuttua huttua. Alueelle ilmestyy vihollisia jotka peitotaan hakkausnappia rämpyttämällä, kunnes eteen tulee kepeitä puzzleja: heitä Kapteeni Amerikan kilpi vipuun, siirrä hissi alaspäin Tohtori Oudon aikamanipuloinnilla ja hajoita murtunut seinä Hulktaren supervoimilla. Aivot eivät juuri käy ylikierroksilla, sillä etenemisessä keskitytään hauskanpitoon sekä hömppään, ei puzzlejen monimutkaisuuteen.


Onko Lego Marvel Super Heroes 2:n ostaminen kannattavaa? Todennäköisesti tiedät vastauksen jo itsekin. Jos haluat uuden Lego-pelin, Marvel Super Heroes 2 ei ole mahalasku, vaan perinteinen, tasokas jatkumo aiempiin peleihin. Jos Lego-pelit ovat kaivanneet mielestäsi uutta verta ja ajatuksia, uusin tuotos ei ole odottamasi pelastus.