Olli Ikosen johtaman Lunar Collapsen ensimmäinen peli julkaistiin joulukuun alussa. Lost Home on 2D-peli, jonka pääosissa seikkailevat käärme ja vyötiäinen. Tämä erottamaton kaksikko menettää kotinsa tulipalon johdosta, minkä vuoksi he lähtevät etsimään uutta pesää itselleen. Matka ei kuitenkaan suju rauhaisasti, sillä viidakossa ja vuoristossa koetaan vaarallisia hetkiä. Vaikka kyseessä on vihulaisia sisältävä teos, on Lost Home silti siitä poikkeuksellinen, että se ei sisällä lainkaan väkivaltaa.



Lunar Collapse Oy on vuoden 2017 alussa Joensuussa perustettu peliyritys, jossa työskentelee kolme henkilöä. Lost Homea on työstetty jo neljän vuoden ajan muun muassa opiskeluiden ohessa. Alun perin sen piti ilmestyä Steamiin ostettavaksi jo marraskuun alussa, mutta pienen odottelun jälkeen julkaisu tapahtui kuukautta myöhemmin aiotusta ajankohdasta. Lost Home on yrityksen ensimmäinen markkinoille saapunut peli, mutta lisää teoksia on kehitteillä.

Lost Homen käyttöliittymä on todella simppeli, ehkä jopa liiankin karsittu. Päävalikossa voi säätää mittariston avulla musiikkia ja grafiikkaa, ei mitään sen ihmeellisempää. Alussa näytettävässä pätkässä kerrotaan mistä kaikki alkoi, jonka jälkeen pelaaja heitetään ensimmäiseen kenttään. Näppäinkomennot opetellaan lyhyiden tutoriaalien avulla. Nopeasti käy selväksi, että vaikka peli on julkaistu tietokoneelle, on se parhaimmillaan pelattuna esimerkiksi Xboxin ohjaimella. Näppäimistö sekä hiiri eivät tunnu taipuvan hahmojen ohjaukseen yhtä helposti kuin ohjain. Tulevien päivitysten aikana olisikin toivottavaa, että perusnäppäimistö toimisi paremmin ohjaimena, sillä kaikilla ei välttämättä ole Xboxin ohjainta yhdistettäväksi tietokoneeseen tai he eivät halua sitä käyttää.


Maailmoja pelissä on neljä kappaletta, joiden päätteeksi on aina pomotaistelu. Tekemistä riittääkin useammaksi toviksi. Kummallakin pelin hahmoista on omia erityistaitoja, joita voi hyödyntää päästäkseen etenemään matkalla. Esimerkiksi käärme voi heitellä vyötiäistä korkealla ilmalennolla yläpuolella oleville tasoille, kun taas armadillo voi käyttää käärmettä “jojona”, joka voi tarttua muun muassa puun oksiin tai kerätä sudenkorentoja.

Pelintekijät ovat ottaneet vaikutteita vanhoista 1990-luvun retropeleistä, mikä näkyy pelissä tasohyppelyn lisäksi myös vaikeutena. Tehtävien suorittaminen ja tasolta toiselle pääseminen ei ole aina helppoa vaan vaatii aivonystyröiden käyttämistä. Kentän läpäisyn jälkeen fiilis on mitä mahtavin, mutta ärräpäiltä ei kuitenkaan vältytä. Esimerkiksi kuvakulmissa on todella hämmentävä liikkuvuus. Kun tasolla etenee ja vaihtaa äkkiä suuntaa, jojoilee kuvakulma laidasta laitaan. Poukkoilu tekee etenemisestä haastavaa, varsinkin jos yrittää samalla esimerkiksi hypätä kuilun yli tai osua tiettyyn kohtaan. Sen sijaan grafiikka ja musiikki ovat pelin ehdottomia vahvuuksia. Hieman jopa pehmeäkulmaiseksi luokiteltavat piirosmaiset kuvat ovat simppeleitä ja selkeitä, mutta samalla tunnelmallisia. Kappaleet taas tuovat mieleen Donkey Kongin tai Crash Bandicoot -pelit, mikä on hyvä juttu!




Lost Homea pelatessa on muistettava, että kyseessä on pienen studion ensimmäinen peli, joten pieniä virheitä esiintyy ja niitä varmasti myös korjataan matkan varrella. Seikkailuteoksen hinta on kahdeksan euroa, jolla saa itselleen tunneiksi tekemistä. Samalla tukee myös pientä suomalaista pelistudiota.

Jään kuitenkin kaipaamaan kuvakulman poukkoiluun jonkinlaista korjaavaa päivitystä, sillä olemattomat hermoni eivät kestä jojoilua suuntaan ja toiseen. Jään myös kutkuttelemaan sillä ajatuksella, että Lost Home saapuisi joskus mobiilialustalle, sillä kokonaisuutena peli toimisi ehkä paremmin puhelimella tai tabletilla. Myös vyötiäistä ja käärmettä olisi paljon mukavampi liikuttaa puhelimen näyttöä hipaisemalla. Toivon tekijöille menestystä ensimmäisen pelinsä parissa, sillä uusia suomalaisia teoksia mahtuu maailmaan aina!

PC-tiedot: Nvidia GTX 1060, 6 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 RAM