Pokemon Sun ja Moon surffasivat Pokemon Go:n synnyttämällä aallonharjalla. Vuosi 2016 oli kaikinpuolin Pokemonien uusi kultainen hetki Euroopassa ja muualla läntisessä maailmassa. Vuotta myöhemmin ilmestyneet Ultra Sun ja Ultra Moon ovat tästä huolimatta hiipineet pelihyllyille kaikessa hiljaisuudessa. Kyse on erään aikakauden lopusta, sillä kyseiset pelit ovat viimeiset 3DS-konsolille ilmestyvät Pokemon-pelit.



Ultra Sun on pääosin tarinaltaan ja asetelmaltaan samankaltainen kuin vähemmän ultimaattinen peruspeli. Tiivistetysti Pokemonien seitsemännessä generaatiossa seikkaillaan Alola-alueella, joka erehdyttävästi edelleen muistuttaa Havaijia. Paratiisimaisissa tunnelmissa on kohdattavissa yli 400 pokémonia ja kaikkiaan mörköjä on muiden pelien kautta hankittavissa rapeat 800 kappaletta. Uusia monsuja on tässä julkaisussa tullut rosteriin huimat viisi yksilöä.

Perinteistä poiketen Alolalla ei tunneta saleja laisinkaan, vaan paikalliset taskuhirviö-kouluttajat suorittavat saarihaasteita ja lopulta taistelevat kulloisenkin saaren kahunaa, eli pääjermua vastaan. Saarihaasteet eivät pidä sisällään ainoastaan pokémon-taisteluita, vaan mukana on muistipelejä, valokuvaamista ja kaikenlaista muuta minipeliä. Myös vanhemmista peleistä tutut HM-kyvyt, jotka mahdollistivat paikasta toiseen nopean liikkumisen, ovat poissa. Nyt pelaaja voi hypätä laina-Charizardin selkään ja liihottaa kartan päästä toiseen ilman kykyjen opettelua.



Etuliite Ultra on tuonut peruspeliin kaikenlaista uutta. Osa muutoksista on varsin hienovaraisia, kun taas osa on selvemmin havaittavissa. Tarinaan on lisätty sivujuonne, jossa Mystinen Necrozma on varastanut valon Ultra Megalopoliksesta ja ryhmä kyseisen maailman asukkeja on tullut hakemaan apua Alolasta. Pelissä on lisäksi uusia alueita tutkittavana ja saarien välillä voi nyt liikkua surffaamalla rauskumaisen Mantinen selässä.

Nostalgikoille on luvassa herkkua, sillä Ultrassa on mahdollista kaapata lähes jokainen aikaisempien pelien legendaarisista Pokemoneista. Paluun tekee myös pahamaineinen Rakettiryhmä, kylläkin nimellä Team Rainbow Rocket. He ovat värvänneet jengiinsä aikaisempien pelien pahikset, joten tuttuja naamoja on luvassa. Tietenkin mukana on uusia Z-liikkeitä, uusi saarihaaste ja ihkauusi valokuvakerho, jotta oman rakkaan mönkijän voi ikuistaa filmille. Suurinpaan osaan kivasta lisäsisällöstä pääsee valitettavasti käsiksi vasta pelin ehtoopuolella, joten Sunin ja Moonin pelaajille on kertausta luvassa.



Ultra Sun ja Moon edustavat pistettä pitkän sarjan kehityksessä, jossa kaikki matkan varrella opittu hyvä on tiivistetty yhteen… tai kahteen pakettiin. Sun ja Moon olivat erinomaisia pelejä ja Ultra-versiot ainoastaan tuovat lisää maistuvaa sisältöä seokseen. Vaikka peruspelien pelaajalle on kertausta luvassa, on hienoa miten tarinaa ja saarihaasteita on muokattu hienoisesti, jotta pelin uudelleenpelaus on saatu tuntumaan virkistävältä kokemukselta. Näin aikaisemman version pelannut jaksaa uudestaan heittäytyä Alolaan. Ja se kannattaa sillä kyseessä on omasta mielestäni koko Pokémon-pelisarjan kaikilta osapuolilta vahvin peli.

Ainoa valittamisen aihe koskeen pelin raskautta. Tavallinen 2DS tai 3DS -konsoli kokee massiivisia notkahteluja ruudunpäivityksessä, jos taisteluun osallistuu enemmän kuin kaksi Pokemonia. Lisäksi pelin sammuttaminen jostain syystä käynnistää uudelleen myös konsolin.