Alkuperäinen The Sims oli aikoinaan merkittävä peli. Se erottui massasta monella tavalla, rikkoi pelin määritelmän rajoja ja tietenkin myös myi hirvittäviä määriä. Yhteensä neljä pääpeliä, lukuisia lisäosia ja muutamia spin-offeja tuottanut sarja saavuttaa helmikuussa jo täysi-ikäisyyden rajan. Useammille alustoille ilmestynyt pelisarja on ollut aina parhaiten kotonaan tietokoneilla. Sarjan neljännen osankin saapuminen moderneille konsoleille on kestänyt muutaman vuoden Windows-julkaisustaan. Silti se ei ollut siihen valmis.




Vaikka Simsin menestystaivalta on tullut seurattua sivusta, en ole itse aiemmin sarjan pelejä oikeastaan pelannut. Oli jännä päästä vihdoin kokeilemaan, miltä Simsien elämä tuntuu lähempää tarkasteltuna. Jos kokemusta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se “hämmentävä”, mutta tämä ei ollut lainkaan huono asia.

Loin heti alkuun parikin hahmoa, joista kummallekaan en oikein lämmennyt. Yhdestä tein pelaajan, jolle ostin tabletin ensimmäiseksi pelikoneeksi. Jossain vaiheessa huomasin naisen hihittelevän tablettiaan näpytellen. Ei pelannut, foorumeilla trollasi! Vaikka pystyin aina halutessani määräämään, mitä hahmot tekivät, täyttä kontrollia ei niihin saa. Kun hahmoa ei aktiivisesti komentele, tekevät ne omiaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, sillä jatkuva kaitseminen kävisi rasittavaksi, mutta kääntöpuolena huomaa hahmojensa käyttäytyvän tavoilla, joilla ei haluaisi. Joskus hahmojen puolesta jopa nolottaa, toisinaan tuntee ylpeyttä. Vähän kuin yrittäisi lapsia kasvattaa.


Vielä pahempia olivat naapurit. Uutta asukasta tultiin katsomaan lähes saman tien tämän muutettua kuin suurtakin nähtävyyttä, ja pian nuo puolituntemattomat kulkivat kämpässä kuin omassaan. Kutsumattomat vieraat katselivat televisiota, söivät jääkaapista ja jättivät kirjoja lojumaan lattialle. Kaikki eivät tajunneet lähteä edes silloin, kun talon haltija itse kävi nukkumaan. Törkeää!



Ensimmäisten kokeilujen jälkeen loin yksittäisten hahmojen sijaan pariskunnan. Tämä tuntui heti luontevammalta, sillä hahmoilla oli nyt heti läheinen suhde toiseen ihmiseen. Yhdessä talon ja elämän rakentaminen tuntui jotenkin mielekkäämmältä, ja hahmoille syntyi pian omia rooleja talouden hoidossa. Toinen osasi korjata rikkoutuneita hanoja ja tehdä hyvää ruokaa, toinen piti paikat siistinä ja ilmapiirin korkealla. Molemmat jakoivat keskenään hellyyttä, kävivät yhdessä treffeillä ja tuntuivat olevan kuin luodut toisilleen – mitä he tietenkin olivatkin. Tämä jatkui aina siihen asti, että täydellisen suhteen tielle tulivat molempien urat.


Koska toinen osapuoli oli intohimoinen kokkaaja, oli tämä innoissaan, kun sai töitä läheisestä ravintolasta, joskin aluksi vain tiskarina. Ura eteni nopeasti, ja pian tiskit tekivät tilaa tarjoilulle ja varsinaiselle ruoalle. Toinen taas oli salainen agentti ja omistautunut uralleen, jota piti tietenkin hyvin tärkeänä. Ongelmaksi nousi pian se, että toinen teki töitä iltaisin, kun toinen lähti hommiin jo kukonlaulun aikaan. Jos molemmat sattuivat olemaan yhtä aikaa kotona, oli toinen yleensä jo nukkumassa. Jo perheenlisäystäkin miettineellä pariskunnalla ei tuntunut olevan enää aikaa edes toisilleen, kuinka sitten uudelle ihmisen alulle? Toisaalta töiden lopettaminen ei tuntunut oikealta ratkaisulta sekään. Rahaa tarvittiin, eikä unelmaurasta luopuminen tuntunut helpolta.

Hankala tilanne jatkui, ja toinen alkoi olla yhä useammin kireällä tuulella, kun taas toisen huomasin olevan flirttailevalla tuulella jopa töissä. Tunsin itseni yllättävän surulliseksi. Koin, että jonkin pitää muuttua. Avustuksellani pariskunta alkoi löytää toisilleen pieniä hetkiä arjen keskeltä. Suukko ja halaus ennen toisen töihin lähtöä, hetki laatuaikaa illalla molempien ollessa kotona. Vapaapäiviä vietettiin usein antoisilla treffeillä. Palasten yhteensovittaminen ei ollut helppoa, mutta sen arvoista.




On lopulta vaikea vetää raja siihen, missä menee pelissä oikeasti tapahtuvien asioiden ja oman mielikuvituksen raja. Tässä Sims onkin nerokas. Sen avulla on mahdollista elää lukuisia erilaisia elämiä, joille peli heittää animoidut, jokseenkin itsenäiset hahmot sekä toimivan ympäristön. Simsit puhuvat ainoastaan omaa kieltään erilaisten äänenpainojen ja kuvallisten ikonien tehostamana, joten tarkemmat ajatuskulut jäävät pelaajan arvailtavaksi – ja hyvä niin. Huomasin jatkuvasti täydentäväni mielessäni hahmojeni ajatuksia ja tunteita, luovani heille tarinoita ja suunnitelmia. Suhtauduin esimerkiksi varauksella naapuriin, joka kävi juttelemassa pariskunnan yhdelle osapuolelle, muttei toiselle, vaikka vietti jopa syntymäpäivänsä näiden kotona. Erilaiset ennakkoluuloiset mielikuvat kodinrikkojasta hälvenivät hieman vasta, kun parisuhteen toinenkin osapuoli tutustui naiseen vähän paremmin.

Sims on erinomainen siinä, mitä kaikkea sen avulla voi luoda. Kenen tahansa olemassa olevan Simsin kenkiin voi astua, tai voi luoda täysin uuden hahmon. Tällöin sen lisäksi, että ulkonäköä voi viilata melkein miten tahansa, on myös luonteenpiirteissä melkoisesti valinnanvaraa. On mahdollista luoda romanttinen koti-ihminen tai uraohjus, tai toisaalta, jos haluaa luoda vaikka laiskan tai ilkeän hahmon, sekin on mahdollista. Myös sukupuolissa Sims on positiivisen liberaali. Sukupuoli ei ole yksi valinta miehen ja naisen välillä, vaan monen valinnan summa. Lisäksi esimerkiksi sille, voiko hahmo saada lapsia tai saada toisen hahmon raskaaksi, on oma valintansa, eikä se ole suoraan riippuvainen hahmon sukupuolesta.


Toisaalta, jos hahmojen luominen aluksi onkin hyvin monipuolista, valmiiden hahmojen muokkaaminen, tai edes kaikkien alkuperäisten valintojen tarkastelu jälkikäteen tuntui olevan käytännössä mahdotonta. Itse olisin mielelläni tehnyt pieniä viilauksia hahmoihini, kun näiden tarinat etenivät kiinnostaviin suuntiin, joita en ollut aluksi itse suunnitellut.



Tähän mennessä kaikki kuulostaa melko hyvältä, mutta nyt päästään siihen, missä konsoli-Sims kompastuu, ja pahasti. Luonnollisesti The Sims 4 on alunperin hiiri- ja näppäimistöoptimoitu, ja kaikkien erilaisten valintojen ja hallinnan tuominen ohjaimelle on aina haastavaa. Tällä kertaa käännös on selkeästi epäonnistunut, ja siitä johtuen lähes kaikki tekeminen tuntuu olevan ärsyttävän hankalaa.


Kursorin ja kameran liikuttaminen jo itsessään on vaivalloista, mutta erityisesti kaikki, mikä vaatii käyttöliittymän valikkoja, on suorastaan ahdistavaa. Esimerkiksi saman talouden hahmojen vaihtamisen soisi olevan näppärää ja nopeaa, mutta tätä varten tulee aina liikuttaa kursori alas pienen kasvokuvan kohdalle. Kodista toiseen vaihtaminen on vielä hankalampaa ja epäintuitiivista, ja asuntojen muokkaaminen on sekin tuskallista. Peli, jossa pitäisi jatkuvasti olla tekemässä jonkinlaista managerointia ja hyppiä tilasta toiseen, kärsii tästä hankaluudesta erityisen paljon.



Ensimmäinen kunnon kosketukseni The Sims -sarjaan oli ristiriitainen. Toisaalta elämäsimulaattori on hyvin kiinnostava, ja parin kokeilun jälkeen huomasin kiintyväni hahmoihini ja kiinnostuneeni heidän elämästään. Lopulta ei kuitenkaan selvinnyt, saiko suosikkipariskuntani elämänsä soviteltua yhteen, ja mitä tapahtui suunnitellulle perheenlisäykselle. Niin kovasti peli ei mukaansa imaissut, että jaksaisin tätä selvittää, ja selkeästi isoin este tälle on kömpelö käyttöliittymä. Simsin pelaaminen konsolilla ei vain ole vaivan arvoista.