Minäkin keräsin kaikenlaista ollessani pieni tyttö, joten ei tässä voi kuin onnitella Hasbroa siitä, että Littlest Pet Shop -brändillä on paikka "miljoonien 6-12 vuotiaiden tyttöjen" sydämissä. Isopäiset pikkuraajaiset söpöeläimet vetoavat sekä keräilyviettiin että piileviin äidinvaistoihin. Myös pakollisesta lisenssipelistä vastaava EA Games on onnistuneesti turvautunut perustason psykologiaan. Ihminen on leikkisä, ahne olento: mikä siis mukavampaa, kuin leikki, joka antaa jatkuvalla syötöllä lisää ja lisää ja lisää. Minipelikokoelman huonoin puoli on periaatteessa moninpelin puute, onhan pikkutyttö sosiaalinen eläinkin.



Pelissä ei varsinaisesti hoideta Pienintä Eläinputiikkia, vaan puistoa, jonne uudet eläimet saapuvat tsuh-tsuh-junalla. Neljästä erillisestä alueesta jälkimmäiset pitää ansaita. Oikeastaan vain jäinen alue eroaa visuaalisesti muista, mutta vaihtelua syntyy jo siitä, että pelaaja saa päättää millä sektorilla mikäkin elukka asustaa. Ötökät saa nimetä ja vaatettaa mieleisikseen, joten puisto alkaa pian tuntua ikiomalta.

Puuhastelua säestää pirteä pimpelipompeli, joka ei muuten lähde päästä pois hevilläkään. Aluksi pelaaja saa omakseen muutaman isopään, joista hän voi ohjata haluamaansa. Elukoilla voi keräillä kolikoita ja ne voi viedä erinäisiin huvituksiin, kuten keinuihin, juoksumatoille ja liukumäkiin. Monissa tapauksissa eri elukoilla on erilaiset animaatiot, joten kokeilu on osa leikkiä. Animaatioiden aikana pelaajaa saatetaan kehottaa vatkaamaan wiimotea, jotta hän saisi lisää kolikoita. Tällaisen hömpän ohella mukana on kuusitoista minipeliä, joista rahaa saa helpoimmin. Rahalla ostetaan lisää huvituksia, vaatteita ja tietenkin isopäitä. Tehdä saa mitä lystää, mutta uutta shoppailtavaa ei tarjolle tule, ellei pelaaja suorita haasteita. Haaste voi vaatia vaikkapa pärjäämistä juuri avautuneessa minipelissä juuri ostetulla hahmolla. Ohjeet annetaan selkeästi tekstimuodossa suomen kielellä.

Ellei lemmikkejään tahdo nähdä surullisina, pelattavaa riittää tuomiopäivään saakka, sillä tällöin niihin on kiinnitettävä huomiota. Elukoita voi ruokkia ja rapsuttaa ja ne kertovat, mitä ne tahtoisivat leikkiä. Tämän monimutkaisempaa hoivaus ei ole, mutta tuskinpa on tarvettakaan. Sisältö ei lopu aivan heti kesken kriitikonkaan pelityylillä, eli raivoisalla etenemisellä. Haasteita läpäistessä uutta rättiä ja muuta avautuu koko ajan kokeiltavaksi.



Ohjaustapa antaa arvoa minipeleille, vaikka on Wiin ohjainta kiehtovamminkin käytetty. Useimmiten wiimote toimittaa osoittimen virkaa, mikä johtunee PC-version olemassaolosta. Pelaaja pääsee muun muassa poimimaan omenoita elukoiden katsellessa taustalla, suojelemaan näitä putoavilta pähkinöiltä ja hieman kummallisempana esimerkkinä pomputtamaan kolikoita paisuvilla saippuakuplilla. Hoksottimet laitetaan koetukselle muun muassa muistipelissä, joka on naamioitu hassukivaksi piilosleikiksi.

Fyysisemmissä koitoksissa wiimotea pyöritetään, vatkataan eri suunnissa ja käännellään hiljaa jonkinmoista tasapainoa ylläpitäen. Joskus kyse on ristiohjaimen tarkkuuspainelusta. Puuhat ovat simppeleitä, mutta vaihtelevia tekemisen kannalta ja visuaalisestikin. Vaikka peleissä on joskus saavutettava tietty arvosana, tie tuskin nousee kenelläkään pystyyn. Kolmesta vaikeustasosta helpoin sopii tylleröille, jotka tietävät mikä Wii on ja mitä sillä tehdään. Vaikein taso on sen suuntainen, ettei kokeneempi pelaaja välttämättä saa parasta arvosanaa aivan heti.



Titti, titti-ditti-di, titti, titti-ditti-di... Suosittelen aivan ensimmäiseksi korvatulppien hankintaa, ellei prinsessalla tai omapäisellä prinssillä ole omaa televisiota äänieristetyssä kellarissa.

Littlest Pet Shop kuitenkin saa sellaiset suositukset, mitkä pientä tyttöä aavistuksen karumpi kriitikko on pätevä antamaan. Peli ei pyri riistämään kohderyhmäänsä, vaan ymmärtää keitä he ovat ja tarjoaa osuvaa sisältöä koko rahalla - ainakin muovinpalasten hinta-laatusuhteeseen verrattuna. Hyvä lukutaito pelaajalla tulisi olla. Niitä faneja, jotka osaavat lukea itse V2.fi:täkin, kiehtonee se tieto, että tämä ammattitaidolla pykätty tuote saa jopa sänkisen miehen kalsareissaan viheltelemään "titti, titti-ditti-di", vaikka kriitikkojen tiedetään vähemmästäkin päätyneen lääkitykseen.