Suomalainen 10tons Ltd. on Tampereella majapaikkaansa pitävä studio, joka on ehtinyt julkaista vuosien saatossa monenlaisia pelejä. Olen aiemminkin pelannut heidän käsistään valmistuneita tekeleitä, joista mieleenpainuvin on ollut velhona kenttiä läpäisevä Spellspire. Myös pulmapeli Azkend ja tennispallojen viskomiseen keskittynyt Tennis in the Face ovat olleet mukavaa koettavaa. Nyt testattavaksi saapunut JYDGE on kasaria hehkuva pulmaa ja räiskintää yhdistävä hippa, jossa suoritetaan tehtäviä ja ansaitaan mitaleja.




Kaikkien kansalaisten sankari on saapunut Edenbyrgin kaupunkiin. Pankkirosvoja ja muita vihulaisia on talot täynnä. Neonväreissä loistavat kadut kaipaavat pelastajaa ja sitä JYDGE ehdottomasti myös on. Tehtävänä on hyökätä rakennuksen sisään tappaen rosvot, pelastaen mahdolliset panttivangit, sekä keräten mukaan esimerkiksi vihulaisilta tippuvat setelitukot. Ideana suoritus kuulostaa helpolta, ehkä jopa liiankin, mutta sitä se ei ole. Jokaisessa kentässä on huoneistoja, joihin vihulaiset ovat suojautuneet. Talon sisään juostaan ovista pyssyt laulaen. On kuitenkin oltava varovainen, etteivät panttivangit kuole tulituksessa tai joku muu ei ehdi tappamaan heitä ensin.

Hahmon ohjaaminen tapahtuu kumpaakin tattia käyttämällä, sillä toisella liikutaan ja toisella räiskitään. Jokaisessa tasossa on tarjolla kolme suoritettavaa mitalia. Pääsääntöisesti tehtävät ovat kaikkien viholaisten tappaminen, tietyssä ajassa tason suorittaminen sekä panttivankien vapaaksi päästäminen. Luonnollisesti tasoja ja mitaleja on hankala suorittaa ensimmäisellä kerralla, joten uusinta-namiska tulee tutuksi todella nopeasti. Onneksi pelin latausajat ovat nopeat, jolloin piinalliselta odottelulta vältytään.


Tuomiota jakava sankari on varustettu erilaisilla aseilla sekä suojilla, joita voi päivittää pelinsisäisellä valuutalla. Rahaa taas saa tappamalla rikollisia. Valuutalla voi avata uusia kykyjä, aseita, suojia tai jopa uusia varusteosioita, jolloin pelastaja saa itselleen enemmän muun muassa välineitä. Taistelijan päivittäminen onkin tärkeä osa peliä ja mitä pidemmälle pääsee, sitä hauskemmaksi kehittäminen muuttuu. Tasojen toistaminen on koko pelin idea, joten kentät tulevat kyllä tutuksi yhä uudelleen ja uudelleen. Kun ensimmäiset mitalit on suoritettu, tulee rinnalle hardcore-pelimuoto, jossa kaikki muuttuu vielä vaikeammaksi.



Peli sopii myös kahdestaan pelattavaksi. Ensimmäiset testikerrat tein yksin, mutta jäädessäni jumiin ensimmäiseen pomotaisteluun, otin avukseni tiimikaverin. Saman ruudun äärestä pelaaminen on todella mukavaa ja pidän tätä mahdollisuutta yhden lisätähden arvoisena, sillä nykyisin on enää liian vähän yhdessä pelattavia toimintapelejä. Kimpassa vastustajien lahtaaminen on hieman helpompaa ja lopputuomion jakaminen sujuukin paremmin kimpassa kuin yksin.


Pelin äänimaailma on suhteellisen karsittu, mutta silti mukaan on laitettu korvamadoksi asti päätyviä kasaribiisejä. Ääninäyttelyä tai sen kummallisempaa elämystä ei ole tarjolla. Toisaalta en tiedä mihin JYDGE sellaista tarvitsisikaan. Toivottavasti pelin biisit ilmestyvät joskus johonkin kuunneltavaksi, koska ne ovat yksi parhaimmista asioista kokonaisuudessa.

JYDGE ei missään nimessä ole pitkä teos, mutta sen laadukas ja monipuolinen hahmonkehitys tekee kokemuksesta suhteellisen pitkäikäisen. Toki peli voisi olla hitusen pidempi, mutta toisaalta kauppahintakin on vain 15 euroa. Lyhyyden takia JYDGE ei saa täyttä viittä tähteä, vaikka sen mielelläni antaisin.