EA:n jokavuotinen virtuaalifutis on täällä taas. Energinen ja tehokas näkemys jalkapallosta ei ole vuosien saatossa muuttunut – eikä suunta vaihdu tälläkään kertaa. Tarjolla on tuttu, kattava ja runsasmaalinen satsi korkeilla tuotantoarvoilla toteutettua jalitsua.




FIFA 18 jatkaa sarjalle ominaisen hyökkäysvoittoisen futiksen ilosanoman huudattamista. Siinä missä kilpaileva Pro Evolution Soccer 2018 siirtelee palloa hitaasti ja raskaasti päästäkseen edes yhdelle maalipaikalle, EA:n painoksessa huipputontteja piisaa epärealistisen paljon. Syy tilanteiden paljouteen on selvä: puolustaminen on huomattavasti haastavampaa kuin hyökkääminen.

Vaikka maalikarkelot pitävät ottelut kiinnostavina, lätkälukemiin jatkuvasti päättyvät matsit tuntuvat turhan arcademaisilta. Etenkin huippufutareista on tehty todellisia taitureita, sillä Lionel Messin ja Antoine Griezmannin kaltaisilta kikkailijoilta ei saa palloa käytännössä laisinkaan pois. Uudistunut kuljetussysteemi on mukava uutuus hyökkäävälle osapuolelle, mutta puolustuskannalle joutunut kööri ei voi olla repimättä hiuksiaan. Uudistusten tasapainotus ei ole ainakaan toistaiseksi kohdillaan.


Samainen puolustuksen halveksunta näkyy myös muutamien joukkueiden tasossa. Etenkin italialaiset jengit jäävät surutta vaihtopenkille, sillä vahvaan alakertaan panostavat poppoot ovat auttamatta altavastaajia. FIFA:ssa kärkihyökkääjä on miljoonatilinsä ansainnut.



Myös syöttöpeli näyttäytyy kilpailijaan verrattuna turhan tarkkana. FIFA-pelureiden kosketukset ovat tarkkoja ja lähes poikkeuksetta oman pelaajan jalassa. Peliasennon tai futarin taitotason merkityksellä ei ole liiemmälti väliä, mikä tekee pallonhallinnasta erittäin helppoa jopa kakkosluokan joukkueella.


Vaikka edellä mainitut pelityylilliset ratkaisut voivat näyttää pahalta, ne eivät välttämättä ole heikkouksia. Maalinteon helppouden takia FIFA 18 on helposti lähestyttävä myös uusille tulokkaille. Pelaajan taitotason merkitys tosin takaa sen, että kokenut veteraani takoo keltanokkaa vastaan taululle nopeasti rumat lukemat. Aiempia osia pelanneiden tapauksessa hyökkäysvoittoisen pelityylin suosiminen on lopulta makuasia: jos maalirikkaat matsit kiinnostavat tasaväkisiä nyhväyksiä enemmän, on EA:n futis syksyn ykkösvalinta.



Viimevuotinen FIFA 17 toi sarjaan tyystin uusia tuulia. Jo pitkän aikaa tasapaksulta tuntunut Be A Pro -tila passitettiin kokonaan pois, sillä tilalle luotiin tarinavetoinen The Journey. Alex Hunterin ura ei jäänyt yhden kauden mittaiseksi suonenvedoksi, vaan huippulupaava tähdenalku palaa tuoreimmassa painoksessa jatkamaan nousukiitoaan. Matka jatkuu debyytin päätöspisteestä kohti suurempia stadioneita ja unelmia.


Hunterin uraa seurataan niin viheriöllä kuin areenan ulkopuolellakin. Nuorukaiseen samaistumista helpottavat keskustelupätkät, joissa futaajaa voi viedä haluamaansa suuntaan. Esimerkiksi Christiano Ronaldon kanssa rupateltavan käytäväkeskustelun mahdollisesta Real Madrid -siirrosta voi kuitata asianmukaisella naurunremakalla. Vastaavasti telkkarissakin näytettävä haastattelutuokio lapsuudenystävän suhteen alustaa hahmoa uusillekin pelaajille mainiosti.



Vaikka The Journey: Hunter Returns toimii aiempaa paremmin, sen suhteen on vieläkin muutamia murheita. Pääasiallinen ongelma on rytmitys, sillä aikaa tuntuu kuluvan höpöttelyhetkissä kohtuuttoman kauan. Lisäksi iso osa dialogivalinnoista tuntuu merkityksettömiltä. Kaikista harmillisinta on kuitenkin vaihtopenkille joutuminen kesken ratkaisevan ottelun, jolloin voi vain toivoa simuloinnin päätyvän armolliseen lopputulokseen.


Onneksi Hunterin paluu myös onnistuu monessa asiassa. Etenkin autenttisilta ja hienoilta tuntuvat hetket supertähtien kanssa ovat sellaisia, mutta toinenkin ääripää vakuuttaa. Kauden avauspotkut mukuloiden kanssa pelatussa pihapelissä on jotain sellaista, jota soisi näkevän enemmänkin pelirintamalla. Pienjengien kahinan tunnelma muistuttaa kovasti aivan suotta kuopattua FIFA Street -futisversiota.



Muut pelitilat ovat pysyneet pääasiassa ennallaan. Oman joukkueen parantamiseen ja kehittämiseen perustuva FIFA Ultimate Team on edelleen erinomaista viihdettä. Tilan merkittävimpänä uutuutena ovat Squad Battles -ottelut, joissa tekoäly ohjastaa muiden pelaajien luomia tiimejä. Systeemi luo vastustajiin jatkuvaa monimuotoisuutta ja yllättävyyttä, mikä tekee jokaisesta ottelusta mainiota viihdettä niille, jotka eivät verkossa viihdy.

Parhaimmillaan FUT on kuitenkin muita pelaajia vastaan pelatessa – kuten peli tietysti muutoinkin. Rökitti kaveria sitten samalta sohvalta tai verkon yli, nahkakuulan siirtely on tasaväkisessä poppoossa äärimmäisen hauskaa. Verkkopeli toimii hyvin, eikä FIFA-fanikannan laajuuden perusteella vaikuta todennäköiseltä, etteikö seuraa riittäisi pitkälle ensi syksyyn asti.

Muut tilat ovat pysyneet ennallaan. Virtuaalimanagerit voivat pyörittää omaa seuraansa aina pelaajakauppoja myöten, mikä on jälleen erinomaisen hyvin toteutettu. Lievä kierrätys ja uudistusten puute alkaa kuitenkin jo häiritä, sillä paketti on ollut hyvin samanlainen jo vuosikausia.



Toisin kuin Konamin PES-sarjassa, EA:n FIFA ei ole ottanut harha-askeleita lisenssien kanssa. Seuroja ja maajoukkueita on mallinnettu huippusarjojen ohella aina divaritasolle asti. Tuoreimmat maajoukkuelisäykset ovat Islanti, Uusi-Seelanti ja Saudi-Arabia, joiden lisäksi Die Mannschaftin fanit pääsevät tarkastelemaan toimintaa aina Saksan kolmosdivariin asti.


Lisenssipuoli on kunnossa myös stadioneiden suhteen. EA on mallintanut 52 tosimaailman kenttää, joiden joukossa ovat kaikki Valioliigan pelipaikat. Kun tosielämästä tuttujen paikkojen lisäksi on vielä 30 keksittyä areenaa, voi stadioneiden tarjonnan olevan vähintäänkin kohdallaan.

Audiovisuaalisesti FIFA 18 on jälleen erinomainen suoritus. Etenkin stadioneihin panostaminen näkyy: kentät tuntuvat yleisöä myöten lähes fotorealistisilta. Myös ottelulähetysmäiseen tyyliin satsaaminen on kannattanut. Pelaajat muistuttavat esikuviaan, Arsene Wenger tallustaa kentänlaidalla ärtyneenä ja osa huippupelaajista juhlii maaliaan omalla persoonallisella erikoistuuletuksellaan.



FIFA 18 on jälleen erinomainen jalkapallopeli – ainakin mikäli sarjan hyökkäysorientoitunut lähestymistapa tuntuu puolustuspäässä nysväämistä kiinnostavammalta. Tuorein painos on hyvin perinteinen vuosipäivitys: mikään ei ole oikeastaan muuttunut, mutta kokonaisuus tuntuu silti aiempaa paremmalta. Mahdollisuus nopeampiin pelaajavaihtoihin, jatko The Journey -tilaan sekä syöttötaitojen parantaminen tarjoavat tuttua ja turvallista herkkua. FIFA 18 ei yllätä tai jää historiankirjoihin pelisarjan merkkipaaluna. Se on korkeilla tuotantoarvoilla toteutettu virtuaalifutis, joka viihdyttää FIFA-miehiä jälleen yhden kauden ajan. PES-faneja se ei kuitenkaan käännytä.