Syksy on perinteisesti urheilupelien kulta-aikaa, eikä kuluva vuosi ole tekemässä poikkeusta. Etenkin jalkapallofaneja hemmotellaan kaudesta toiseen, sillä peliajasta kilpailee kaksi kovatasoista sarjaa. Pro Evolution Soccer on perinteisesti ollut pienemmällä budjetilla taisteleva vaihtoehto, jonka fanit saavat kaudesta toiseen taistelevaa, fyysistä jalitsua. Tuore Pro Evolution Soccer 2018 ei tee poikkeusta.


Oma PES-addiktio oli pahimmillaan vuosien 2004 ja 2005 aikana, jolloin ilmestyneet klassikko-osat 4 sekä 5 keräsivät mittariin tuhannen tuntia per teos. Sen jälkeen on muutamaa vuosipainosta lukuun ottamatta ollut hiljaista, mutta tämän syksyn painos tuntuu silti todella tutulta. Onneksi muutamia pieniä uudistuksia on sentään saatu.



Kuten aiemminkin, uutuus-PES tarjoaa raskaan, hidastempoisen ja taktisen näkemyksen jalkapallosta. Pelaajien massa tuntuu selvästi kilpailevaa sarjaa paremmin, mikä näkyy hyvässä ja pahassa kentän molemmissa päissä. Raskasrakenteinen hyökkääjä ei vauhtiin päästyään pysähdy ennen päätyrajaa, mutta samalla puolustajat saavat pidettyä paikallaan kikkailevan pelurin tiukasti pihdeissään. Tuntuma on parantunut tuoreen Real Touch+ -uudistuksen myötä, joten pallo polttelee ja pomppii jalassa aiempaa enemmän.


Pelin fyysisyys tekee joukkuepelaamisesta erittäin tärkeää. Pep Guardiolan pelikirjasta otettu Tiki-taka-pelityyli halkaisee kentän näppärästi - ainakin mikäli joukkueen taitotaso siihen riittää. Toinen merkittävä ominaisuus on pallon liikkuminen. Peliväline pomppii realistisen tuntuisesti. Kuudentoista alueella olevan nahkakuulan kimmokkeista ei voi koskaan olla varma, sillä maalivahdit ovat onnenkantamoisten kanssa helisemässä. Maailman paras maalivahti Manuel Neuerkin katsoo kaihoisasti maaliin liruvaa pelivälinettä riittävän usein.

Harmillisesti realismi ei kuitenkaan kata ihan jokaista osa-aluetta. Tuomarit voivat tekoälyn kiltteyden takia keskittyä paitsioiden tarkasteluun, sillä vapareita saati kortteja ei pelaajan hyväksi vihellellä. Vartalolla puolustaminen on tehty erittäin helpoksi, joten liukutaklauksia ei kannata käyttää oikeastaan laisinkaan. Muutos on ikävä, sillä millintarkoilla vapareilla osuminen on virtuaalifutiksessa aina hienoa.




Sarjan perisyntinä jo alusta asti ollut lisenssittömyys nostaa jälleen päätään. Siinä missä FIFA marssittaa viheriölle kiireestä kantapäähän mallinnetut joukkueet, Konamin leirissä on toinen tilanne. Pelaajakanta on suurimmilta osin kohdillaan, mutta El Clásicon tunnelatausta karsii hitusen se tosiasia, että Barcelona kohtaa Camp Noulla Christiano Ronaldon tähdittämän MD Whiten.

Vaikka joukkueiden ja pelaajien lisensointi on jälleen jäänyt, Konami on ottanut sarjansa kanssa toisen suunnan. Pro Evolution Soccer 2018 tarjoaa markkinoiden realistisimman kuvauksen Mestarien liigasta sekä Eurooppa-liigasta. Tunteet ovat pinnassa, kun johtamansa joukkue marssii areenalle Georg Friedrich Händelin säveltämän hymnin tahdissa. Herkkusieni- ja torstailiigana tunnettujen sarjojen mallinnus on huikealla tasolla.




Vaikka Euroopan tärkeimpien turnausten kanssa viihtyy aikansa, PES-sarjan keskeisin herkku on yhä edelleen Master League. Oman seuran manageroinnin haastavuuteen on panostettu, sillä konkarit voivat halutessaan säätää asetukset entistäkin vaikeammalle. Tämän pitäisi tehdä kilpailevien managerien toiminnasta aiempaa tiukempaa, mutta systeemi ei toimi täydellisesti. Suurimmat säröt immersioon tulevat pelaajakaupoista, joissa klubin tulevaisuus myydään paikallisvastustajalle alihintaan. Epärealistiset ja -loogiset kaupat eivät ehkä kuulosta pahalta murheelta, mutta ne ovat omiaan pilaamaan pelisarjan tavoitteleman realistisuuden.

Onneksi Master League on muutoin yhä virtuaalisen futismaailman parasta herkkua. Juniorijoukkueen kasvattaminen, seurajohdon tavoitteiden täyttäminen, pelaajaruletin pyörittäminen ja pyttyjen tavoitteleminen viihdyttävät mainiosti. Ainoa merkittävä ongelma on ulkoasu viheriön ulkopuolella. Konamin olisi suonut satsaavan valikkorakenteiden tyyliin ja loogisuuteen nykyistä enemmän, mikä tekisi käyttökokemuksesta nykyistä mieluisampaa.


Tilan hauskinta antia on pohjalta aloittaminen. Siinä missä omat pelaajat ovat alkuun rapakuntoisia vätyksiä, pelaajakauppoja tekemällä ja tuurivoittoja napsimalla saa vietyä seuraansa eteenpäin. Ensimmäiset matsit ovat kaikessa kömpelyydessään viihdyttäviä, sillä pallon kanssa juokseminen on lähes mahdotonta. Muutama pelintekijä, maalinsylkijä ja huippumolari tekevät arjesta mieluisampaa, jolloin myös täysien pistepottien kaapiminen muodostuu säännölliseksi. Mikäli Master League on koukuttanut aiemmin, palauttaa tuorein PES addiktion takaisin pahempana kuin koskaan.



Uusista tuulista hauskin on Random Selection Match, jossa joukkueiden kokoonpanot ovat rouva Fortunan kontolla. Sattumatilassa voi valita muutamia muuttujia, joiden pohjalta tiimit arvotaan. Mikäli laittaa asetukseksi valitut joukkueet, arpaonnen merkitys on pienempi kuin kokonaiset sarjat kattamalla. Rajausmahdollisuuksia ovat joukkueet, liigat ja kansallisuudet.


Kun joukkueiden pelaajat on viimein arvottu, voi pallonpotkijoita vielä vaihdella vastustajatiimin kanssa eräänlaisessa pienois-draftissa. Vaihtotoiveiden kautta voi paikata esimerkiksi pelipaikkapuutteita tilanteessa, jossa onnetar ei suonut keskikentälle sopivaa pelintekijää. Yksinkertainen systeemi on simppeliydestään huolimatta oikein hauskaa viihdettä etenkin kaveriporukan iltamiin, sillä se tekee jokaisesta matsista erikoisen. Sattumalla varustetuissa otteluissa joutuu jokaisella kerralla miettimään hyökkäyskuvioitaan sopivasti uusiksi, sillä pelaajien tyyleissä on merkittävää vaihtelua.

Toinen merkittävä uutuus on verkkopelaajien yhteistila, jossa kolmen pelaajan muodostamat joukkueet mittelevät paremmuudestaan. Ihmispelaajien kanssa taktikoiminen korostaa pelin parhaita puolia, sillä jokainen kaksinkamppailu tuntuu tärkeältä. Etenkin hyvien pelaajien kanssa pelaaminen tuntuu todellista viherkentän shakilta.




Muut pelitilat ovat entuudestaan tuttuja. Divisioonanousuihin perustuvat tilat, yksittäismatsit, Become a Legend, MyClub sekä muut moodit tarjoavat taattua viihdettä, mutta minkäänlaista uudistumista tai innovointia ei ole havaittavissa. Pelaaminen on kaikissa muodoissaan hauskaa, sillä niin tekoäly kuin verkkopelaajatkin tarjoavat oivallisen viihteen ja haasteen. Nettikoodikin toimii sen verran mukavasti, että sen piikkiin ei voi tappioita laittaa.

Audiovisuaalisella puolella on muutamia pieniä murheita. Selostuskopin tupauunot höpisevät omia turhuuksiaan ilman fiilistä, eikä valikkomusiikkia parane kehua liiaksi. Onneksi grafiikka ja pelattavuus ovat kentällä mainioita. Etenkin ottelua edeltävät videopätkät tarjoavat todellista silmäkarkkia.


Pro Evolution Soccer 2018 on komea, sisältörikas ja taktisesti monipuolinen jalkapalloilu. Monipuoliset pelitilat ja realistinen näkemys futiksesta viihdyttävät edelleen, vaikka tietynlaista paikallaan junnaamista onkin havaittavissa. Random Selection Match ja Master League nostavat kuitenkin päätään siinä määrin, että niiden parissa viihtynee läpi talven; ei välttämättä ihan niin pitkissä pelisessioissa kuin PES4:n ja PES5:n aikoihin, mutta säännöllisesti kuitenkin. Mikäli Konamin näkemys jalkapallosta on maistunut aiemmin, takaa uusin PES takuuvarman nautinnon. FIFA-miehiä se ei kuitenkaan käännytä.