Toistan todennäköisesti itseäni, mutta totean taas, että golf-pelit ovat yksi guilty pleasureni. Alkaen Amigan Leaderboardista, päätyen Xboxin Links 2003:een ja muutamiin Tigereihin lähempänä nykyhetkeä. Everybody’s Golfiakin on tullut muutamilla laitteilla vuosien varrella kokeiltua, mutta vasta ennakkotestattuani sen PS4-versiota jokin aika sitten tunsin viitteitä siitä, että tästä voisi tulla oivaa ajanvietettä. Nyt kun olen useina iltoina ‘ottanut nopeasti yhden kierroksen’ ja havahtunut siihen, että yhtäkkiä aikaa onkin kulunut 2-3 tuntia, seison sanojeni takana tukevasti kuin Jack Nicklaus ennen swingiään.




Pohjimmiltaan Everybody’s Golf on hyvin yksinkertainen peli. Pohjakerroksen päällä ovat sitten golfin perusasiat; mailavalinnat, vesi- ja hiekkaesteet, tuulen suunnat, ylä- ja alamäet, oikeat päätökset ja oikealla voimalla tehdyt lyönnit. Sen päällä on sitten kirkasvärinen sokerikuorrutus japanilaista hörhöilyä ja jopa ripaus MMO-roolipelausta. Kaikki tämä sekoitettuna yhteen on pullantuoksuinen paketti ja viihtymisesi riippuu lähinnä siitä, kuinka paljon pullaa jaksat syödä.


Käytännössä Everybody’s Golfia pelatessa ei tarvitsisi tehdä muuta kuin painaa yhtä nappia ja silläkin pääsisi jo… jonnekin. Pelin lyönnin voimakkuus määritetään painamalla kolme kertaa X-painiketta - ensin lyönnin aloitus, sitten sen voimakkuuden määrä ja sitten osuma palloon. Sopivalla rytmillä kaikki natsaa juuri kohdilleen ja pallo lentää komeassa kaaressa pitkälle väylää eteenpäin. Oikeasti ensin tarvitsee katsoa vähän tuulen suuntaa ja tähdätä hieman vastakkaiseen suuntaan, sitten katsoa onko pallon oletetussa laskeutumispaikassa ylä- tai alamäkeä ja antaa pallolle ylä- tai alakierrettä painamalla samaan aikaan D-padin ylös- tai alaspainiketta. Lopuksi voi vielä - tietyissä tilanteissa - painaa kolmiopainikkeella lisäbuustia tai ottaa ympyräpainikkeella ylimääräistä voimaa pois.

Siinäpä se pelaaminen periaatteessa onkin. Viheriöllä toki tarvitsee suhtautua palloon ja voimamittariin eri tavalla ja se onkin Everybody’s Golfin heikompia puolia. Usein olisi toivonut, että lähiputteja varten saisi vähän tarkemman voimamittarin käyttöön - ja toisinaan taas puttauspaikka oli jäänyt niin kauas, ettei voimamittari äärimmilläänkään riittänyt saamaan palloa reiän läheisyyteen. Sitten se animetyttö, joka alussa on pelaajan caddie, taas ärsyttävästi vinkui ja valitti suorituksestani - onneksi apuhenkilön saa myöhemmin vaihtaa. Eipä caddiesta muutenkaan pelissä ole käytännössä mitään apua. “Ehkä tässä on ylämäki?”, toteaa hän - no kyllä minä sen silmilläni näen.




Koko peli aloitetaan hahmonluonnilla (pahoittelen ruutukuvissa näkyvää kauhistusta). Se nyt ei ole urheilupeleissä mitenkään ihmeellistä, mutta jostain syystä Everybody’s Golf tuntuu tavallista enemmän myös roolipeliltä. Pelaajan hahmo ei periaatteessa kehity, vaikka XP:tä kertyy ja levelit paukkuvat, mutta sen voi sanoa, että itse pelaaja kyllä kehittyy, kun peliä enemmän pelaa. Tai sitten se on vain itsetuntoa kohottavaa hämäystä, sillä ne, mitkä oikeasti hyvin pelatessa kehittyvät, ovat pelaajan mailat. Mitä paremmin pelaa, sitä enemmän mailat “saavat XP:tä”, eli niillä saa lyötyä taas hieman entistä pidemmälle, entistä tarkemmin ja niin edelleen.


Normaali pelisessioni koostui siitä, että kävin pelaamassa yhden tai kaksi haastekisaa - varsinkin jos sain vastukseksi uuden haastajan. Niiden jälkeen loikin sitten verkkopeliin koittamaan onneani sen päivän radalla. Läiskyttely avoimessa verkkopelissäkin on mukavan letkeää, kun muista pelaajista ei sen kummemmin tarvitse välittää, mutta usein onnistumisen into vaikkapa tiukalla keskittymisellä puristetusta -4 -tuloksesta on lyhytaikainen, kun peli lopuksi kertoo, että olen sijoittunut rankingissa sijalle 1800 ja parhailla pelaajilla on -19 tai jotain muuta järjetöntä, vieläpä yhdeksän reiän radalla? Huh.


Mobiilipelit ovat osoittaneet, että yhden painikkeen painaminen uudestaan ja uudestaan voi olla koukuttavaa ajanvietettä vuosiksi ja periaatteessa Angry Birdsinkin pelimekaniikan voisi nähdä samanhenkisenä golf-pelinä. Everybody’s Golf laajentaa simppeliä konseptia moneen suuntaan pysyen silti kohtuullisen uskollisena aidolle kolopallolle. Mitä nyt maustaa sitä japanilaisella hullunkurisuudella ja lukemattomilla asusteoptioilla.