Saints Row -pelisarja ja sen tekijänä toimiva Volition olivat minulle täysin tuntemattomia vielä hetki sitten. Agents of Mayhem sijoittuu samaan maailmaan kuin Saints Row -pelit - ja tarkalleen ottaen Gat Out of Hellin jälkeisiin tapahtumiin. Volitionin aikaisemmin tekemiä pelejä pelanneet ovat hieman etulyöntiasemassa, sillä nyt julkaistussa pelissä viljellään paljon huumoria, sekä viitataan aiemmin tapahtuneisiin asioihin. Sarjasta tietämättömien ei kuitenkaan kannata kauhistua, sillä tekijöiden mukaan kokemattomuus ei haittaa seikkailua. Näin ainakin luvattiin Thaddeus Sasserin toimesta kesäkuun lopussa, kun V2.fi:n Manu pääsi haastattelemaan pääsuunnittelijaa ja ennakkotestaamaan peliä.




L.E.G.I.O.N. on järjestö, jota johtaa Morningstar neljän ministerin ja sotilasjoukon kanssa. He ovat vallanneet Etelä-Koreassa sijaitsevan Soulin kaupungin ja käyttävät siellä pimeitä voimia sisältäviä aseita. Kyllä, luit oikein. Ihan siihen oikeassa maailmassa sijaitsevaan paikkaan. Joskin yksi suurimmista eroista on se, että kaupungista on tehty tulevaisuuden versio: kadut loistavat neonväreissä, teillä kulkevat sähkökäyttöiset autot ja maailma on muutenkin varustettu tulevaisuuden ihmeillä. Värikkyyden lisäksi grafiikka on sarjakuvamainen ja 80-lukua huokuva, mikä tekee pelistä komean näköisen heti alkuminuuteista lähtien.

Pahiksia täynnä olevaa järjestöä vastassa on M.A.Y.H.E.M. -tiimi, johon pelaaja kuuluu. Toki tämäkään tiimi ei ole ihan puhtoisimmasta päästä, sillä sen 12-henkiseen jäsenistöön kuuluu melkoisia hahmoja aina äkkipikaisista sankareista vaarallisiin salamurhaajiin. Tiimiä johtaa Persephone Brimstone, joka onkin nähty muun muassa Gat Out of Hellissä.


Mukana on siis yhteensä 12 agenttia, joista kaikki eivät suinkaan avaudu käytettäväksi heti kättelyssä. Näiden lisäksi saatavilla on kaksi DLC-agenttia, jotka tulivat vain ennakkotilauksen kylkiäisenä. Hahmot tulevat peliin mukaan pikkuhiljaa, sillä jokaisella on taustallaan oma tarina ja syy, miksi he suostuvat auttamaan Persephonea. Agents of Mayhemin yksi parhaimmista asioista onkin pelattavien hahmojen määrä ja niiden suuri eroavaisuus. Opeteltavaa riittää useaksi kerraksi ja taistelijoiden kehittämiseen on panostettu laajalti. Jokaisella agentilla on omat kyvyt, ase ja spesiaali-isku. Esimerkiksi merimies Hardtack on hyvä ampumaan haulikolla lähietäisyydeltä, kun taas rullaluisteleva Daisy tekee hirvittävää jälkeä minigunillaan. Volition on onnistunut siinä, että hahmoista on tehty mielenkiintoisia ja samaistuttavia. Tokikin moni hahmoista on aika karikatyyrisiä. Näistä esimerkkinä Hollywood, joka pullistelee lihaksia ja ottaa selfietä jokaisessa käänteessä. Daisy taas on vahvasti feministinen Roller Derbyä harrastava sanavalmis nainen.


Kun uusi tehtävä alkaa, valitaan mukaan kolme hahmoa ja messiin voi napata vain niitä agentteja, joita on saanut avattua. Näiden kolmen taistelijan kesken voidaan vaihtaa lennosta missä tahansa vaiheessa tehtävän suoritusta. Poikkeuksena on kuitenkin agentin kuolema, jonka jälkeen kyseistä tyyppiä ei voi enää käyttää taistelussa. Jos kaikki hahmot kuolevat, voidaan tehtävä aloittaa uudelleen esimerkiksi viimeisestä tarkistuspisteestä. Järkevintä on perustaa trio erilaisista hahmoista, jotta tehtävien suorittaminen olisi helpompaa ja mielekkäämpää.



Pelin keskuksena toimii alus, jossa voi käydä shoppailemassa esimerkiksi autoihin uusia ulkoasuja tai päivittämässä hahmoja. Komentosillalla sijaitsevan ruudun kautta voi valita suoritettavat tehtävät. Mukana on pääjuoni, mutta jonkin verran myös sivutehtäviä, joihin lukeutuvat esimerkiksi jokaisen hahmon oma missio.


Hahmot pystyvät triplahyppimään korkeisiinkin paikkoihin ja pelissä hyödynnetään myös pystysuuntaa ilahduttavan paljon. Hyppimisen lisäksi kaupungin kaduilla voi huristella autoilla, joilla ajaminen on helppoa kuin heinän teko, sillä realistinen ohjattavuus puuttuu kokonaan.

Toki maailmassa liikkuminen on vapaata, mutta en oikeastaan tiedä mitä Soulin kaduilla pitäisi tehdä. Ne ovat nimittäin aika autioita ja elottomia. Autot ajavat itsestään ja jossain kadunkulmassa saattaa seistä hahmo tekemättä mitään. Värimaailma on ilahduttavan kirkas, sillä neonvalot loistavat ympäri kaupunkia niin valokylteissä kuin kaupungin muissa valaistuskohteissa. Kaupungin katujen ja rakennusten kollaamisesta tekee tylsää myös se, että todella harvan talon sisään pääsee kävelemään. Näin ollen avoin maailma osoittautui todella turhaksi, sillä aina tehtävän päätyttyä on jo valitsemassa toista.


Tarina. Välillä minusta tuntuu, että sitä ei ole, sillä ehdin unohtaa sen tehdessäni jotain muuta. Agents of Mayhem kärsii ehdottomasti perinteisestä huonosta avoimen maailman pelattavuudesta. Vaikka tarina on ihan hauska ja se sisältää paljon huumoria, se on ehdottomasti koko teoksen heikoin lenkki. Juoni katkaistaan välillä ikävästi jonninjoutavien asioiden takia, sekä liian moni tehtävistä tehdään samoilla alueilla. Luulisi, että avoimen maailman peliin olisi luotu enemmän tehtäväpaikkoja. Mayhemiläisten innoittamana päädyin pelaamaan Saints Row IV -peliä ja täytyy ihmetellä, miten Volition on voinut mennä näin metsään Agents of Mayhemissä.

Volition on tunnettu myös rajusta huumorista, joka ei välttämättä uppoa jokaiseen pelaajaan. Myös Manun haastattelussa Sasser totesi, että realismia, hauskuutta ja ylilyöntejä sekoitetaan sopivassa mittasuhteessa. Täytyy kuitenkin myöntää, että ylilyönti tapahtui minun makuuni siinä kohdassa, kun ihmisten yliajamisesta annettiin pisteitä. Muuten huumori on oikein toimivaa settiä ja oikeasti hauskaa.




Nykyaikana puhutaan paljon pelien pituudesta ja siinä Agents of Mayhem yllättää, sillä teoksen kesto on melkein 20 tuntia. Jos tämän lisäksi haluaa suorittaa kaikki sivutehtävät, tulee pituutta melkein 10 tuntia lisää. Täydelliseen suorittamiseen saattaa vierähtää jopa reilut 40 tuntia. Määrä ei kuitenkaan tässä tapauksessa korvaa laatua, paitsi jos haluaa suorittaa pelin läpikotaisesti.

Parhaiten Agents of Mayhem uppoaa Saints Row -sarjan pelaajille sen huumorin takia. Volition on taattua itseään, joten studion tekeleiden rakastajat saavat melko varmasti vastinetta rahoilleen. Yksi miinus tulee siitä, että tarinaa ei voi suorittaa yhteistyönä kaverin kanssa. Sasserin haastattelussa kuitenkin ilmeni, että yhteistyötila saattaa saapua peliin myöhemmin, joten vielä ei sovi masentua.