Yrittäjän kesäaikakin on kiireinen, joten kun huomasin Wipeout Omega Collectionin julkaisuiltana, että olisi muutama tunti aikaa pelata, iskin latauskoodin systeemiin ja rupesin asentamaan. Pieni shokki olikin sitten pelin koko: ladattavaa puksutti PS4:lle kokonaisen 30 gigatavun edestä, joten oli sanomattakin selvää, että sinä iltana en peliä ehtinyt pelaamaan. Nyt kuitenkin olen ja Wipeout on edelleen Wipeout - hyvässä ja vähän pahassakin.




Wipeout Omega Collection sisältää uudelleen viilatut versioinnit Wipeout HD:sta (joka oli taas versiointi Wipeout Puresta (PSP) ja Wipeout Pulsesta (PSP, PS2)) Fury-laajennuksineen, sekä Wipeout 2048:sta (Vita). Aivan auvoisimpia waipparimuisteloita ei siis pääse uudelleen kokoemaan, mutta eipä pelisarja _niin_ merkittävästi ole vuosikymmenten aikana muuttunut. Wipeoutinsa käsikonsoleillakin kolunneille WOC onkin dejavu-matka tutuille radoille.


WipEout on ollut minulle aina kolme asiaa: sen big beat -elektronikaa pursuava ääniraita, sen hillitön vauhti sekä sen upeat, sulavasti viuhuvat grafiikat alustasta riippumatta. Kaikki nämä asiat ovat edelleen kohdallaan, tosin big beat jäi valitettavasti 90-luvulle ja vaikka mukana on edelleen Chemical Brothersia ja The Prodigya, koostuu suurin osa musiikista wubwubimmasta mäiskeestä ja ihan mukavasta rumpupassosta (esim. Matrix & Futurebound). Nostalgista hittikimarafiilistä siitä ei synny.




Graafisella puolella ollaan sen sijaan menty taas aste eteenpäin, silkinpehmeä ruudunrullaus yhdistettynä Wipeoutille tyypilliseen hiottuun UI:hin ja futuristisiin maisemiin vakuuttaa, varsinkin kun ollaan vauhdissa. Kokeilin peliä myös PSVR:n virtuaalisesti seinän kokoisella näytöllä ja huhheijaa kun mentiin kovaa. Jännänä ominaisuutena/bugina pelistä ei voi ottaa vauhdissa ruutukuvia, vaan kun Share-nappia painaa, kisa jatkaa kulkuaan taustalla ja sitten sitä ollaankin heti viimeisenä. Onneksi kisan jälkeen alukset jatkavat menoaan ja kuvia voi ottaa sielunsa kyllyydestä photo-modessa (toim.huom. arvostelun kuvat ovat kuitenkin pressikuvia, syytetään siitäkin taas kesää, vaihdamme ne mahdollisesti myöhemmin). PS4 Pro:lla ulkoasu on uskoakseni vielä karkimpaa.


WipEout Omega Collection on neljänkympin hintaansa nähden oikein näpsäkkä paketti. Pelattavaa riittää (26 rataa, lähes 50 alusta), varsinkin kun seiniin törmäily alkaa vähentyä vain tiukan keskittymisen, kontrollien treenaamisen ja ratojen ulkoa opettelun kautta, kunnes tekoälyvastukset äityivät taas kertaluokkaa hankalammiksi. Minä olen edelleen WipEoutissa huono - verkkopeliin ei juuri ollut asiaa - ja välillä olisinkin halunnut unohtaa räiskimistä vaativat kisat kokonaan ja vain kiitää pitkin tulevaisuusmaisemia ajolinjoja turbonuolia pitkin hioen. Isoäitisi Mario Kart tämä ei ole.