Dead by Daylight on viiden hengen moninpeli, jossa neljä selviytyjää yrittää käynnistää generaattoreita ennen kuin murhaaja lahtaa koko jengin. Teoksen idea kuulostaa jokseenkin tylsältä ja siltä, että se ei sisältäisi erilaisia kokemuksia ja vivahteita selviytymiseen. Tuon kaltainen ennakko-oletus on väärä, sillä Dead by Daylight tarjoaa parhaillaan kuumottavaa jännitystä ja kiperiä tilanteita, jotka pahimmillaan päättyvät lihakoukun kautta kuolemaan.




Dead by Daylight ilmestyi ensimmäiseksi PC:lle reilu vuosi sitten ja konsolikäännökset pomppivat vasta tänä kesänä kauppapaikoille. Vuoden aikana tietokoneversio on saanut päivityksiä, kehuja ja haukkuja puolin jos toisinkin. Mutta miltä meno maistuu PlayStation 4:llä pelattuna ohjain kädessä?

Selviytymiskauhua sisältävää seikkailua voi harrastaa yhdessä maksimissaan kolmen tai neljän kaverin kanssa - riippuen siitä, millaiseen pelitilaan haluaa päänsä pistää. Yksin tai maksimissaan kolmen kaverin kanssa voi suunnata Survive with Friends -tilaan, jossa vastustajaksi tulee tuntematon murhaaja. Neljän kaverin kanssa taas voi valita Kill Your Friends -tilan, jossa tappajana toimii yksi kavereista. Yksinpelaajalle Dead by Daylight on vähän tylsä, sillä ryhmässä selviytyminen on hankalaa tuntemattomien kanssa, joten ainoaksi fiksuksi vaihtoehdoksi jää muiden verkkopelaajien listiminen tappajalla.


Vaikka peli kärsii matsien hakemisen hitaudesta, on oikeissa pelaajissa se hyvä puoli, että hölmöt tekoälyt puuttuvat pelistä kokonaan. Tämä muuttaa teoksen luonteen kokonaan, sillä jokaisen pelaajan käytös on arvaamatonta. Ikinä ei tiedä, mihin tyypit lähtevät tai mitä murhaaja ajattelee. Pidän siitä, että pelin kulku on ennalta-arvaamaton, vaikka välillä pääseekin sammakoita suusta, kun pärjääminen osoittautuu mahdottomaksi ja lihakoukku siintää silmissä jo toista kertaa.



Generaattoreiden korjaaminen saattaa kuulostaa helpolta hommalta, mutta sitä se ei ole. Varsinkaan, jos tappaja on tehokas ja ryhmädynamiikka loistaa poissaolollaan. Parhaimmillaan matsit ovat tiukkoja ja täpäriä, joissa hetkittäin toista osapuolta vedetään kuin pässiä narussa.


Korjaamiseen ja hengissä pysymiseen annetaan lisäapuja sitä mukaa, mitä enemmän peliä on pelannut. Matsien jälkeen pelaajat palkitaan pisteillä, joilla voi kehittää kykypuun osioita, jotka taas parantavat hahmoa. Näiden lisäksi rank-tasolla nousemisesta saa perk-kykyjä, jotka tekevät hahmoista vielä parempia, mutta kehittäminen on yleensä turkaisen hidasta. Ennen kierroksen alkua hahmolle voi asettaa käyttöön erilaisia lisäkykyjä, jotka mahdollistavat esimerkiksi taskulampun käytön tai ensiapupakkauksen hyödyntämisen veren vuotaessaa. Työkalut ja muut tarvikkeet ovat suuressa osassa tantereella pärjäämistä, mutta ilman hyvää ryhmätyötä apuvälineet ovat lähes turhia.

Laitteistojen korjaaminen onnistuu ohjaimen nappia painamalla, mutta samalla kuitenkin kannattaa katsella ympärilleen, ettei murhaaja hyökkää päälle. Korjaamisen aikana pelaajan on suoriuduttava nopeustesteistä kunnialla tai kone päästää kamalan äänen, joka paljastaa selviytyjän sijainnin. Nopeustestissä pelaajan on painettava namiskaa tietyssä kohdassa ja jos korjaaminen onnistuu täydellisesti, generaattori lähtee käyntiin. Kun kaikki masiinat ovat käynnissä, ilmestyy alueelle merkintä uloskäynnistä. Jos selviytyjät pääsevät pakenemaan, häviää tappaja matsin. Jos taas saalistaja ehtii tappaa koko konkkaronkan ennen generaattoreiden valmistumista tai uloskäynnistä juoksemista, selviytyjät häviävät. Pisteitä jaetaan sen mukaan mitä matsin aikana teki ja millä keinoilla. Esimerkiksi tappajaa pisteytetään sen mukaan, kuinka mielikuvituksellisia ja erilaisia keinoja hän käytti surmaamiseen.


Jos tappajana pelaava on hyvä, viedään korjaajia solkenaan kohti lihakoukkuja. Silloinkaan kuolema ei ole selvä peli, sillä pelaajan on mahdollista rimpuilla alas metsästäjän otteesta ja myöhemmin lihakoukuista. Kanssapelaajat voivat myös käydä pelastamassa kaverinsa varmalta kuolemalta. Kun koukkuun joutuu toisen kerran, on kuolema varma ja selviytyjä siirtyy kohti helvetin portteja. Mitä pienemmäksi ryhmä menee, sitä hankalampaa korjaaminen ja selviytyminen ovat. Surmaajallekkin voi tulla tiukat paikat, jos ryhmäläiset pääsevät sabotoimaan kaikki lihakoukut, koska silloin ei ole paikkoja, joihin laittaa jengiä roikkumaan. Näin käydessä korjaajat on lahdattava jollakin muulla keinolla, jotka ovat huomattavasti edeltävää hankalampia.

Netissä käydyt keskustelut siitä, että jompikumpi osapuoli olisi ylivoimainen, ovat mielestäni hieman puutaheinää. Ketä ei ärsyttäisi lihakoukkujen vieressä kykkivä tappaja? Tai toisaalta, mitä tappaja voi tehdä, jos korjaajat sohivat taskulamppujen valoilla silmiin, sabotoivat koukut ja tekevät kykyjen käyttämisestä mahdotonta? Mielestäni kumpikaan osapuoli ei ole ylivoimainen, vaan kaikki riippuu pelaajien omasta osaamisesta ja yhteistyön laadusta.




Jokaisella selviytyjällä ja tappajalla on omat kykynsä. Uhriehdokkaita on yhteensä yhdeksän kappaletta, joista esimerkiksi Feng Min on nopea korjaaja. Tappajia taas on tarjolla seitsemän, joiden kyvyt vaihtelevat laidasta laitaan. The Wraith voi liikkua näkymättömänä ympäriinsä, kun taas hullu hoitaja The Nurse voi ottaa nopeita spurtteja pitkin aluetta. Koska tappajien ja selviytyjien taidot ovat erilaisia, riittää pelissä haastetta pidemmäksikin aikaa, sillä vastustajien eri voimien selättäminen ja selviytyjien kykyjen käyttäminen vaativat aikaa ja opettelua. Koskaan ei tiedä kuka tulee vastaan ja millä kyvyllä.

Graafisesti Dead by Daylight ei silmiä hivele, sillä karttojen alueet eivät ole ihmeellisen näköisiä eikä grafiikka tarjoa silmäkarkkia. Karttakierrossa on yhteensä kuusi eri vaihtoehtoa, joista jokin valikoituu automaattisesti matsin alussa. Vaikka itse alueita on vain kourallinen, on niistä olemassa useita eri variaatioita. Jokainen alue sisältää piilopaikkoja, generaattoreita sekä lihakoukkuja ja jokaisessa kartassa on omat asiansa opittavina. Esimerkiksi Lérys Memorial Institute ja Coldwind Farm poikkeavat toisistaan suuresti, sillä ensimmäinen on rakennuksen sisällä oleva sokkeloinen alue, kun taas maatalon pihalla voidaan väijyä pelloilla ja heinäpaalien takana. Öisissä ulkoalueissa harmittavana tekijänä on niiden pimeys, joka pakottaa nostamaan peliruudun valoisuutta. Tietenkin synkkyys tuo peliin oman suolansa, mutta liika hämäryys häiritsee toimimista.




Dead by Daylight on mukava peli, jota on hauska tahkota yhdessä kavereiden kanssa. Yksinpelinä se on 0,5 tähden arvoinen raakile, eikä sitä kannata ostaa pölyyntymään, koska tekeminen loppuu nopeasti kesken. Monen pelialustan omistajana pelikaverini ovat jakaantuneet konsolipuolelle ja PC-pelaajiin, joten ostin pelin myös Steamin kesäalesta PC:lle. Tällä keinolla varmistin, että pelikavereita löytyy pelin pariin mahdollisimman useasti, koska yksin tahkoaminen ei tule kuuloonkaan.

Loppuun haluan vielä mainita muutamat eroavaisuudet PS4- ja PC-version välillä. Isoin eroavaisuus on mielestäni selviytymisen helppoudessa. Konsoliversio on paljon anteeksiantavampi ja esimerkiksi lihakoukuista irtoaminen omia voimia käyttämällä on paljon helpompaa kuin tietokoneella. Pleikkarilla taas kärsitään huonosta ruudunpäivityksestä, joka vaikuttaa pelattavuuteen karmealla tavalla. Välillä eteneminen on tuskaista, koska hahmon liikkeet tökkivät ja se saattaa pilata koko ajatuksen siitä, mitä oli tekemässä. Hinnaltaan PlayStation 4 -versio on kuitenkin hieman halvempi, sillä nyt myynnissä oleva Special Edition sisältää julkaistut lisäosat, kun taas Steamissa myytävään perusteokseen on erikseen ostettava halutut DLC:t. Toki jos ei tarvitse esimerkiksi pelin soundtrackia ja kaikkia lisäreitä, niin PC-versio voi tulla halvemmaksi. PlayStation 4:lle hankittuna Dead by Daylight on kuitenkin pelaajaystävällisempi, koska se mielestäni tuntuu helpommalta.


Selviytymiskauhuseikkailu on hyvä valinta pelaajille, jotka etsivät teosta, jossa pääsee rymyämään yhdessä ryhmän kanssa tai niille, jotka haluavat keskittyä vain itsekseen muiden lahtaamiseen. Vaikka kauppapaikoilla on tällä hetkellä myös esimerkiksi Friday the 13th: The Game, on Dead by Daylight hyvä kilpailija Gun Median luomalle seikkailulle.

DbD on tunteita herättävä teos, jossa sammakoilta ei vältytä, mutta jos pärjääminen ei ota onnistuakseen, kannattaa harjoitella paremmaksi. Lehmän hermoja tarvitaan, koska oman ja hahmon osaamisen kehittäminen on hidasta ja muiden pelaajien kykyjen oppiminen vie aikaa.