Injustice 2 on NetherRealmin kehittämä mätkintäpeli supersankareilla höystettynä. Kyseinen studio on tullut tunnetuksi Mortal Kombat -pelien saralla, kun sarjan alkuperäinen kehittäjä Midway Games teki mahalaskun. Jälleen kerran on aika astua synkkään vaihtoehtotodellisuuteen kera lapsuusajan pystyynkuivuneiden supersankareiden.




Pelin tarina sijoittuu viisi vuotta ensimmäisen osan jälkeen ja pelin juoni vaikuttaa aluksi varsin hämärältä (varsinkin kun en ole koskaan pelannut aikaisemman pelin tarinaa läpi). Vaihtoehtoista maapalloa julman despootin lailla hallinnut Teräsmies on passitettu Lepakkomiehen nikkaroimaan vankilaan kavereidensa kanssa. Kaikkivoipa kalsarisankari ei ole tuossa todellisuudessa lempeä ja ymmärtäväinen vapauden kannattaja, vaan verenhimoinen kostaja, joka ei usko ihmiskunnan selviävän ilman häntä. Batman muiden sankariveikkojen kanssa pitää yllä järjestystä ja yrittää palauttaa maailman entiselle tolalleen.

Tietenkään kaikki ei ole näin helppoa, vaan ulkoavaruuden vihamielinen muukalainen, Brainiac, on tullut kiusaamaan maapalloa. Sama herrasmies aikoinaan tuhosi myös Kryptonin eli varsinainen konnien konna on kyseessä. Tämän lisäksi Gorilla Grodd kamuineen hamuaa maailman herruutta. Huh huh. Harmi että Teräsmies on psykopaatti.




Harvassa tappelupelissä on niin hyvä ja hyvin kerrottu tarina kuin Injustice 2 -pelissä. Hiukan haparoivan alkupuolen jälkeen pelaaja seurailee mielenkiinnolla tapahtumien etenemistä, eivätkä mätkimiskohdat tunnu kovinkaan väkinäisiltä. En ole koskaan ollut mikään hirveä DC -universumin ystävä tai ylipäätään supersankareiden yletön fanittaja, mutta Injusticen synkkä ja väkivaltainen maailma tuntuu kiehtovalta. Mielenvikainen ja itseään jumalana pitävä Teräsmies on herkullinen hahmo ja onkin harmi, että Lepakkomies jää valjummaksi persoonaksi.

On myös äärimmäisen miellyttävää, että Injustice 2 pitää sisällään kattavan tutoriaalin, jollainen valitettavasti puuttuu useista tappelupeleistä. Taistelemiseen pääsee tämän avulla harjaantumattomampikin nopeasti sisälle, eikä peli muutenkaan ole mätkimisgenren hankalimmasta päästä. On oikeastaan hankala edes keksiä mitään erityistä mainittavaa tappelemisesta ja sen mekaniikasta, sen verran tavanomaisesta toiminnasta on kyse. Varmasti joku syvemmin genren peleihin tutustunut voisi antaa tyhjentävämmän kuvauksen, mutta tarjoilen nyt teille tällaisen satunnaisen hutkijan kokemuksen. Paljolti pelistä tulee mieleen saman studion se toinen tappelupeli, mutta onko sillä edes niin väliä, jos homma toimii?




Hahmorosteri pitää sisällään yhteensä 28 hahmoa, sekä 10 erikseen ladattavaa sankaria. Pikainen hahmojen läpikäynti jätti hyvän maun suuhun. Jokainen tuntuu uniikilta ja erikoismainintana on nostettava esille supersankareiden superhyökkäykset. Toisin kuin esimerkiksi Mortal Kombat -pelisarjassa, Injustice 2 tarjoilee silmittömän väkivallan sijaan oikeasti nokkelia erikoisiskuja. Teräsmies mätkii vastustajaansa halki ilmojen, kun taas Harley Quinn antaa verenhimoisten hyeenojen raadella vastustajansa.

Verkkopelaamista voi harrastaa Multiverse -modessa, joka muistuttaa Mortal Kombat X:n Livin Towers -modea. Siellä pelaajat pääsevät kahakoimaan toisiaan vastaan erillaisissa pelimuodoissa, mistä päästäänkin yhteen pelin ongelmakohdista. Injustice 2 tarjoaa mikromaksuja vastaan tavaraa, joilla omia sankareita voi kehittää paremmiksi. Sankareita myös levutetaan taisteluiden tiimellyksessä. Onneksi nettipelissä voi esineiden buffit ottaa pois päältä ja lopulta koko esine-rumba tuntui turhalta lisältä.


Kaiken kaikkiaan Injustice 2 on varsin kelpo tappelupeli. Se on ilo pelata yksin läpi, mutta tarjoaa varmasti hauskoja hetkiä myös kavereiden kanssa tahkottuna. Jos tämän saman tunteen saisi siirrettyä vielä valkokankaalle, voisi Justice League -elokuvastakin tulla jotain. Pelin tarina saa pelaajan oikeasti kiinnostumaan hahmoista ja välittämään maailman tapahtumista, vaikka lopulta kyseessä onkin puhdas tappelupeli. Tällainen tarinallisuuden korostaminen eteenpäin vievänä voimana miellytti ainakin allekirjoittanutta.