Konsoleiden yksinoikeusvalikoimaa on tänä keväänä kevennetty SEGAn toimesta. Vuosien odottelun jälkeen PC-version sai Bayonetta ja nyt vuorossa on robottiräiskintää sisältävä Vanquish. Lukitsemattomalla ruudunpäivityksellä PC:lle saapunut äijämäiskintä on parhaimmillaan päätöntä seikkailua, mutta onko aika kullannut muistot vai peli edelleen ostamisen arvoinen? Laittakaamme näppäimistö ja hiiri valmiuteen, sillä meno on kovaa.




Vanquishin pohjatarina ei yllätä juuri lainkaan, vaan kyseessä on melkoisen normaali tilanne sotatantereella, ainakin jos vastapuoliin on katsomista. Amerikkalaiset keksivät rakentaa valtavan avaruusaseman, joka toimii aurinkoenergialla. Resurssit ovat vähentyneet maailmasta, joten aurinkovoimalla toimiva alus kiinnostaa myös muita. Etujoukoissa innostuneina ovat venäläiset ja soppa on valmis, kun pahamaineinen johtaja Victor Zaitsev hyökkää alukselle haluten sen itselleen. Eikä siinä vielä kaikki: ”punaisiksi” kutsuttu joukko haluaa valjastaa aurinkoenergian tappavaksi säteeksi, jolla he aikovat tuhota amerikkalaiskaupunkeja. Amerikkalaisia tilanne ei miellytä, joten sotilasjoukko Bravo Six lähetetään pelastamaan tilanne. Joukon kärkihahmona toimii Sam Gideon, jonka habitus huokuu äijämäistä intoa. Samia ja tiimiä vahvistaa jättimäiseen robottiasuun pukeutunut, keski-iän ylittänyt Robert Burns, jonka kielenkäyttö saa korvat punaiseksi.


Pelin alussa ei käytetä turhaan aikaa menneiden kaiveluun, vaan sotimaan lähdetään välittömästi. Samin asu on uudella teknologialla varustettu Augmented Reaction Suit, lyhyemmin ARS, joka sisältää hidastusmoodi AR:n sekä rakettimoottorin. Taisteluissa puku muuntautuu tilanteeseen sopivaksi aseistuksia myöten. Tuliaseita on tarjolla vain muutamia rajoittuen pistooliin, haulikkoon, tarkkuuskivääriin sekä muutamaan isoon tykkiin, mutta näiden lisäksi Sam voi iskeä vihollisia kranaateilla. Aseita ja panoksia kerätään matkan varrelta, eikä ainakaan helpoimmilla vaikeustasoilla ole ongelmia panosten loppumisen kanssa. Tulivälineiden päivittäminen paremmaksi onnistuu keräämällä samaa asetta useampi kappale ja asun rakettimoottori taas auttaa Samia kiitämään nopeasti paikasta toiseen.

ARS mahdollistaa Samin liikkumisen hidastustilassa, jolloin nopeasti liikkuviin vastustajiin osuminen on hieman helpompaa. Asun ollessa käytössä moottoreiden voima vähenee, jolloin käytön jälkeen on odotettava hetki koneiden latautumista. Odottelun aikana sotilaan iskukyky on huonoimmillaan, jolloin AR-moodin käyttöä kannattaakin harkita tarkoin, sillä väärässä kohdassa siihen turvautuminen saattaa koitua kuolemaksi. Moodi saattaa kuitenkin koitua myös pelastukseksi, sillä se menee automaattisesti päälle hetkeä ennen kuolemaa, jolloin pelaaja voi siirtää Samin suojaan odottelemaan parantumista. Valitettavasti asu on kuitenkin heikko eikä se kestä tarpeeksi iskuja - ja mikä pahinta, pukua ei voi edes päivittää paremmaksi.




Vastassa oleva puna-armeija on geneerisen näköistä, mikä kyllästyttää tarinan edetessä. Harmittavasti pelin tekijät eivät ole viitsineet tehdä ulkonäöllisesti toisistaan poikkeavia vastustajia, sillä osa päävastuksistakin on samanlaisia kuin aiemmin kaadetut pahikset. Loppuvastustajat eivät kuitenkaan ole helppoja, sillä jopa helpoimmalla vaikeustasolla niiden kaatamiseen tarvitaan aikaa ja taktikointia. Sotasuunnitelmaan hiomiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä episodin loputtua pelaaja palkitaan taitopisteillä. Pisteet määräytyvät tyylin mukaan, joten hifistelijät voivat katsella tilastojaan ja pyrkiä täydelliseen suoritukseen. Saavutuksia voi myös verrata muiden pelaajien pistemääriin, sillä taulukot päivittyvät kaikkien pelaajien kesken. Minua statsit eivät kiinnostaneet niin paljon, että haluaisin tehdä täydellisen suorituksen, joten en usko palaavani Vanquishin pariin enää uudelleen.


Aurinkovoimalla toimiva avaruusalus on harmaasävyinen, mikä sopii scifi-teemaiseen seikkailuun. Tietenkin värisävyjä olisi voinut lainata Tikkurilan värikartasta hieman enemmän, mutta ehkä väriloiston puutteen korvaa hieman värikäs huumori ja kielenkäyttö. Herkkäkorvaisempien kannattaa sulkea kuulottimensa, sillä muhkea Burns lohkaisee usein suustaan sammakoita. Jutut keskittyvätkin lähinnä armeijatiimin kehumiseen, loanheittoon, äijämäiseen kiroiluun sekä kertomuksiin siitä, kuinka tärkeää on kuolla oman tiiminsä puolesta. Kaiken kruunaa Sam, joka pistää röökin huuleen aina, kun tilanne tuntuu menevän päin prinkkalaa. Täytyy sanoa, että tämä hieman karu miesmäinen armeijahuumori ei ihan uppoa minuun.

Tarina jää kuitenkin hieman varjoon, sillä kerronta ja sisältö jäävät köyhänpuoleiseksi räiskinnän rinnalla. Kesken jännittävän taistelun saattaa hetkeksi jäädä pohtimaan, että mitä me täällä tehdään, ketä vastaan me taistellaan ja miksi. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä nopeasti ajateltuna sillä ei ole väliä, niin kauan kuin aseet laulavat ja kudit lentävät. Hetkittäin räiskintä katkeaa välivideoihin, jotka ovat viihdyttäviä pätkiä. Usein ne sisältävät hienoja taistelukohtauksia, mikä on toki harmittavaa, kun samaisia tilanteita ei pääse itse pelaamaan, vaan ne on katsottava filmin muodossa.




Konsoliversioista poiketen PC-versiointi on täynnä silmänkarkkia. Vanquish nimittäin pyörii parhaimmillaan 144 ruudun sekuntitahtiin. 4K-ruudun omistavat pääsevät nauttimaan räiskinnästä huomattavasti paremmalla laadulla. Harmittavasti 4K-ruudun puuttumisen takia en päässyt itse testaamaan miltä avaruusasema näyttäisi supertarkkana, mutta testaamallani kokoonpanolla peli pyöri pääsääntöisesti 130 ruudun sekuntitahtiin, mikä oli enemmän kuin riittämiin.

Käännöstyön tekeminen on tarkkaa puuhaa ja moni asia voi mennä mönkään, mutta Vanquish ei pökäleiden joukkoon kuulu. Ulkonäön lisäksi onnistumisiin voidaan luetella kontrollien toimivuus: Hiiri ja näppäimistö toimivat sutjakkaaasti ja Sam liikkuu juuri sinne, minne ohjastaja haluaa hahmon menevän. Suojasta suojaan siirtyminen onnistuu vaivattomasti ja myös nopeat liikkeet sekä siitä AR-moodiin siirtyminen onnistuvat enemmän kuin hyvin.


Vanquish on siitä kiva peli, että sen läpäisemisen voi suorittaa usealla eri tavalla. Pelaaja voi valita käyttääkö ARS:n tuomia etuja hyväkseen, räiskiikö vastustajat kumoon vai hiippaileeko suojasta suojaan. Parhaimmillaan homma on kuitenkin silloin, kun käyttää asua hyväkseen. Peli sisältää yhteensä viisi näytöstä, joista jokainen sisältää 5-7 episodia ja kestoltaan se on läpäisyperiaatteesta riippuen 3-5 tuntia, mikä tekee kokonaisuudesta hieman lyhyen. Minulta alusta lopputekstien näkemiseen meni hieman vajaat neljä tuntia. PC-versiointi sisältää tietenkin Steamin saavutukset ja keräilykortit, eikä hintaa ole kuin maltilliset 20 euroa, joten teos sijoittuu Bayonettan käännöksen kanssa samaan hintaluokkaan.

Käännöstyön venyminen saattaa tehdä pelistä Steamin alekampanjan uhrin, joka ostetaan muiden pelaamattomien pelien joukkoon. Vanquishia voi kuitenkin suositella kaikille, jotka rakastavat testosteronia pursuavaa räiskintää, jossa karski mieshuumori loistaa. Peli uppoaa takuulla nykyaikaisten Call of Dutyn pelaajille sekä Halo- ja Titanfall-scifiseikkailuja tahkoaville astronauteille. Pelin jo pelanneille uusintaversion ostaminen ei ole pakollista, mutta kaikki me tiedämme, että Steamin pelikirjastoon mahtuu aina pelejä.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1060, 6 GB, Intel Core i5-6400 CPU, 16 GB DDR4 RAM