Vaikka Nintendon uusin tulokas ja perheen kultapoika Switch on kerännyt kaiken huomion ja tilan valokeilassa, ei vanha kunnon 3DS ole vielä kuollut. Eurooppalaisittain tuoreimmasta päästä on Yo-Kai Watch 2: Fleshy Souls -julkaisu. Peli on alunperin ilmestynyt jo vuonna 2014 Japanissa ja siltä on kestänyt muutama vuosi hiipiä tänne läntiseen maailmaan. Yo-Kai -sarja on nyt tehnyt Pokemon- ja uusimpien Fire Emblem -pelien tavoin kaksoisjulkaisun, eli yhdestä pelistä on kaksi versiota, jotka ovat Fleshy Souls ja Bony Spirits. Suurin ero näissä versioissa koskee sitä, millaisiin Yo-Kai -kummajaisiin niissä törmää.



Yo-Kai Watchin ensimmäinen osa julkaistiin Japanissa vuonna 2013 ja sen ympärille on kasaantunut jos jonkinmoista mediaa. On sarjakuvaa, TV-sarjaa ja leffaa, tietenkään kaikenlaista muuta krääsää unohtamatta. Yo-Kait ovat kummitusmaisia kiusanhenkiä, jotka ovat tavallisen tallaajan havainnointikyvyn ulkopuolella. Nämä kummajaiset kuitenkin vaikuttavat viattomiin sivullisiin riivaamalla heidät jos jonkinlaista mielihalulla ja paheeella.

Tietenkin otusten kanssa voi myös ystävystyä ja jotta tällä ystävyydellä olisi jotain todellista merkitystä voi Yo-Kaita usuttaa taistelemaan muiden kaltaistensa kanssa. Voitetut otukset voivat puolestaan lyöttäytyä jengiin mukaan, jos pelaaja onnistuu lahjomaan ne tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi osa Yo-Kaista pitää sushi-rullista, kun taas osa fiilistelee enemmän vihreää teetä.

Yo-Kai Watch 2 jatkaa esiosansa jalanjäljissä, mutta vaikka en itse olekaan kyseistä peliä koskaan pelannut, pääsee jatko-osan juoneen nopeasti kiinni. Peli alkaa (sen toisen otuksien keräilypelin tavoin) nimen ja sukupuolen päättämisellä. Tämän jälkeen tarina alkaa, kun kaksi inhaa Yo-Kaita riistää eräänä yönä pelaajalta heidän maailmaansa koskevat muistot ja kaiken lisäksi arvokkaan Yo-Kai-kellon, joka tekee kummajaisista näkyviä. Tästä sitten alkaa kadonneiden muistojen takaisin hankkiminen ja vanhan jengin kerääminen. Näin uudellekin pelaajalle dumpataan kaikki hänen tarvitsemansa tieto lähes luontevasti.



Yo-Kai Watch 2 tarjoaa yli 350 erilaista mörköä ja kummajaista kaapattavaksi ja monipuolinen otuskanta onkin pelin suurin vahvuus. Jokainen vastaan tuleva Yo-Kai on hauskan nurinkurinen ja sopivan vinksahtanut. On viiksihirviötä, kävelevää pyllyä, siivooja-samuraita ja monta muuta outoutta. On ilahduttavaa, miten tällainen Japani -häröily on kääntynyt näin hyvin myös länkkäreille.

Taisteleminen tapahtuu kuuden Poke---, erm… Yo-Kain voimin, joista kerrallaan kolme on yhtaikaa taistelussa. Yo-Kait itse hoitavat perinteisen normaalitason väkivaltatyön omatoimisesti ja pelaajan huoleksi jää erikoisliikkeistä huolehtiminen, taistelevien otusten vaihteleminen ja kaikenlainen muu managerointi. Perimmiltään taisteleminen pohjautuu toimivaan ryhmään ja asetteluun, hyvällä kokoonpanolla kun pääsee jo melko pitkälle.

Taistelemisen lisäksi Yo-Kai Watch 2: Fleshy Souls -pelissä kirmaillaan paikasta toiseen suorittamassa juonta ja lukuisia sivutehtäviä. Pelissä vallitsee viipyilevän kesäloman tunnelma ja muutenkin ympäristöön on saatu toteutettua jonkinlainen “lapsuuden kultainen kesä” -tunnelma. Erikoisuutena pelissä liikutaan myös nykyisyyden ja menneisyyden välillä ja onkin hauskaa tutkia, miten ympäröivä miljöö muuttuu ajassa taaksepäin kuljettaessa.



Juoneltaan Yo-Kai Watch 2 on hyväntuulista puuhastelua. Tehtävää riittää vaikka millä mitalla ja pelistä löytyy esimerkiksi kalastamista, ötököiden kaappaamista, ruokailu-minipeli, piilotettujen ovien etsimistä ja kammottava “terror time,” jolloin isot paholaiset jahtaavat viatonta pelaajaa ympäri karttaa.

Kuitenkin jopa osa pääjuonen tehtävistä on tasoa: “mene junalla mummolaan”. Tehtävä on etsiä asemalta oikea juna, tehdä oikeat vaihdot ja kappas, pelaaja osaa nyt käyttää junia. Pienenä kuriositeettina mainittakoon myös se, että jos pelaaja juoksee kohti liian monia punaisia valoja, ilmestyy hänen eteensä kiukkuinen Yo-Kai, joka vetää koko pelaajan tiimiä pataan. Tällainen kasvatustyö videopelissä on jokseenkin hämmentävää.



Yo-Kai Watch 2: Fleshy Souls on hyväntuulinen tekele, joka ei ota itseään liian vakavasti. Pelin vinksahtanut maailma, tunnelmallinen miljöö, hyvä ääninäyttely ja hauskat Yo-Kait tekevät pelistä pidettävän. Sisällöltään teos on tiukkaa Japani-häröilyä. Tämä varmasti vetoaa osaan pelaajista, kun taas toinen puoli välttelee peliä kuin ruttoa. Harmillisesti peli on selkeästi kohdennettu lapsille. Kaikki on hiukan liian pyöristettyä ja lapsenomaista, mikä aiheuttaa pientä vieraantumisen tunnetta varttuneemmassa pelaajassa. Kuitenkin vaikeusasteen osalta Yo-Kai Watch 2: Fleshy Souls on ihan ok tasoa, ei liian vaikea lapselle, mutta ei korostetun helppo vanhemmallekkaan kummajaisten metsästäjälle.

Sen perusteella, mitä esiosan sisällöstä tiedän, ovat uuden pelin muutokset varsin suppeita ja tämän takia onkin sääli, etten ole pelannut ensimmäistä osaa. Tästä huolimatta Yo-Kai Watch 2: Fleshy Souls on toimiva kokonaisuus. Siitä on vaikea keksiä suuria vahvuuksia, mutta toisaalta siinä ei myöskään ole silmiinpistäviä heikkouksia.