Käsi ylös, kuka tietää, mikä on Tetris? Okei, hyvä, ei siitä sen enempää. Kuka tietää mikä on Puyo Puyo? Jahas, no se on periaatteessa hyvin samanlainen peli kuin Tetris, mutta sen 80-luvun alkujuuret ovat Japanissa, eivät Neuvostoliitossa. Puyo Puyossa yhdistellään ylhäältä tippuvia hyytelömäisiä väripalikoita, kunnes neljä tai useampi samanväristä neliöiden osasta osuu yhteen - ja sitten katoaa. Pisteitä kertyy parhaiten miettimällä asioita reilusti etukäteen, jotta palikoiden katoaminen aiheuttaisi ketjureaktion pelikentällä. Jotkut saattavat tunnistaa pelin paremmin Dr Robotnik’s Mean Bean Machine -nimisenä.


Puyo Puyo Tetris julkaistiin Japanissa jo 2014, mutta Euroopassa Puyo Puyo -pelejä ei ole nähty sitten vuoden 2004. Länsimaissa Tetris onkin reilusti suositumpi ilmiö, joten näiden kahden maailman kohtaaminen on hyvä tekosyy tuoda tätä nykyä Segan hallussa ollutta puzzlepeliä tutummaksi. Ajatuksena se, että sekoitetaan nämä kaksi palikkapuzzlelegendaa keskenään on varmasti sytyttänyt lamppuja pelisuunnittelijoiden päissä ja hymyjä johtoportaan lompakkotaskuissa. Varsin hyvin siinä on onnistuttukin.



Pakettiin on tungettu kiitettävä kasa pelitiloja, mutta koska en uskonut aluksi (enkä parinkymmenen yrityksen jälkeen lopuksikaan) menestymiseeni verkkomatseissa, keskityin sohvamatsien lisäksi juonitilassa etenemiseen - ja kyllähän siinäkin haastetta riittää. Iloisista hahmoistaan huolimatta PPT osaa olla säälimättömän ankara. Joitain pomovastuksia vastaan saa hakata päätänsä seinään tuntejakin, ennen kuin reaktiokyvyn, taidon, tuurin ja tekoälyn virheiden kautta voitto saattaa kampeutua plakkariin - ja silloinkin toki vain yhden tähden arvoisesti. Lisähaastetta on nimittäin vielä siinä, että jokaisen matsin voi koettaa suorittaa kolmen tähden arvoisesti - yleensä vaikkapa voittamalla jonkin tietyn aikarajan.


Matsejakin on montaa sorttia: voi olla Tetris vastaan Tetris, Puyo Puyo vastaan Puyo Puyo, Tetris vastaan Puyo Puyo tai sitten sellainen, jossa lajit vaihtelevat lennosta tietyin väliajoin. Sohvaporukalla jälkimmäinen on erinomaisen hauskaa, mutta tekoälyä vastaan saa olla tarkkana. Hampaankoloon jäi vähän myös sellainen fiilis, että Tetriksen pelaaja oli vähän alakynnessä Puyo-megatiputuksia vastaan - versus-matsien ideahan on saada isoja pudotuksia, jolloin vastustaja saa omalle kentälleen ylimääräistä tavaraa.



Graafisesti PPT on ihastuttavan värikästä Japania ja “siniset taivaat” -Segaa. Sen iloiset ja sekavat hahmot kiljuvat ja huutavat ja möykkäävät, mikä saattaa olla välillä ärsyttävääkin, mutta tuo kuitenkin jo seuraavassa hetkessä hymyn suupieleen. Musiikissa on tuttuja teemoja molemmista pelisarjosta, mutta omalla tyylillään, eikä tätä pelatessa voi murjottaa, vaikka vastustaja kuinka murjoisi. No okei, muutaman kerran laskin ohjaimen hellästi sohvalle viereeni ja laskin kymmeneen, ennen kuin painoin Retry-painiketta.


Puyo Puyo Tetris on perinteisen puzzlekoulukunnan vankka edustaja ja häpeilemätön omassa lajissaan. Tämä pitää ehdottomasti ottaa mukaan kaveriporukoiden illanviettoihin, eikä pelin PS4-versio maksakaan kuin kolme kymppiä.