Voi kuinka Syberiat minua aikoinaan ihastuttivat. Kate Walkerin seikkailut olivat täynnä mystiikkaa, kauneutta ja upeaa steampunk-fantasiaa. Siksi odotinkin hartaasti jatko-osaa siitä lähtien, kun sellaista ensimmäisen kerran luvattiin jo 8 vuotta sitten. Julkistuksesta vain seurasi se nykyään turhankin tuttu tarina useine viivästymisineen. Tämä lienee ainakin osasyynä siihen, että uusin Syberia on kaukana parhaista päivistään.




Syberia 3 aloittaa siitä, mihin edellinen osa jäi, mutta kuitenkin uutena tarinakokonaisuutenaan, joten uudetkin tulokkaat pääsevät helposti seikkailuun mukaan. Loukkaantunut Kate Walker herää oudosta sairaalasta, josta tätä jostain syystä ei haluta päästää pois. Ansiokasta naista eivät kuitenkaan esteet pidättele, ja tämä karkaa pian vaellustaan juuri suorittavan youkol-heimon luokse.

Youkolit ovat lyhyitä ja pulskia ihmisiä, jotka maailma on unohtanut. Aina parinkymmenen vuoden välein he seuraavat karjaansa, jättimäisiä strutsieläimiä, pitkän vaellusmatkan päähän. Nyt saattue on kuitenkin pysähtynyt, sillä aiemmin jäässä ollut järvi onkin sula, eikä heimon opaskaan ole palannut sairaalareissultaan. Pelin pahiksina toimivat agentit eivät haluaisi päästää heimoa liikkeelle, vaan tuhota koko joukon. Kate päättää auttaa kansaa ja paeta samalla itsekin perässä olevia demoneitaan.


Aiemmat Syberiat tuntuivat hienoilta tarinallisilta teoksilta, mutta uusin peli ei pääse lähellekään. Tarina on tylsä ja sekava, eikä sido kunnolla lankojaan yhteen. Myös kuvitteellisten youkolien kuvaaminen häiritsee: he tuntuvat usein avuttomilta, lapsen tasolla olevilta käsiään heiluttelevilta ressukoilta, jotka tuntuvat tarvitsevan Walkerin apuja milloin missäkin tehtävässä. Myös ulkomaailman suhtautuminen porukkaan on avoimen rasistista, ja suuri osa paikallisista kohtelee leiriään pitäviä heimolaisia alempiarvoisena roskajoukkona. Ehkä tässä on haettu jonkinlaista vertauskuvallisuutta tämän hetken poliittiseen tilanteeseen. Tässä vain olisi onnistuttu paremmin, jos youkolit itsessään olisi kuvattu vakavammin ja asetelmaa olisi problematisoitu näkyvämmin – siitä huolimatta, että kyseessä on fiktiivinen kansa.



Välillä tuntuu, ettei pelissä muuta olekaan kuin ongelmia. Pitkittynyt tekoprosessi on varmasti vaikuttanut siihen, ettei teos ole teknisesti ihan komeimmasta päästä, mutta tämän antaa helposti anteeksi, kun ympäristöt ovat silti vaikuttavia. Tällöin odottaisi kuitenkin pelin toimivan sujuvasti, mutta jatkuvasti vastaan tulee kuvan nykimistä ja äänen pätkimistä.


Ohjaus tökkii vielä enemmän, ja vaikka peli suosittelee ohjainta parhaaksi kontrollitavaksi, on se kaukana optimaalista. Liikkuminen on kankeaa ja Katen tuntuu olevan erityisen vaikeaa kulkea kapeista käytävistä sekä rappusista. Koska kyseessä on point-and-click -peli, on ympäristöissä useita hotspotteja, joita voi katsoa, tutkailla lähempää tai manipuloida. Nämä kohdat löytyvät kulkemalla niiden lähelle ja kun niitä on useita vierekkäin, vaihdellaan niiden välillä oikealla tatilla, mikä on sekin kovin kömpelöä. Ja jos pikselien etsiminen vanhoissa seikkailupeleissä oli turhauttavaa, niin se vasta onkin, kun niitä aktivoitavia kohtia joutuu aktiivisesti etsimään kulkemalla alueet läpi huonosti liikkuvan hahmon kanssa.

Heikko ohjaus saa lisää pontta kolmiulotteisen maailman ja kuvakulmien kautta. Peliä kuvataan seikkailupelimäisesti siten, että kamera osoittaa maisemia tietystä suunnasta, eikä kulje päähahmon selän takana. Kun Kate liikkuu, liikkuu tarvittaessa myös kamera, mutta se ei aina kulje täysin mukana. Toisinaan hahmo voi kulkea kauaskin kamerasta sen seuraamatta perässä, eikä pelaaja voi tällöin aina tietää onko edessä vielä reittiä seuraavalle alueelle vai ei.


Pieni, mutta erityisen ärsyttävä ongelma on myös pelin tallennusjärjestelmässä. Syberia 3 tallentaa edistymistä tietyissä kohdissa, muttei esimerkiksi jokaisen esineen löytämisen jälkeen. Pelaajalla itsellään ei kuitenkaan ole mitään manuaalista tallennustoimintoa, joten palatessaan peliin on muisteltava ja arvailtava, mitkä olivatkaan ne asiat, jotka tapahtuivat ennen viimeistä automaattitallennusta, ja mitkä tulisi tehdä uudestaan. Turhauttavaa.



Ei pelissä kuitenkaan ihan kaikki pielessä ole. Inon Zurin käsialaa oleva musiikki on jälleen kaunista kuunneltavaa, ja fiktiota, historiaa ja fantasiaa sekoittava maailma on edelleen kiehtova. On myös mukava tavata Kate Walker ja muitakin tuttuja pitkästä aikaa, etenkin kun Katen ääninäyttelystä huolehtii jälleen tuttu Sharon Mann. Muuten ainakin englanninkielinen kasti on melko typistetty ja yksittäiset näyttelijät hoitavat monia rooleja, eivätkä aina ihan loistokkaasti.


Pulmat ovat toki keskiössä, seikkailupelistähän kyse on. Aiemmissa Syberioissa oli joskus lähes masentavan vaikeita hetkiä, jotka kuitenkin palkitsivat aina ratkettuaan. Uusin tulokas ei ihan yhtä kinkkiseltä tunnu, ja puzzlet ovat pääosin loogisia ratkaista. Joitain oivalluksen iloja peli paikoin kyllä tuottaa; on kuitenkin harmi, että usein ratkaisuja etsiessään joutuu kärsimään pelin muista ongelmista.

Jos on kova Syberian nälkä - ja erityisesti jos jaksaa odotella päivitysten toivottavasti tuomaa pelattavuuden siloittelua - voi tästä saada jonkinlaista nostalgialta maistuvaa nautintoa. Muuten kannattaa pysytellä sarjan ensimmäisissä osissa.