Logic Artist -studio julkaisi uuden pelisarjansa ensimmäisen osan, Expeditions: Conquistadorin, vuonna 2013. Peli oli osittain Kickstarterissa rahoitettu ja se yhdisteli mielenkiintoisella tavalla resurssienhallintaa, strategiaa ja roolipelaamista. Nyt studiolta vastikään ilmestynyt Expeditions: Viking suuntaa matalalla uivan viikinkiveneen keulan kohti kaukaista pohjolaa.




Expeditions: Viking muistuttaa ensisilmäyksellä perinteistä teksti- ja dialogivetoista roolipeliä. Pelin tapahtumia tarkastellaan korkealta yläviistosta ja visuaalisesti peli onkin varsin vaatimaton. Viitteellinen ulkoasu toimii vain miljöönä pelille, jonka todellinen sisältö on keskusteluissa ja tekstipohjaisuudessa. Kuitenkin tämän lisäksi roolipelielementteihin on yhdistelty Conquistadorin tavoin resurssien keräilyä/hoitoa ja strategiapeliä.

Expeditions: Viking -pelin alussa pelaaja pääsee luomaan itselleen oman soturinsa, jonka vaiheita pelissä seurataan. Tarinan alussa omalla heimolla ei mene kovin hyvin ja tilannetta olisi parannettava. Ensin pitää hääräillä ja hoidella asioita paikallisella tasolla ja pikkuhiljaa yltäkylläisyyttä aletaan kohentamaan isommissakin piireissä. Pelaaja joutuu tekemään päätöksiä ja käymään keskusteluja aitoon roolipelihenkeen, mutta myös oman kylän resursseista on pidettävä huolta.


Tämän lisäksi on esimerkiksi paikasta toiseen liikuttaessa otettava huomioon ajan ja kallisarvoisten tarvikkeiden riittäminen. Tällainen hyödykkeiden keräily tuo merkityksen tuntua oman heimon hyvinvoinnin kehitykselle ja pelin mielenkiintoisin puoli onkin sen erilaisia genrejä yhdistelevä luonne. Jotta tekeminen ei loppuisi kesken omaa heimoa tulee tietenkin puolustaa sisäisiltä ja ulkoisilta uhilta.



Expeditions: Viking tarjoaa miellyttävän tylyjä vaihtoehtoja tilanteiden ratkaisemiseksi. Itse esimerkiksi lahtasin kokonaisen suvun pelkästään sen takia, että perheen miehet olivat tulleet kukkoilemaan ja myöhemmin päästin päiviltä pienen kylän, jotta kukaan heistä ei olisi todistamassa omia mokailujani. Päätökset vaikuttavat siihen, millaisena päällikkönä muut hahmosi näkevät. Myöskään osa tovereista ei arvosta ylenpalttista väkivaltaa, kun taas osalle se on vähän niin kuin se jutun juju. On hienoa, ettei kaikkia viikinkejä ole kuvattu sotahulluina ja verenhimoisina tappajina.


Taisteleminen tapahtuu heksaruutuja pitkin liikkumalla. Jokaisella soturilla on mahdollisuus liikkua ja käyttää yhtä kykyä (ellei jokin erillinen ominaisuus vaikuta tähän). Tekijät ovat kertoneet omiksi inspiraation lähteikseen Dungeons & Dragonsin ja Heroes of Might and Magicin. Mitenkään kovin omalaatuinen ei taistelumekaniikka ole, mutta se ajaa kiitettävällä tavalla asiansa. Hyvänä lisänä konflikteissa on suojan hakeminen, mikä lisää kahakoissa maaston merkitystä strategiaa mietittäessä. Oman joukon soturit voivat haavoittua taistelun tiimellyksessä ja jopa sairastua erinäisiin tauteihin.



Visuaalisesti Expeditions: Viking on varsin riisuttu ja paikoitellen jopa puuduttavan mielenkiinnoton. Kaupungit ovat yksitoikkoisia ja ympäristöt ovat omassa minimalismissaan varsin karuja. Edes hahmojen piirretyt kasvokuvat tai pelin taide eivät riitä nostamaan hyvää viikinkifiilistä, vaan pelin estetiikka on varsin mitäänsanomatonta. En tiedä johtuiko sekoilu omasta tyhmyydestäni, mutta kaupungeissa kartan käyttäminen oli tehty mielestäni käsittämättömän epäselväksi.


Ajoittain toverit tai muut pelin hahmot myös on ääninäytelty muutaman lauseen verran. Onkin turhauttavaa ja toisaalta tahattoman hauskaa havaita, miten kaikki paikalliset puhuvat ylikorostetulla aksentilla englantia keskenään. Tämä on varmasti makukysymys, mutta minua tällainen puolivälin tulkinta jäi ärsyttämään. Muutenkin epäsyvässä pelikokemuksessa tällaisia tunnelman rikkojia ei tarvittaisi yhtään lisää.



Dialogi ja tarinankerronta on lopulta lyhyttä ja korutonta. Tilanteita kuvaillaan muutamalla lauseella ja käyty keskustelu on yleensä varsin latteaa. Mieleen tulee vääjäämättä vastikään arvostelemani ja jokseenkin samankaltaisiin perinteisiin roolipelielementteihin nojaava Torment: Tides of Numenera. Siinä missä Torment löi vasten kasvoja valtavalla tekstimäärällään, jää puolestaan Vikings vaisuksi ja tunnelmattomaksi. Viikinkien maailma on lattea, eikä sen sisältö tunnu syvältä. Kuitenkin pelissä on hyvin kuvattu sitä todenmukaista viikinkien arkea, jota he ovat aikanaan viettäneet. Eläminen ei ole ollut pelkkää sotimista ja ryöväämistä, vaan hengissä selviytymistä äärimmäisissä olosuhteissa.


Expeditions: Viking jätti itsestään valjun kuvan. Päällisin puolin kaikki on kunnossa, mutta mitenkään erikoislaatuisen mielenkiintoista ei pelin anti ole. Näin pitkäkestoisessa teoksessa pitäisi olla jotain vipuvoimaa, jonka turvin peliä jaksaisi kahlata eteenpäin, mutta siinä vallitseva keskeneräisyys ei saa ainakaan allekirjoittanutta vielä hetkeen palaamaan viikinkien pariin. Aluksi mielenkiintoiselta vaikuttaneet kokeilut eri pelimekaniikkojen välillä jäävät yhdistelmäksi keskivertaista rooli-, resurssi- ja strategiapeliä. Kaikki osa-alueet löytyvät pelistä, mutta mikään niistä ei juuri pääse loistamaan.