Kesäkuussa kolme vuotta sitten kirjoitin Mario Kart 8:sta (Wii U) muun muassa näin: “Tiivistettynä, ja ottaen huomioon myös sarjan alkuosien nostalgia-arvon, Mario Kart 8 on kaikkien aikojen paras Mario Kart… ...Mario Kart 8 sai puolen tunnin pikaiset ajelut muuttumaan kolmi-nelituntisiksi, se sai haluamaan aina sen yhden tähden, pokaalin tai päänahan lisää. Siihen ei Sonic pystynyt.” Vertailukohtana oli siis Sonic & All-Stars Racing Transformed, johon olin kovasti siihen aikaan ihastunut. MK8:sta olen edelleen samaa mieltä ja se oli pikkuvioistaan huolimatta 4,5 tähteään ansainnut.


Mario Kart 8 Deluxessa kisailu tuntuu edelleen epäreilulta joka kerran, kun loppusuoralla koko kisan ajan suvereenisti johtaneena saan kimppuuni kilpparikuorisateen ja sijoitus on maaliviivan ylittäessä enää kuudes. Pelin eri variaatioita vuosikymmeniä pelanneena 50cc:n cupit ovat myös liki tylsistyttävän helppoja, mutta uusille kuskeille pehmeä lasku edelleen tarvittaneen. Muuta pahaa sanottavaa en MK8D:stä löydä.


Switch irrallisena “käsikonsolina” vaatii vieläkin itseltäni totuttelemista - jotenkin se osuu kooltaan juuri siihen välikohtaan, jota en saa omissa kourissani täysin mukavaksi - joten paras pelitapa on Pro Controller ja television kautta. Tämän laajuinen ja näköinen Mario Kart mukana vaikka junamatkalla on kuitenkin kaikesta huolimatta ehdoton plussa. Jopa yksittäisillä Joy-Coneilla sen pelaaminen on … no, kohtuullista parempaa.



- Kaikki MK8:n DLC heti mukana, mm. Zelda- ja Animal Crossing -sisältö. Lisäksi uusina Splatoon-kaksikko autoineen, King Boo, Dry Bones ja Bowserin pelleauto. Tosin joidenkin autonosien avaamiseksi pitää keräillä riittäviä määriä kolikoita.
- Esineitä saa pitää kahta kerrallaan (!), minkä puuttuminen olikin yksi yleinen valitus.
- Kaikki pääsevät mukaan uusien helpotusten myötä: tarvittaessa smart steering sekä automaattinen kaasupoljin laajentavat pelin ikärajan suunnilleen välille 3-100.


Ja sitten on areenoille sijoittuva, toisten pelaajien kurmuutukseen tarkoitettu Battle Mode, josta en aiemmin kovasti välittänyt, mutta joka nyt uusittuna versiona johti moniin tiukkoihin matseihin perheen jälkikasvun kanssa. Käytännössä tyylinä on mistä tahansa FPS-pelistä tutut moninpelimätöt, mutta hauskoilla autoilla ajellen ja enimmäkseen kertakäyttöisillä aseilla. Muutenkin Battle modea on hiottu lähemmäksi nykystandardin moninpelejä: ruudulla näkyy, kuka osui kehenkin, osuman jälkeen on pieni kuolemattomuuden hetki ja kamppailua johtavan päässä näkyy kruunu. Lajeja on viisi: kuka puhkoo eniten toisten ilmapalloja (niitä on nyt jokaisella viisi), rosvot ja poliisit, kolikkojen keräys, lipunryöstövariaatio Shine Thief sekä Bob-omb Blast, jossa kaikki aseet ovat pommeja ja niitä saa mukaansa jopa kymmenen. Ainoa, joka ei tuntunut välittömästi hauskalta moninpeliltä oli rosvot vastaan poliisit, eli Renegade Roundup. Suurin uudistus ovat kuitenkin itse battle-areenat, ja hyvä uudistus ovatkin.


Switchin MK8 Deluxe-versiota pääsin pelaamaan jo alkukeväästä. Silloin pikaisissa testeissä ei pystynyt vielä oikein kertomaan, kuinka paljon sitä oli hiottu ja uudistettu, mutta fiilis oli uusista ohjaimista huolimatta tuttu ja turvallinen sekä meno moninpelinä erinomaisen hauskaa. Nyt viikon tiiviin pelailun jälkeen voi todeta, että Nintendo on kuunnellut niitä pieniä naputuksia, joista fanit MK8:ssa valittivat, korjannut useimmat ja lisännyt päälle vielä kivan kasan uutta herkkua. Deluxe-versio on nyt karting-pelien kukkulan kuningas, eikä ole syytä jättää tähtimäärästä sitä yhtäkään puolikasta enää pois.