Ilkeä ja iljettävä kapitalistinen yrityspomo Capital B haluaa kerätä kaikki maailman kirjat ja tahkota niillä voittoa. Terävähampainen herhiläinen tekee kaikkensa, jotta universumin mahtavimmasta ja voimakkaimmasta kirjasta kadonneita sivuja ei päätyisi Yookan ja Layleen käsiin. Tähän perustuu retrohuuruiset lasit päässä innolla odotettu värikäs tasohyppelypeli Yooka-Laylee.




Alkujaan Yooka-Laylee rahoitettiin Kickstarter-kampanjan kautta ja mesenointi osoittautui kannattavaksi, sillä kampanja keräsi lähes 2,5 miljoonaa euroa. Tukijajoukko oli vahva alusta asti ja projektin kannattajia riitti. Kesällä 2016 Playtonic Games kuitenkin ilmoitti, että Yooka-Laylee ei tulisi ehtimään alun perin sovittuun julkaisuajankohtaan lokakuulle. Kehittäjät halusivat ottaa lisäaikaa pelin tekemiselle.

Vastoinkäymiset eivät loppuneet julkaisun myöhästymiseen, sillä vain reilu kuukausi sitten Playtonic ilmoitti, että suosittu youtubettaja Jon ”JonTron” Jafari poistetaan ääninäyttelijöiden joukosta vahvojen mielipiteidensä takia. JonTronin piti nimittäin olla äänenä eräälle pelin sivuhahmolle. Suositun tubettajan poistaminen lopputuotoksesta sai osan rahoittajista takajaloilleen ja vaatimaan sijoittamiaan rahojaan takaisin.




Yooka-Layleen juuret pohjautuvat vahvasti Banjo-Kazooie -peliin. Virallisesta jako-osasta ei kuitenkaan ole kyse, joten sarjajatkumosta ei voida puhua. Yhtäläisyyksiä on kuitenkin hahmojen välillä. Yooka-kameleontti on kuin Banjo-karhu ja Laylee-lepakko taas jäljittelee Kazooie-lintua. Samankaltaisuus ei ole ihme, sillä Playtonic Gamesin osa työntekijöistä on alun perin työskennellyt Rare-pelistudion rivistössä, joka on tunnettu muun muassa Donkey Kong -sarjasta, Banjo-Kaooziesta ja Battletoadsista.

Tikkurilan värikarttana aukeava 3D-tasoloikintaan sopiva maailma ja sen pulmat sekä tehtävät noudattelevat vanhanaikaista kaavaa, joka on tuttua esimerkiksi Raren aikaisemmista peleistä. Yooka-Layleessä selviytyminen perustuu yrittämiseen, epäonnistumiseen, etsimiseen ja löytämiseen. Näiden lisäksi kolutaan nurkkia, sekä kerätään sulkia ja kirjan sivuja. Jos tämän tyyppistä etenemistä vihasi aikoinaan, tuntuu se epämiellyttävältä edelleen. Siinä mielessä studio on onnistunut, että vanhanaikaiset menetelmät on saatu siirrettyä ärsyttävyydessään vuodelle 2017.


Pelaajaa ei pidetä missään vaiheessa kädestä. Edes alussa ei kerrota, mihin Yookan ja Layleen tulisi lähteä. Nykypeleistä poiketen tarjolla ei ole karttaa, mistä voisi katsoa alueen kokoa tai sijaintia. Sen puuttuminen aiheuttaa ongelmia, sillä tasot ovat epäselkeitä ja eksymistä tapahtuu enemmän kuin useasti. Toisaalta apujen puuttuminen tekee pelistä haastavamman.



Avustuksen puutteena näkyy myös se, että kaikkia taitoja ja komentoja ei opeteta pelin alussa. Yooka ja Laylee joutuvat ostamaan pelin sisäisellä valuutalla uusia kykyjä hieman luikeronomaiselta krokotiililtä. Se on kuitenkin sukkela puhuja ja välillä hankitut taidot ovat yhtä tyhjän kanssa. Kykyjä on kuitenkin turha vilkuilla ennakkoon netistä, sillä ne aktivoituvat vasta ostettaessa.


Uusien taitojen hankkiminen on kuitenkin pakollista, sillä tehtävien suorittaminen vaatii erilaisten apujen käyttämistä. Kameleontti ja lepakko pääsevät seikkailemaan yhteensä viidessä eri maailmassa. Tasoja ei kuitenkaan voi suorittaa kerralla läpi, vaan niihin on palattava takaisin silloin, kun tarvittavat taidot on käyty hankkimassa toisista maailmoista. Vaikka pelin tahkoaminen kestää keskimäärin 16 tuntia, tuntuu alue liian pieneltä. Hetkittäin tehtävien tekeminen on väkinäistä ajan kuluttamista, sillä jokainen nurkka on tutkittava tarkkaan esineiden toivossa.

Ympäristöt näyttävät kuitenkin näteiltä. Maisemia on tarjolla palmuista vuoristoisiin lumisateisiin. Lämpötilaerot vaikuttavat myös Yookan ja Layleen kulkemiseen, sillä esimerkiksi jäätiköt ovat liukkaita, jolloin hahmojen liikkuminen vaikeutuu. Samalla kylmä ilma jäädyttää sankarit kuoliaaksi, joten suojautuminen pakkasta vastaan on pakollista. Tasohyppelyyn kuuluvat luonnollisesti korkeuserot. Välillä tehtäviä selvitellään vuorien huipuilla, toisella hetkellä sukelletaan meren pohjaan.




Yooka-Laylee on haastava peli, jossa pelaaja joutuu käyttämään omia aivojaan. Välillä maalaisjärki ei riitä, sillä ohjattavuudessa on parantamisen varaa. Kameran kääntäminen on vaikeaa, sillä se liikkuu epätarkasti. Ongelmaa on myös esimerkiksi hyppimistarkkuudessa. Vaikka mielestään pomppaisi oikeaan kohtaan, saattaa loikka mennä ohi. Tarkkuus ”vähän sinne päin” ärsyttää etenkin tehtävissä, joissa on tarkoitus kiivetä korkealle. Vasemmalla tatilla sankarin liikuttaminen on porrastettua, joten hahmon katse liikkuu liikaa tai liian vähän. Tämä tekee suuntaamisesta hankalaa.

Vaikka ongelmia tuntuu olevan vino pino, niin kehuttavaakin on. Tarinaa voi tahkota kaverin kanssa kahdestaan kotisohvalta. Yooka-Layleen kaveriksi ilmestyy ötökkäparvi, jotka voivat poimia perhosia kameleontille ja lepakolle. Perhoset taas nostavat päähahmojen elinvoimapalkkia. Yhteistyö helpottaa taistelutilanteissa, jossa Yooka ja Laylee menettävät nopeasti elinvoimaansa. Tämän lisäksi tarjolla on minipelejä aina ajopelistä sulkien metsästykseen. Muutaman minuutin pituisia pikkupelejä voi tahkota neljän hengen voimin. Kaksinpelaaminen ja miniteokset ovat mukava lisä päätarinan rinnalle.




Yooka-Layleen paras osio on sen musiikki. Sävellyksien ja tuotannon takana häärää ammattilaisista koostuva joukko. Mukana ovat muun muassa David Wise (Donkey Kong ja Battletoads -sarjat) ja Grant Kirkhope (Donkey Kong 64 ja GoldenEye 007). Musiikissa kuuluu tekijöiden aikaisemmat osaamiset, joka saa äänimaailman kuulostamaan yhtä hyvältä kuin vanhoissa tekeleissä. Hyvät kappaleet ovat pelastus, sillä hahmojen äänet ovat kamalia ”wak-wak-wuk”-muminoita, mikä rasittaa korvia heti ensimmäisen minuutin jälkeen. Onneksi puheäänet saa hiljennettyä, ennen kuin hermot menevät lopullisesti.

Kerätty 2,5 miljoonaa euroa kuulostaa isolta summalta, mutta loppujen lopuksi kysymys on pienestä budjetista. Kokonaisuudesta on kuitenkin laskettava kulut Kickstarter-kampanjan vastikkeisiin sekä pelin tekemiseen. Yooka-Laylee ei ole täydellinen, mutta osa sen virheistä voidaan vielä korjata päivityksissä. Isommat muutokset vaativat kuitenkin mittavan päivityksen. Nähtäväksi jää, korjaako Playtonic Games esimerkiksi ohjaukseen liittyvää probleemaa. Jälkituotosta testatessa voi todeta, että studio teki viisaan liikkeen siirtäessään alkuperäistä julkaisupäivää myöhemmäksi, sillä peli olisi varmasti ollut vielä keskeneräisempi kuin nyt.


Yooka-Laylee kunnioittaa vanhan koulukunnan 3D-tasohyppelyä. Se istuu kuin nenä päähän niille, jotka pitävät esimerkiksi Donkey Kong -sarjasta tai Banjoo-Kaooziesta. Nuoremmalle sukupolvelle kokemus voi olla pettymys, koska Yookan ja Layleen kanssa seikkailu vaatii genrestä pitämistä. Uudet pelaajat suhtautukoot teokseen varauksella, mutta positiivisesti. Yooka-Laylee on ehdottomasti mukava virkistys nykypäivän massatuotantoon, jossa pelaajia pidetään kädestä enemmän kuin tarpeeksi.