Little Nightmares
Arvioitu: | Xbox One |
Genre: | Seikkailupelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Tarsier Studios |
Julkaisija: | Namco Bandai |
Julkaisupäivä: | 28.04.2017 |
Pelin kotisivut |
Pikku pyramidipään painajaiset
Little Nightmares jäi ennen julkaisuaan mieleeni videopätkästä, jossa päähahmo vältteli varsin rätväkän groteskin näköistä kokkia ja kokin veistä vähän surrealistisessa, mutta silti realistisen oloisessa keittiössä, synkillä Tim Burton -viboilla väritettyinä. Synkkiä viboja omaperäinen pilke silmäkulmassa onkin tarjolla, mutta ensimmäinen ajatus jo muutaman peliminuutin jälkeen oli se, että Tarsier-pelistudio (LittleBigPlanet 3) on tainnut Playdeadin Limboa ja Insidea pelata useammassakin suunnittelupalaverissa..
Jopa siinä määrin, että Little Nightmares voisi olla Insiden… no ei nyt jatko-osa, mutta pikkuserkku. Pikkiriikkinen Six-tyttö juoksee ruutuja enimmäkseen vasemmalta oikealle, ratkaisee pikku pulmia ja pakoilee vihollisilta. Dialogia ei ole, mutta kaiken yllä leijuu kysymys siitä, että mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu ja mihin päähahmo on pyrkimässä - todennäköisesti pois sieltä, missä hän nyt on. Mahakin kurisee pahaenteisesti ja ilkeä silmä tuijottaa.
Samoin kuin juuri vaikka Insidessa, kaikki pulmat ratkoutuvat lopulta ajattelemalla niitä loogisesti ja vain harvoissa tapauksessa siten, että joka nurkka on täytynyt ensin koluta moneen kertaan. Kovin monimutkaisia aivonraapimisia ei ole luvassa, mutta joskus pahismöngertäjät pistävät vähän sydäntä tykyttämään ajoituksen suhteen. Toinen haaste ovat hieman takkuilevat kontrollit yhdistettynä kamerakulmiin, näkymättömiin seiniin ja korkeisiin pudotuksiin. Ja niistä seuraakin sitten pelin ärsyttävin ongelma.
Nimittäin latausajat. Eräässä kohdassa kuolema kohtasi sekä omien törttöilyiden, että kontrolliongelmien vuoksi 4-5 kerta putkeen ja jokaisessa välissä uudelleenyritystä (tallennuspiste oli käytännössä samassa huoneessa) piti odottaa 45 sekuntia. Latausruutu on kokomusta ruutu, jonka alakulmassa on silmäsymboli, eikä mitään muuta. Ymmärrän, että pelin tasojen (chaptereita on 5) välissä latausta sai odotella, mutta edelliseen tallennuspisteeseen pääsyn odottelu jopa minuutin ajan sai minut harhautumaan iPadin ääreen ja söi samalla pelin tunnelmaa. Testiversiona oli Xbox Onen digitaalinen lataus, joten levynpyörittelyäkään ei latausajasta voinut syyttää. Edes vaihtuvat konseptikuvat tai joku muu pieni viihdytys latausten aikana olisi auttanut kummasti.
Little Nightmaresin yleisilme on kieroutuneen realistinen. Materiaalit, esineet ja valot näyttävät aidoilta, mutta useimmat ihmishahmot ovat groteskeja lihavuoria, joiden liha ja iho roikkuu, jos sitä edes on. Toiset ovat surrealistisen pitkäkätisiä, toiset taas pulskan kömpelöitä. Kaikilla on omat liikkeensä, toimensa ja tapansa, jotka on animoitu erinomaisen yksityiskohtaisesti ja tällaisen hirtehisen tyylisuunnan ystäville pelin graafinen kattaus on silkkaa silmäherkkua. Valitettavasti ennen julkaisua pelattaessa ruutukaappausnappi oli poistettu käytöstä, muuten olisin napsinut matkalta talteen yhden jos toisenkin kohtauksen. Alla oleva julkaisutraileri antaakin parhaan käsityksen pelin visuaalisuudesta.
Yhtä hykerryttävän limainen on myös pelin äänimaailma. Roikkuvanaamaisten röhnäkasojen hengitys korisee ja vinkuu pelaajaa jahdatessa ja musiikki säestää tunnelmaa vahvana vain harvoin, mutta sitten kun säestää, se toimii erinomaisesti. Varsinkin loppupuolella sen oikein tajuaa, kuinka harkittuja kaikki pelin ääntelyt ovat.
Valitettavasti se loppu tulee liian nopeasti. Alkupuolen chapterit ovat ihan mukavan pituisia, mutta sitten ovat tekijöiltä ehkä rahat tai paukut loppuneet, sillä loppu vilahtaa hujauksessa. Veikkaisin omaksi kokonaispeliajakseni noin neljä tuntia, mitä olisi saanut kyllä pidennettyä käymällä sytyttelemässä vähän hankalammissa paikoissa olleita lyhtyjä, hajoittamalla patsaita ja halailemalla tonttuja. Siihen ei vaan annettu pelin aikana kertaakaan motivaatiota - mikä on palkintoni, jos niin olisin tehnyt?
Mikä olisi paras suomennos sanalle creepy? Selkäpiitä kutittelevan karmiva, hieman ällöttävä? Mikä hyvänsä se onkin, se on täydellinen sana kuvaamaan Little Nightmaresia. Peli ei ole säikyttelevän pelotteleva tai painajaisiin hiipivä nimestään huolimatta, vaan aiheuttaa muutamaa kauhistuttavampaa kohtaa lukuunottamatta vain epämukavuuden ja ahdistuksen tunteita. Samalla se tarjoilee pätevää puzzleseikkailua ja ihan kelpo viihdettä illaksi tai kahdeksi.
Päivitys 29.4.: Alunperin pistemäärästä oli poistettu puoli tähteä, koska pelille löytyi vain 30-40 euron hintalappuja. Digitaalisesti ostettuna 20 euroa on kuitenkin aivan hyvä hinta, joten puoli tähteä on palautettu ja lopullinen arvosana on 4/5.
Jopa siinä määrin, että Little Nightmares voisi olla Insiden… no ei nyt jatko-osa, mutta pikkuserkku. Pikkiriikkinen Six-tyttö juoksee ruutuja enimmäkseen vasemmalta oikealle, ratkaisee pikku pulmia ja pakoilee vihollisilta. Dialogia ei ole, mutta kaiken yllä leijuu kysymys siitä, että mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu ja mihin päähahmo on pyrkimässä - todennäköisesti pois sieltä, missä hän nyt on. Mahakin kurisee pahaenteisesti ja ilkeä silmä tuijottaa.
Synkkää on musta
Samoin kuin juuri vaikka Insidessa, kaikki pulmat ratkoutuvat lopulta ajattelemalla niitä loogisesti ja vain harvoissa tapauksessa siten, että joka nurkka on täytynyt ensin koluta moneen kertaan. Kovin monimutkaisia aivonraapimisia ei ole luvassa, mutta joskus pahismöngertäjät pistävät vähän sydäntä tykyttämään ajoituksen suhteen. Toinen haaste ovat hieman takkuilevat kontrollit yhdistettynä kamerakulmiin, näkymättömiin seiniin ja korkeisiin pudotuksiin. Ja niistä seuraakin sitten pelin ärsyttävin ongelma.
Nimittäin latausajat. Eräässä kohdassa kuolema kohtasi sekä omien törttöilyiden, että kontrolliongelmien vuoksi 4-5 kerta putkeen ja jokaisessa välissä uudelleenyritystä (tallennuspiste oli käytännössä samassa huoneessa) piti odottaa 45 sekuntia. Latausruutu on kokomusta ruutu, jonka alakulmassa on silmäsymboli, eikä mitään muuta. Ymmärrän, että pelin tasojen (chaptereita on 5) välissä latausta sai odotella, mutta edelliseen tallennuspisteeseen pääsyn odottelu jopa minuutin ajan sai minut harhautumaan iPadin ääreen ja söi samalla pelin tunnelmaa. Testiversiona oli Xbox Onen digitaalinen lataus, joten levynpyörittelyäkään ei latausajasta voinut syyttää. Edes vaihtuvat konseptikuvat tai joku muu pieni viihdytys latausten aikana olisi auttanut kummasti.
Ihanan groteskia
Little Nightmaresin yleisilme on kieroutuneen realistinen. Materiaalit, esineet ja valot näyttävät aidoilta, mutta useimmat ihmishahmot ovat groteskeja lihavuoria, joiden liha ja iho roikkuu, jos sitä edes on. Toiset ovat surrealistisen pitkäkätisiä, toiset taas pulskan kömpelöitä. Kaikilla on omat liikkeensä, toimensa ja tapansa, jotka on animoitu erinomaisen yksityiskohtaisesti ja tällaisen hirtehisen tyylisuunnan ystäville pelin graafinen kattaus on silkkaa silmäherkkua. Valitettavasti ennen julkaisua pelattaessa ruutukaappausnappi oli poistettu käytöstä, muuten olisin napsinut matkalta talteen yhden jos toisenkin kohtauksen. Alla oleva julkaisutraileri antaakin parhaan käsityksen pelin visuaalisuudesta.
Yhtä hykerryttävän limainen on myös pelin äänimaailma. Roikkuvanaamaisten röhnäkasojen hengitys korisee ja vinkuu pelaajaa jahdatessa ja musiikki säestää tunnelmaa vahvana vain harvoin, mutta sitten kun säestää, se toimii erinomaisesti. Varsinkin loppupuolella sen oikein tajuaa, kuinka harkittuja kaikki pelin ääntelyt ovat.
Valitettavasti se loppu tulee liian nopeasti. Alkupuolen chapterit ovat ihan mukavan pituisia, mutta sitten ovat tekijöiltä ehkä rahat tai paukut loppuneet, sillä loppu vilahtaa hujauksessa. Veikkaisin omaksi kokonaispeliajakseni noin neljä tuntia, mitä olisi saanut kyllä pidennettyä käymällä sytyttelemässä vähän hankalammissa paikoissa olleita lyhtyjä, hajoittamalla patsaita ja halailemalla tonttuja. Siihen ei vaan annettu pelin aikana kertaakaan motivaatiota - mikä on palkintoni, jos niin olisin tehnyt?
Selkäpiissä suhisee
Mikä olisi paras suomennos sanalle creepy? Selkäpiitä kutittelevan karmiva, hieman ällöttävä? Mikä hyvänsä se onkin, se on täydellinen sana kuvaamaan Little Nightmaresia. Peli ei ole säikyttelevän pelotteleva tai painajaisiin hiipivä nimestään huolimatta, vaan aiheuttaa muutamaa kauhistuttavampaa kohtaa lukuunottamatta vain epämukavuuden ja ahdistuksen tunteita. Samalla se tarjoilee pätevää puzzleseikkailua ja ihan kelpo viihdettä illaksi tai kahdeksi.
Päivitys 29.4.: Alunperin pistemäärästä oli poistettu puoli tähteä, koska pelille löytyi vain 30-40 euron hintalappuja. Digitaalisesti ostettuna 20 euroa on kuitenkin aivan hyvä hinta, joten puoli tähteä on palautettu ja lopullinen arvosana on 4/5.
Little Nightmares (Xbox One)
Little Nightmares on nimensä mukaisesti pieni (lyhyt) painajainen (surrealistinen ja karmiva elämys). Ja enimmäkseen hyvä sellainen.
- tunnelma
- ällöttävyyden design kuvassa ja äänessä
- parit intensiiviset kohtaukset
- lataustaot
- kontrollit ja näkymättömät esteet
- kesto
Keskustelut (4 viestiä)
28.04.2017 klo 21.36 1
Ja toinen latausajoista. Kuoleman jälkeen kesti ~10s ennen seuraavaa yritystä. Mikä nyt insiden jälkeen tuntui aika pitkähköltä. Olen lukenut muistakin arvosteluista pitkistä latausajoista joten liekkö ovat päivittäneet sen.
Limbon/Insiden faneille aivan pakko ostos. Peli on lyhyt mutta aivan loistava elämys.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 11.10.2007
29.04.2017 klo 00.20
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.04.2017 klo 11.03 1
Rekisteröitynyt 30.01.2012
01.05.2017 klo 14.59 1
Kirosana tässä onkin se Xbox. :)
Kirjoita kommentti