Kun Ubisoft julkaisee jotakin uutta, pelaajakunta jakaantuu kahtia. Toinen puoli riemastuu seikkailuista, jotka noudattavat tuttua kaavaa. Vastarinnalla seisoo negatiivisten oma kerho, jotka uskovat, ettei mikään toimi kuitenkaan. Tom Clancy's Ghost Recon Wildlands ei sinänsä ole poikkeus, vaan kyseessä on esimerkiksi Assassin’s Creed -sarjan kanssa samaan kastiin menevä seikkailu. Voiko pyörän kuitenkin keksiä uudelleen, noudattamalla samaa kaavaa, mutta kuitenkin luoden jotain uutta? Vastaus on yksinkertainen: voi.



Tom Clancy's Ghost Recon -sarja ei ole tuore tapaus, sillä ensimmäinen osa tehtiin jo vuonna 2001. Nyt 16 vuotta myöhemmin Ghost Reconin osia on julkaistu 13 kappaleen verran. Aikaisemmat seikkailut ovat vieneet taistelijat esimerkiksi Venäjälle, Kolumbiaan, Koreaan sekä Kuubaan ja nyt kauppapaikoille saapunut Tom Clancy's Ghost Recon Wildlands sijoittuu Etelä-Amerikassa sijaitsevaan Boliviaan.


Maata hallitsee suuri huumekartelli, joka valmistaa ja kauppaa kokaiinia. Pahamaineinen ja vaikutusvaltainen Santa Blanca -kartelli pyörittää Boliviaa kokonaisuudessaan aina kaupanteosta politiikkaan. Mistään pienestä ongelmasta ei ole kyse, sillä tilanne huolestuttaa muitakin valtioita. Korruptoitunutta maata ja sen hallitusta lähtee purkamaan Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukko.

Ghost-sotilaat kuuluvat Amerikan parhaimmistoon. Tiimillä on kokemusta aikaisemmistakin taistoista, joten ensikertalaisista ei ole kyse. Nelihenkinen tiimi lennätetään Boliviaan ja matkan aikana operaatio Kingslayerin naisjohtaja kertoo mistä on kysymys. Joukkue ymmärtää jutun juonen ja lähtee taistoon samoin tein.




Kartellia johtaa pelottavan näköinen, läpeensä tatuoitu El Sueño. Hänen alamaisensa jakaantuvat neljään alatiimiin, joiden alla ovat muut käskyläiset. Kartelliin kuuluu useita kymmeniä ihmisiä, joten Ghost-tiimin on työskenneltävä ahkerasti ryhmittymän eliminoimiseksi. Jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä ja heidät on tapettava, jotta päästään lähemmäksi El Sueñon lahtaamista.

Kartellin 26 jäsentä sijoittuvat eri puolille Boliviaa. Alueita on yhteensä 21 ja erilaisia ekosysteemejä teos pitää sisällään 11 kappaleen verran. Peliä aloittaessa avonaisena on vain yksi alue, muut aukeavat kulkemalla niissä. Mistään pienestä maailmasta ei ole kyse, sillä etäisyyttä kartan laidasta laitaan kertyy useita kymmeniä pelikilometrejä. Alue on suurin, mikä Ubisoftin toimintapeleissä on koskaan nähty.


Eteneminen on hoidettu mallikkaasti, vaikka tarinoita on useita. Kartellin jäseniä voi tappaa melkein siinä järjestyksessä kuin haluaa. On kuitenkin muistettava, että ennen isojen pomojen surmaamista on hoidettava pikkutekijät. Peliä aloittaessa pelotti, miten tehtävien tekeminen onnistuu neljän hengen tiimillä. Varsinkin, jos osa pelaajista on suorittanut alueita eri järjestyksessä. Homma sujui kuitenkin hyvin, sillä juoni on rakennettu niin, ettei valintajärjestyksellä ole suurta merkitystä. Järkevää kuitenkin on, että tiimi aloittaa saman tehtävän yhdessä. Silloin jokainen kokee koko tarinan ja seikkailusta muodostuu yhtenäinen.



Tom Clancy's Ghost Recon Wildlandsin tehtävät jakaantuvat kahteen osioon. Pääjuoni keskittyy kartellin eliminointiin, kun taas sivutehtävissä päästään esimerkiksi kuljettamaan väärässä paikassa olevia ajoneuvoja kohti määränpäätä sekä lahtaamaan muita maassa asuvia ryhmittymiä. Näihin kuuluvat muun muassa Unidad-porukka, joka on äkäisempi kuin kasa turkinpippuria. Wildlands onnistuu tehtävien tasapainotuksessa, sillä molemmat osoittautuivat mielenkiintoisiksi.


Päätehtävät noudattelevat melko tarkasti samanlaista kaavaa. Ghost-joukko saa käskyn, joka määrää lähtemään jonkun kartellin jäsenen perään. Usein ohjeena on joko tappaa kohde, kuulustella häntä tai mahdollisesti kaapata henkilö armeijalle tiedustelijaksi kartellia vastaan. Samankaltaisuus ei kuitenkaan ole puuduttavaa, sillä selviytyminen on haastavaa. Vaikeata suorittamisesta tekee eri tasoiset vastustajat. Pelaajan karttanäkymässä ilmoitetaan, minkä luokkatason kartellin jäsen on kyseessä. Helpoimmat tehtävät on merkitty yhdellä pääkallomerkillä, kun taas vaikeimmat ovat viidellä merkillä varustettuja. Vasta-aloittaneiden kannattaa uskoa vaikeustasoja, sillä liian varhaisessa vaiheessa vaikeampien kohteiden härnääminen kostautuu.

Etenemistä tukevat karttaan sijoitetut asekätköt, taitopisteet sekä muut tarvikkeet, jotka vahvistavat sotilasta. Taistelijan kykypuussa kehitetään muun muassa kestävyyttä, luotien voimaa, kaatuneiden sotilaiden elvytysnopeutta, pimeänäköä, lennokkina toimivaa dronea ja montaa muuta. Kykyjä avataan taitopisteillä, sekä muilla tehtävistä kerätyillä pisteillä. Hiottu sotilas on kestävämpi ja sodankäynnissä tehokkaampi. Tavaroiden ja taitojen löytäminen ei ole helppoa, sillä osa niistä on piilotettu. Vihjeitä sijainneista saa suorittamalla tehtäviä, sillä pitkin karttaa on sijoitettu dokumentteja, joita skannaamalla avautuu karttamerkkejä osoittamaan piilopaikkoja.


Taistelijan tehokkuutta voi kasvattaa päivittämällä aseita. Tuliaseita tarjotaan laidasta laitaan. Valittavana on muun muassa tarkkuuskivääri, pistooli, rynnäkkökivääri, erilaiset räjähteet ja singot. Aseita ja niiden osia voi avata etsimällä kätköjä. Tarvikkeiden päivittäminen onnistuu helposti valikon kautta. Paremmaksi hinkkaaminen on tärkeätä, sillä mitä hiljaisempi ja varmempi ase on, sitä helpommin vastustajat kaatuvat.



Tom Clancy's Ghost Recon Wildlands hipoo ulkonäöltään täydellisyyttä. Sen jylhät vuoristot, aakean laakeat pellot, isot padot ja korkeusvaihtelut tekevät seikkailusta todentuntuisen. PlayStation 4 Pro -konsolilla pelatessa silmäkulmaan melkein valahti kyynel maisemia katsoessa. Myös pelin piirtoetäisyys on riittävä. Vuoren päältä tai helikopterilla lentäessä näkyvyys on parhaimmillaan useiden kilometrien päähän. Ubisoft ilmoitti aikaisemmin, että tekijätiimi on halunnut virtuaalimaailmasta mahdollisimman yhdennäköisen Bolivian kanssa. Tämä näkyy muun muassa rakennelmien mallintamisessa. Vaihtelua seikkailuun tuovat myös erilaiset säätilat. Osa alueista on lumen peitossa, kun taas toisaalla paistatellaan viidakkomaisessa lämpötilassa. Vuorokauden aika vaikuttaa pelin haastavuuteen, päivällä kohteiden vartiointi on huipussaan, kun taas illalla suojeluvietti on alhaisempi.


Vaikka grafiikka on kuin unelmaa, on mukana myös muutamia ärsyttäviä virheitä, jotka rikkovat illuusiota. Näistä räikeimpiä ovat rakenteiden kestävyys isommassakin pommituksessa, sekä erilaiset ohjelmointivirheet. Vaikka bugeja ei ole paljon, niin kohdalle sattuessaan harmitus on suuri. Varsinkin, jos kesken tehtävän jää jumiin esimerkiksi keskelle kalliota tai uppoutuu seinän sisään. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää pelin käynnistäminen uudelleen.

Parhaiten maisemia pääsee katsomaan liikkumalla erilaisilla kulkuvälineillä. Pelkkiin hupiajeluihin ei tarvitse sortua, sillä autot, prätkät, lentokoneet ja helikopterit sopivat myös muuhun toimintaan. Pitkien matkojen taittamiseen pätevin on helikopteri, kun taas nopeutta vaativat tehtävät kannattaa suorittaa urheiluautoilla.


Harmitukseksi jää, ettei ajoneuvoja voi varastoida, vaan kauneimmatkin autot katoavat ennen pitkään. Myös ulkoasut ovat yksitoikkoisia ja kaikki kaarat näyttävät lähes samalta. Ajoneuvojen ajettavuudessa on kuitenkin eroa. Esimerkiksi helikoptereiden ohjattavuus ja nopeus vaihtelevat malleittain. Kartellin omistamat armeija-kopterit ovat järeämpiä ja helpommin ohjattavissa verrattuna pienempiin kulkupeleihin.



Tom Clancy's Ghost Recon Wildlands on tiimipelaajien unelma ja peli on ehdottomasti suunniteltu neljän hengen joukkueen kanssa tahkottavaksi. Tehtäviä suorittaessa joukkuehenki on tärkeää, sillä epäonnistuessaan tiimi kuolee ja homma pitää aloittaa alusta. Ryhmässä sotiminen tuo myös enemmän mahdollisuuksia. Yhdessä taktiikan hiominen tekee tavanomaisista tehtävistä parempia, koska yhteistyössä saavutettu onnistunut lopputulos saa hymyn korville.


Strategiasta riippuen tehtäviä voi suorittaa erilaisilla menetelmillä. Omaksi suosikikseni nousi taktiikka, jossa ensimmäisenä ilmaan nostetaan drone. Sen virkana on liitää suoritusalueen yläpuolella tunnistaen viholliset. Tutkimusmatkailun jälkeen sotilaat valitsevat aseekseen tarkkuuskiväärit ja tappavat viholliset yksitellen. Vasta tämän jälkeen siirrytään lähemmäksi katsomaan mikä on homman juju. Etenemistapa on hidas, mutta varma. Soitellen sotaan lähtijälle käy huonosti, sillä hälytystilan alkaessa kuolema on varma.

Sotaa on mahdollisuus pelata myös yksin. Sitä ei kuitenkaan voi suositella. Pelaajalle annetaan kolme tekoälysotilasta avuksi ja ne toimivat vaihtelevalla menestyksellä. Välillä apurit seisovat tyhmänä tekemättä mitään, joskus taas paljastaen salaisen sijainnin. Jos pelikavereita ei ole, on yksinpelaajan mahdollista kokeilla yleistä pelaajahakua. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua tuntemattomien ihmisten kielitaito tai se, ettei joku omistakaan esimerkiksi mikrofonia.




Vaikka olen yrittänyt, en keksi Tom Clancy's Ghost Recon Wildlandsista sen kummoisempaa kritisoitavaa. Uskon, että pelissä nähtävät ohjelmointivirheet poistuvat tulevien päivitysten aikana. Niin suuria ongelmia teoksessa ei kuitenkaan ole, etteikö sitä voisi pelata.

Wildlands tulee todennäköisesti olemaan pitkään tiimipelaajien suosikki ja Ubisoft onkin luvannut pelaajille lisätekemistä. Kausipassilla pääsee käsiksi kahteen suurempaan lisäosaan, joista toinen vie pelaajansa salakuljetusta harrastavan jengin perään. Tom Clancy's Ghost Recon Wildlands on ostettavissa useana eri versiona, aina normaalista peruspelistä Gold Editioniin. Kultareunuksilla varusteltu painos pitää kaikki herkut sisällään aina lisävarusteista kausipassiin.


Peliä voi suositella kaikille tiimipelaamisesta pitäville. Yksintahkoajien kannattaa suhtautua pienellä varauksella, sillä voi olla, ettei sotimisesta saa kaikkea irti. Tom Clancy's Ghost Recon Wildlands on ehdottomasti usean illan tekele, jota voi pelata tosissaan tai huumorilla höystettynä.