Kuinka moni kaupunkieläjä haaveileekaan irtautumista stressaavista töistä, ympäristön paineista ja tylsistä rutiineista? Harvempi meistä kuitenkaan uskaltaa ottaa hypyn tuntemattomaan ja kokeilla omavaraisuuttaan luonnon helmassa, suomalainenkin korkeintaan hommaa kesämökin, johon ehkä väsää pienen perunamaan. Sankarillemme kuitenkin tilaisuus tarjotaan, kun isoisä jättää perinnöksi maatilan pienestä Stardew Valleyn kylästä. Toimistoelämään tylsistynyt perijä ottaa tilaisuudesta vaarin ja pakkaa laukkunsa.




Perillä ei kuitenkaan odota idyllinen lomaosake, vaan vuosien saatossa ränsistynyt ja rehevöitynyt maatilkku. Tästä alkaa työ, joka ei hevin lopu: on puita hakattavana, ruohoa niitettävänä, kiviä louhittavana ja maata kynnettävänä. Kun tila alkaa näyttää siedettävämmältä ja ensimmäiset siemenet versovat ja tuottavat satoa, olo on aikaansaanut ja ylpeä, ja ajan kuluessa rutiinit maatilan pyörittämiseen alkavat löytyä. Stardew Valleyn vuosi jakautuu neljään kuukauteen, joista kukin edustaa yhtä vuodenaikaa. Eri lajikkeet kasvavat eri vuodenaikoina, joiden vaihtuessa aiemmat kasvit lakastuvat ja on aika kasvattaa uutta.

Farmarin työ ei rajoitu maan mylläämiseen. Ympäröivät vesistöt ovat täynnä kalastettavaa, ja kun tarpeeksi vaurastuu, voi laajentaa tuotantoeläinten kasvatukseen. Myös yhteisö kaipaa tulokkaan apua esimerkiksi kirjaston ylläpitämisessä, paikallisen kerhotalon kunnostamisessa ja erilaisiin festivaaleihin osallistumisessa. Jottei erakoidu tilalleen, pitäisi muihin ihmisiin myös jaksaa tutustua, solmia ystävyyksiä ja ehkä jossain vaiheessa myös perustaa perhe.




Pelin sivujuonteet on kehitetty ansiokkaan syvällisiksi, eikä esimerkiksi kalastus ole pelkkä simppeli lisätienistikeino. Lajeja riittää, ja taitojen karttuessa ja varusteiden ja syöttien parantuessa haastavampienkin kalojen nostaminen muuttuu helpommaksi. Kalalajeihin vaikuttavat paitsi pyyntipaikka, myös vuodenaika ja sää, ja kaikkien kalojen narraaminen on pitkä ja vaativa prosessi.

Sama koskee kylästä löytyvää kaivosta, jossa pääsee taistelemaan monenlaisia hirviöitä vastaan. Yli satakerroksinen luolasto syventää farmipeliä roguelike-suuntaan, missä kerros kerrokselta alaspäin kuljettaessa viholliset vahvistuvat ja eteen tulee yhä arvokkaampia mineraaleja louhittavaksi. Paikallinen seikkailijoiden kilta myy parempia taisteluvarusteita ja palkitsee kaivoshirviöiden tappamisesta, kun taas löydetyt mineraalit ovat arvokkaita resursseja pelin nikkarointiosuudessa ja kivoja lahjoja kylän asukkaille.


Kyläläiset ovat viehättävän omalaatuisia, ja kunkin kanssa tarpeeksi hyviin väleihin päästyään kokee henkilökohtaisempia keskusteluita kuullen esimerkiksi lisää näiden persoonallisuuksista, unelmista tai peloista. Romanttisen suhteen osapuolena voi olla kuka tahansa kylän tietyssä ikähaarukassa olevista sinkuista sukupuolesta riippumatta, kunhan välit ovat tarpeeksi lämpimät.



Jos mekaniikat toimivat, niin toimii myös audiovisuaalisuus. Pelin pikseligrafiikka on hiottua ja tyylikästä, ja erityisesti farmieläimet ovat persoonallisia ja hurjan söpöjä. Kanojen kotkotus, kissan maukaisu tai lehmän ammunta ilahduttaa aina eläinasukkeja tervehtiessä. Myös taustalla vaihtelevat musiikkikappaleet ja äänimaailmat toimivat erinomaisesti vaikuttaen osaltaan pelailun rentouteen ja miellyttävyyteen.


Mitä tulee ohjaukseen, niin suurimman osan ajasta pädiohjaus tuntuu yllättävän toimivalta, vaikka oletettavasti tietokoneversion hiiri-näppisyhdistelmä vie tässä voiton. Erityisesti tarkasti tiettyyn kohtaan maata asetettavat esineet menevät turhan usein vääriin paikkoihin. Tarkempaan asetteluun voi käyttää kursoria, mutta tällöinkin on seisottava juuri halutun kohdan vieressä, joten esimerkiksi kastelulaitteiden tai aidan asettelu on joskus vähän kömpelöä. Myös jonkin verran bugeja pelistä edelleen löytyy, näistä toistuvin on kursorin katoaminen menuvalikoissa, jolloin valikko pitää sulkea ja avata uudelleen. Viat ovat kuitenkin pieniä, eivätkä varsinaisesti menoa haittaa.



Stardew Valleyssä näkyy selvästi Harvest Moonien perintö, mutta se onnistuu nousemaan edeltäjiensä harteille yltäen tämän hetken parhaaksi farmipeliksi. Tekemistä ja kokemista on käsittämätön määrä, ja edelleen tässä vaiheessa, kun takana on varmaan pian jo sata tuntia ahkeraa maalaiseloa, tulee vastaan täysin uutta sisältöä eikä kiinnostus ole hiipunut. Kun peli maksaa vain 15 euroa, ei ole kysymystäkään siitä, saako rahoilleen vastinetta.


Vaikka tekemistä ja oppimista on paljon, se ei tunnu liialliselta tai kuormittavalta, sillä eteneminen puuhissa on porrastettu hyvin. Alussa voi hyvin keskittyä maatilan kehittämiseen sekä viljelyyn, ja esimerkiksi kylällä riiailuun voi syventyä myöhemminkin. Kun alkuun aamurutiineista isoimman ajan vie kastelu ja sittemmin eläinten ruokkiminen, pystyy pikkuhiljaa siirtymään automaattikasteluun ja -ruokintaan, jolloin aikaa jää muulle. Oli missä vaiheessa peliä hyvänsä, aina tuntuu olevan jotain saavutettavaa ja aina tuntuu etenevän.

Vielä hämmästyttävämpää on, että koko mittavan pelin takana on yksi henkilö. ConcernedApe eli Eric Barone on hoitanut niin ohjelmoinnin, grafiikat, musiikin kuin tarinankin. Neljän vuoden urakaksikin saavutus on melkoinen, ja olen iloinen, että peli on löytänyt yleisönsä. Jo vuosi sitten ensimmäistä kertaa julkaistu peli on levinnyt useille alustoille, löytänyt aktiivisen fanikuntansa, niittänyt runsaasti hyviä arvioita ja päässyt Independent Game Festivalin pääpalkintoehdokkaaksi. Eikä syyttä.