Vuodet sen kuin vierivät, mutta sssairaan nopea Sonic ei hyydy koskaan. Vauhtisiilin seikkailuille on ehtinyt kertyä noin triljoona reinkarnaatiota, joista länsimaalaisia kosiskelemaan luotu Sonic Boom on poikinut paitsi piirrossarjan, myös pari kehnoja arvosteluja saanutta videopeliä. Huonouden hattutempun välttääkseen on Sonic Boom: Fire & Icella siis näytön paikka. Menneistä virheistä on mitä ilmeisimmin kuitenkin otettu opiksi, sillä tällä kertaa sinkoilusta ei olla tingitty toiminnan kustannuksella. Pakko mennä lujaa!



Sonic Boom: Fire & Ice jatkaa sivusta kuvatun tasoloikan kunniakasta linjaa, mikä on 3DS:n kontrollit huomioon ottaen fiksua. Käsikonsoli-Sonicit eivät ole aina täysin vakuuttaneet kontrolleillaan, mutta Fire & Ice kiertää liukupadin epävakaisuutta säästämällä kolmiulotteisuudella kikkailun pomo- ja erikoistasoihin. Pääpaino on kohdallaan eli hektisissä kentissä. Näiden lineaarisuutta rikotaan sivupoluille piilotelluilla esineillä, joiden keräily ei ole välttämätöntä, mutta lisää uudelleenpelattavuutta uusien hahmojen liittyessä porukkaan.

Sonic Boom vannookin tiimityön nimeen. Tails, Knuckles, Amy ja Sticks saavat osansa seikkailusta kun maailma pursuaa taas vihamielisiä robotteja ja… no, mitä antropomorfiset elukat nyt eniten pelkäävätkään. Tuoteperheenä Sonic ja kumppanit on usein tuntunut jotenkin väliinputoajalta, mutta ääninäytellyt välipätkät voi helposti kuvitella osaksi spinoffin piirrossarjaa. Vaikka juoni pysytteleekin lauantaiaamun tusinapiirretyn tasolla, antaa tämä tarinalle hippasen lisää persoonallisuutta ja tekee hahmoista muistettavampia.



Kaverit ovat mukana toisaalta myös käytännön syistä. Hahmojen erikoiskyvyt ovat kenttäsuunnittelun ytimessä, sillä harvaa tasoa voi selvittää yhden siilin voimin. Osa kyvyistä on tosin turhauttavan epävakaita: esimerkiksi Tailsin laseri ja Sticksin bumerangi kaipaisivat napakampaa ohjausta. Nopeatempoisuuden keskellä parhaiten toimii pelin pääinnovaatio, tulen ja jään elementti, jonka vaihtelu iskostuu äkkiä selkärankaan. Jääkalikat sulavat ja vesimassat jäätyvät vaudin keskellä nikottelematta, joten yksinkertaisuudestaan huolimatta ominaisuudesta otetaan kaikki irti.

Valitettavasti kaikki Fire & Icen osa-alueet eivät toimi yhtä lennokkaasti. Esimerkiksi Tri Eggmanin kanssa otetut kilpajuoksut ovat pakollinen paha saarten välillä, ja Tailsin keräilykorttien keräämiseksi vaadittavat minipelit ovat enemmänkin miniturhia. Alussa kitkattoman toiminnan taannut vaikeustaso osoittautuu pidemmän päälle turhankin lepsuksi, eivätkä kentät lopulta tarjoa kummoistakaan vaihtelua. Itse kenttäsuunnittelussa ei ole vikaa, mutta hyväktin hetket muuttuvat tasapaksuiksi loputtomiin toistettuna.

Sonic Boom: Fire & Icen suurin vahvuus on uskollisuus alkuperäisen Sonicin vauhdikkuudelle. Kykyjen jonglööraus toimii, ja virheistä saa usein syyttää vain itseään. Arcade-henkisyys yhdistettynä perushyvään toteutukseen kantavat siis kauas, mutta itse vaikeustaso, minipelit sekä piste-ennätysten perässä juokseminen eivät lopulta tarjoa kummoistakaan haastetta. Energisenä tasoloikkana Sonic Boom: Fire & Ice ei kuitenkaan tuota sarjan nimelle häpeää, vaan todistaa oikeaksi ikivanhan kliseen: toisinaan kolmas kerta toden sanoo.