Leikin joskus mielessäni videopeliyhtiöiden neuvonantajaa. Näissä kuvitelmissa rumiin plyysipaitoihin pukeutuneet kaverit liekehtivät tunnettujen brändien spin-off -peleistä. Kuuntelen puheet rauhassa, mutta niiden lopuksi isken nyrkkini pöytään ja huudan: EI! Miksi teidän bisnesvaistonne on niin onneton?! Miksi haluatte täysin pätevän ja konsolilleen sopivan pelin sijaan luoda tuotteen, joka ei palvele kenenkään etua? Todellinen vastaus pyörii ehkä jossain sopimuskiemuroiden ja lisenssien täyttämässä limbossa, mutta edes kuvitelmissani se ei riitä pelastamaan Metroid Prime: Federation Forcea.




Metroid on sarjana selvinnyt monenlaisista loikista. Loikka 2D:stä 3D:hen, loikka televisiosta känsikonsoliruudulle, jopa loikka 2D:stä 3D:ksi käsikonsoliin. Lopputulos ei aina ole ollut yksinomaan priimaa, mutta pahimmilta rimanalituksilta on vältytty. Kun edellisestä DS-nimikkeestä on heittämällä vielä vuosikymmen, ei Metroid Prime: Federation Forcesin niskassa paina etukäteen edes historian varjo. Olisi siis loogista olettaa, ettei toimivaa kaavaa olla liian dramaattisesti lähdetty muuttelemaan.


Täysin ei Federation Forces olekaan esimerkiksi Metroid Prime Huntersin oppeja hylännyt. Toiminnassa luotetaan edelleen FPS-henkiseen räimintään, jonka sivussa nuohotaan tutkimusasemia, ratkotaan puzzleja ja suoritetaan erilaisia tehtäviä. Tästä huolimatta käy äkkiä selväksi, että nyt on toisenlaiset avaruuspiraatit pussissa: Samus Aranin viehkeiden trikoiden sijaan niskaan heitetään pallopäisen merijalkasotilaan rytkyt. Tervetuloa galaktiseen federaatioon, jossa aerodynaamisen palkkionmetsästyksen sijaan kiivetään geneeriseen taistelurobottiin ja pistetään rytinäksi. Voi pojat!



Puolueellinen vinoilu sikseen, sillä Federation Forces on spin-off, jonka ei välttämättä edes tarvitse apinoida emosarjaa kuin sivusta. Aiemmasta poiketen peli painottaakin ryhmätyöskentelyä, johon tarjotaan parhaimmillaan jopa neljän hengen co-opia. Optimisti sanoisi tämän tuovan tervetullutta vaihtelua. Kyynisempi toteaisi moninpelin olevan välttämätön lisä, sillä peruskampanja ei yksin kata lupauksia. Spin-off tai ei, nimenomaan tunnelmallisesta yksinpelistään tunnetulta sarjalta ei näin onttoa sooloseikkailua odota.


Vielä oudompaa tästä tekee toiminnan tympeys. Kahden tähtäimen yhdistelmä on ideana passeli, mutta käytännössä ontuu jatkuvasti. Vaikka automaattitarkennus tekee parhaansa, saa 3DS:n liiketunnistimesta paikannuksensa nappaava kamera pahimmillaan matkapahoinvoinnin partaalle. Kömpelölle robotille kenttiin isketyt aikarajoitukset saavat myös hikoilemaan vääristä syistä. Taisteluun tuotujen esineiden painorajoituksilla hamutaan taktisuutta, mutta muutaman eri pääelementin välillä jonglööraamiseen ei lopulta kummoistakaan strategistia tarvita.


Metroid Prime Huntersin aikoihin pohdin, voisiko DS:lle sittenkin pykätä vielä perinteisemmän metroidvanian tai pari. Metroid Prime: Federation Force herättää kysymyksen, miksei 3DS:lle voinut pykätä edes toista Huntersia. Paljon kertoo se, että mukaan isketty Blast Ball -lisäpeli osoittautuu lopulta viihdyttävämmäksi kuin galaksin suojelu. Vaikka Federation Forcesta saattaa olla iloa kaverien kesken otetuissa co-op-seikkailuissa, ensimmäiseksi Metroid-peliksi vuosiin se on silti auttamatta pettymys.