Uudelleenversiointeja ja remasterointeja satelee tätä nykyä vähän joka kulmalta, kun käsikonsolit sekä alati kehittyvä mobiiliteknologia kannustavat satsaamaan vanhoihin hitteihin. Dragon Quest VII:n 3DS-uudelleenlämmittely tuo nyt 15-vuotiaan seikkailun nykypäivään. Vai olisiko osuvampaa sanoa, että Dragon Quest VII: Fragments of the Forgotten Past teleporttaa pelaajan 15 vuotta menneisyyteen? Ehkä hieman molempia – mutta kuten pelin itsensä parissa voi todeta, pieni aikamatkailu on toisinaan hyvästä.



Estardin kruununprinssi Kieferillä on pulma. Veri vetää seikkailemaan, mutta kuningas väittää maailman koostuvan vain yhdestä, heidän asuttamastaan saaresta. Keskiaikaiselle Ahvenanmaalle jumiutuminen ei kuitenkaan ole Kieferillä suunnitelmissa, joten hän rekryää puoliväkisin sekä pelaajan että näiden ystävän Maribelin selvittämään kanssaan salaperäisten raunioiden arvoitusta. Tästä käynnistyykin tapahtumaketju, jossa menneisyyden ongelmia ratkomalla paljastuu valtava maailma täynnä apua kaipaavia saarivaltioita.

Siinä missä Dragon Questin nimellä on myyty jos jonkinlaisia toimintaräpellyksiä, Fragments of the Forgotten Past on päivitetyistä grafiikoistaan huolimatta täysiverinen Wanhan Ajan konsoliroolipeli. Kirjaimellisesti menneen ja nykyhetken välillä matkaava juoni on ehtaa japanilaista Viisikkoa eli kirouksia, jumaluuksia ja aika pintakevyttä draamaa, mutta pelin henkeen tämä istuu kuin nakutettu. Pääpaino on siis rehellisellä seikkailulla, tunne-elämän kuohuntaa ja moraalidilemmoja kannattaa etsiä mieluummin vaikka USA:n presidentinvaaleista.



Yhä omaperäisempiä taistelusysteemejä havittelevien konsoliroolipelien rinnalla Fragments of the Forgotten Pastin yksinkertaisuus on virkistävää. Vuoropohjainen miekka ja magia alkaa toki helposti toistaa itseään, mutta Dragon Quest VII paikkaa tätä paitsi monipuolisella kokoelmalla kykyjä, myös antamalla pelaajan kustomoida hahmoluokkia. Oman kiitoksensa ansaitsee vihollisten hahmosuunnittelu, sillä sarjalle tunnusomaisten pomppivien limojen lisäksi nummilla kirmaa läjäpäin muitakin persoonallisia hirviöitä. Viholliset näkyvät nyt myös kartalla, joten turhanpäiväisimmät väännöt voi usein halutessaan skipata.

Skippailusta on hyötyä, sillä yksinkertaista on myös muu pelattavuus. Fragments of the Forgotten Pastin maailma on massiivinen, mutta valtaosa ajasta kuluu siirtymällä paikasta A paikkaan B. Oli kyse sitten uusien kartanpalasten tai ihmisten puolelle kääntyneiden hirviöiden etsimisestä, ajan rakennetta päästään muovaamaan oikein olan takaa. Urakkaa helpottamaan löytyy niin taikuutta kuin erilaisia kulkuvälineitäkin, mutta kevyeksi ei pelin parissa vierähtäviä tunteja voi sanoa. Kuten Wanhan Ajan konsoliroolipeleille on tapana, myös Fragments of the Forgotten Past vaatii omistautumista, eikä sen usein itsetarkoituksellinen luolamöyrintä täten sovellu kaikille.

Tärkein ei kuitenkaan ole viidessätoista vuodessa muuttunut: kyseessä on yhä mukaansatempaava konsolirope, jonka teho ei peity vanhanaikaisuuksien alle. Rajallisista inventaarioista ja kömpelöistä valikoista huolimatta Fragments of the Forgotten Memoriesissa sykkii nimittäin vahva sydän. Kaikkia pelin hitaasti aukeava resepti ei varmastikaan miellytä, mutta tämä menneen maailman maratonseikkailu sai jopa kaltaiseni keskittymiskyvyttömän hanhen liimaantumaan ruudun ääreen. Tai voihan syypäänä olla ne pomppivat limatkin. Hatunnoston arvoinen suoritus joka tapauksessa!