Battlefield 1
Arvioitu: | Playstation 4 |
Genre: | Sotapelit |
Pelaajia: | 1, 64 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | EA Digital Illusions CE |
Julkaisija: | EA Games |
Julkaisupäivä: | 21.10.2016 |
Pelin kotisivut |
Sottaisia sotatarinoita
Käytännössä vuosittain ilmestyneet Call of Duty- ja Battlefield-pelit ovat yleensä kamppailleet rinta rinnan. Toisesta maailmansodasta nykypäivään siirtyneet, yli kymmenvuotiset pelisarjat ottavat kuitenkin tänä syksynä etäisyyttä toisiinsa. Kun kunnian kutsuun vastataan pian avaruuden perukoilla, Battlefield kääntää katseet menneisyyteen, sotaan jonka tuli lopettaa kaikki sodat.
Kehittäjä EA Dicen päätös siirtää Battlefieldin moninpelitaistelut ensimmäiseen maailmansotaan toimii erinomaisena piristysruiskeena kangistuneelle pelisarjalle. Massiivisiin, useamman kymmenen pelaajan taisteluihin keskittynyt Battlefield on kuin kotonaan kaoottisessa maailmansodassa: ympärillä räjähtelee, posahtelee ja kosahtelee sotakalustoa kaiken aikaa, eikä sodan mielettömyydeltä voi välttyä. Muutaman lattean jatko-osan jälkeen Battlefield 1 tuntuu nostavan pelisarjan tason ensimmäisten osien tasolle; Battlefield 1 on paitsi hävyttömän hauska pelata, myös häkellyttävän kaunis ja hiottu kokonaisuus. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen huomasin olevani kiinnostunut jopa Battlefieldin yksinpelikampanjasta.
Kuinka suuria muutoksia maisemanvaihto menneisyyteen nyt sitten tuo mukanaan? Totta puhuen muutokset ovat pienehköjä - jeeppien sijaan ratsastetaan hevosilla, suihkuhävittäjien tilalta löytyy kaksitasoja - mutta uusi miljöö onnistuu samanaikaisesti rauhoittamaan kokonaistilannetta, että luomaan yhteenotoista hektisempiä. Lentokoneet lentävät hitaammin, tankit jyräävät jäykemmin ja aseiden rekyyli tuhoaa haaveet juoksuhaudassa Ramboilusta. Ensimmäisen maailmansodan karut maisemat ovat myös muuttaneet pelin tunnelmaa: Bad Companyn hilpeät velikullat tai Hardlinen hiihtopipoiset rosvot ovat valovuoden päässä Battlefield 1:n ruumiiden täyttämistä juoksuhaudoista, jatkuvien tykistöjen raunioittamista kaupungeista ja kaiken alleen peittävästä mudasta.
Yksinpeli tarjoilee tällä kertaa useita, pienempiä kampanjoita. Muutamien tehtävien pituiset, noin tunnin mittaiset minikampanjat esittelevät sotaa eri näkökulmista, toimien samalla tutoriaalina moninpelin eri rooleihin. Näkökulmien myötä myös kampanjoiden tunnelma vaihtelee reippaasti: vaikka jokaisessa tarinassa meininki on enemmän tai vähemmän kuin Korkeajännityksen sivuilta, osa kampanjoista painottaa toveruuden merkitystä taisteluiden keskellä, toisten toimiessa keveämpinä seikkailuina. Kampanjoista on suosiolla leikattu läskit lihan ympäriltä, jolloin samankaltaisia tilanteita ei turhaan toisteta, eikä meno ehdi väsähtämään ennen maaliviivaa. Mukana on myös mekaniikkoja, joita ei moninpelin puolella nähdä: pelaaja voi monesti päättää, hoidetaanko tehtävät aseet laulaen, puukon kanssa hiippaillen tahi ajoneuvoja ja muuta kalustoa käyttäen.
Positiivista kaikki ei yksinpelissä kuitenkaan ole. Esimerkiksi ympäriinsä säntäilevien vihollisten tekoälyä ei voi millään mittapuulla kutsua erinomaiseksi, ja kampanjoiden mapit ovat moninpelikarttojen kierrätettyjä versioita. Lisäksi kampanjoiden aiemmin mainittu lyhyt pituus poistaa turhan toiston, mutta samanaikaisesti tarinat ehtivät jo loppua, kun hahmoista alkaa kunnolla välittää. Ongelmistakin huolimatta yksinpeli on vilkaisemisen arvoinen, vähintään tutoriaalina ennen moninpelin rientoja.
Toimivasta yksinpelistä huolimatta Battlefieldien viehätys on juuri massiivisessa moninpelissä. Battlefield 1 pitää pelisarjan peruspuitteet paikoillaan: monen valtauspisteen Conquest jatkaa perinteitä Battlefieldin “peruspelimuotona”. Suuria karttoja, suuria pelaajamääriä ja ajoneuvoja sisältävä Conquest tuntuu edelleen yhtä hyvältä kuin ennen; taisteluiden mittaluokat antavat taisteluille eeppisen tunnelman ja mahdollistavat erilaisiin rooleihin hyppäämisen. Conquestin pikkuveli Domination tiivistää Conquest-kokemuksen kaikilta osin, pistäen kaksi 12 sotilaan joukkoa vastakkain, muutaman valtauspisteen kartoissa. Rush jakaa pelaajat hyökkääjiin ja puolustajiin, jotka kulkevat karttaa lineaarisesti päästä toiseen. Kaksi radiolähetintä vallattuaan hyökkääjät saavat seuraavat objektiivinsa, joiden luokse toinen tiimi vetäytyy asettamaan uusia puolustuksiaan.
Battlefield 1 sisältää totuttuun tapaan team deathmatchin päämäärättömämmille räiskijöille, sekä upouuden, lipunryöstöä mukailevan pulujahdin. War Pidgeonsin nimellä kulkevassa pelimuodossa tiimit yrittävät napata kartalta löytyvän pulun ja pitää sitä hallussaan tarpeeksi kauan viestin kirjoittamista varten. Jos viestin saa kirjoitettua ja pulun lähetettyä matkoihinsa, pistetili karttuu. Veikeästä väännöksestään huolimatta capture the flag tuntuu team deathmatchin kanssa satunnaishuvitukselta, joita ei voi suoraan verrata Conquestin kaltaisiin pelimuotoihin.
Battlefield 1:n ylläri-innostukseksi nousee kuitenkin Operations, massiivisia taistelukokonaisuuksia esittelevä pelimuoto. Helposti yli tunnin kestävät, 40 ja 60 pelaajan operaatiot yhdistävät Rushin ja Conquestin hyvät puolet: hyökkääjiin ja puolustajiin jaetut taistelut käydään useammalla taistelutantereella, lopputuloksen vaikuttaessa seuraavaan taisteluun. Pysäytetty eteneminen esimerkiksi pitää taistelun samassa tilassa, mutta hyökkääjät saavat tuekseen tykeillä varustetun ilmalaivan. Historiaan pohjautuvat operaatiot onnistuvat tuomaan moninpelikokemukseen kaivattua jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä; summanmutikassa valitun, yksittäisen Conquest-pelin sijaan Operationsin väännöt kestävät niin pitkään, että alueisiin, tiimiläisiin ja taktiikoihin ehtii todella paneutua. Rush-pelimuotoa mukaillen taistelut myös keskittyvät täydellisesti muutamiin avainasemiin.
Operationsia lukuunottamatta moninpeli pysyy siis pitkälti samana kuin ennen, mutta tämän ei kannata antaa hämätä: Battlefield 1 on karttojen ja moninpelinsä puolesta pelisarjan parhaita teoksia. Ensimmäisen maailmansodan skaalaa esitellään laidasta laitaan, taisteluiden siirtyessä arabian aavikoilta Saksan metsikköön Italian vuoristojen kautta. Pelkkien massiivisten niittyjen tai klaustrofobisten juoksuhautojen sijaan kartat luottavat vaihtelun voimaan: saman pelin aikana saatetaan kulkea ahtaissa bunkkereissa, pommitusten runnomassa kylässä sekä vihollisten täyttämissä juoksuhaudoissa. Välimatkojen, maisemien ja näkyvyyden jatkuva muuttuminen pitää menon raikkaana, eikä pelatessa ikinä tunnu siltä että sahaa samoja käytäviä loputtomiin. Kun mukaan lyödään mahdollisuus vaihtaa rivisotilaan pesti sapeli kourassa ratsastamiseen tai kaksitasolla lentelemiseen, Battlefield 1:n esittelemä sodankäynti todellakin tuntuu massiiviselta.
Sotilaiden roolituksia on jälleen kerran rukkailtu suuntaan ja toiseen, vaikka käytännössä vanhoja pelejä pelanneet ovat kuin kotonaan. Erityisesti lähitaistelussa pärjäävät assault-joukot keskittyvät vahingontekemiseen, puoliautomaattisia kiväärejä heiluttelevat lääkintämiehet laastaroivat joukkoja, tarkka-ampujat hoitavat tiedustelun ja supportit antavat tukea ammuksilla - niin lisälippaiden kuin konekiväärin luotisuihkujen muodossa. Viime vuosina useasti nähdyt engineerit on tällä kertaa korvattu ajoneuvojen henkilöstöllä.
Suurin muutos viimeaikaisiin peleihin on aseistuksessa: modernit, tuhansilla eri tilpehööreillä koristellut, mutta muuten toisistaan erottamattomat rynkyttimet ovat vaihtuneet vuosisadan alun pyssyköihin. Suuremman rekyylin ja hitaamman tulitusnopeuden lisäksi Battlefield 1:n aseet tuntuvat entistä omaleimaisemmilta: jokainen ase vaatii hieman totuttelua, eikä mitä tahansa tussaria kannata noukkia maasta, jos ei ole aiemmin tottunut kyseistä tuliluikkua käyttämään. Kaasukranaatit ja pistimet luovat vielä omat laakapallonsa taisteluihin: kaasumaski estää hengiltä tukehtumisen, mutta rautatähtäimiä ei naamari päässä käytetä, kun taas vihollisen ollessa muutaman metrin päässä joutuu miettimään, onko turvallisempaa painaa liipaisinta vai tehdä kamikazemainen ryntäys pistin ojossa.
Jo ennestään häkellyttävän kokonaisuuden täydentää Dicen mestarillinen, audiovisuaalinen hunaja. Dicen pelit ovat tunnetusti silmiä hiveleviä, mutta Battlefield 1 vie kumisevine räjähdyksineen, maahan kilahtavine metalleineen sekä oksien läpi paistavine aurinkoineen grafiikat yhden piirun pidemmälle kuin aiemmin. Varsinkin erilaiset valo-, tuli- ja savuefektit pääsevät ensimmäisessä maailmansodassa paraatipaikalle. Battlefieldille ominaiset tuhoutuvat ympäristöt ovat myös mukana: käytännössä jokainen talo ja lato lahoaa tulituksen alla, tarjoten vaihtoehtoisia reittejä ja taktiikoita.
Taistelutantereet ensimmäiseen maailmansotaan siirtävä Battlefield 1 on pelisarjan parhaita osia. Pelin kaikki osapuolet - on kyse sitten monipuolisista kartoista, silmiä hivelevistä grafiikoista tai mielenkiintoista pelimuodoista - on hiottu kuntoon ammattimaisella pätevyydellä. Massiivisista sotatantereista, räjähdyksistä ja kolahduksista, kaasumeren läpi ryntäävistä sotilaista, niistä on isot Battlefieldit tehty.
Tutuilla laduilla, uusilla suksilla
Kehittäjä EA Dicen päätös siirtää Battlefieldin moninpelitaistelut ensimmäiseen maailmansotaan toimii erinomaisena piristysruiskeena kangistuneelle pelisarjalle. Massiivisiin, useamman kymmenen pelaajan taisteluihin keskittynyt Battlefield on kuin kotonaan kaoottisessa maailmansodassa: ympärillä räjähtelee, posahtelee ja kosahtelee sotakalustoa kaiken aikaa, eikä sodan mielettömyydeltä voi välttyä. Muutaman lattean jatko-osan jälkeen Battlefield 1 tuntuu nostavan pelisarjan tason ensimmäisten osien tasolle; Battlefield 1 on paitsi hävyttömän hauska pelata, myös häkellyttävän kaunis ja hiottu kokonaisuus. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen huomasin olevani kiinnostunut jopa Battlefieldin yksinpelikampanjasta.
Kuinka suuria muutoksia maisemanvaihto menneisyyteen nyt sitten tuo mukanaan? Totta puhuen muutokset ovat pienehköjä - jeeppien sijaan ratsastetaan hevosilla, suihkuhävittäjien tilalta löytyy kaksitasoja - mutta uusi miljöö onnistuu samanaikaisesti rauhoittamaan kokonaistilannetta, että luomaan yhteenotoista hektisempiä. Lentokoneet lentävät hitaammin, tankit jyräävät jäykemmin ja aseiden rekyyli tuhoaa haaveet juoksuhaudassa Ramboilusta. Ensimmäisen maailmansodan karut maisemat ovat myös muuttaneet pelin tunnelmaa: Bad Companyn hilpeät velikullat tai Hardlinen hiihtopipoiset rosvot ovat valovuoden päässä Battlefield 1:n ruumiiden täyttämistä juoksuhaudoista, jatkuvien tykistöjen raunioittamista kaupungeista ja kaiken alleen peittävästä mudasta.
Yksinpeli tarjoilee tällä kertaa useita, pienempiä kampanjoita. Muutamien tehtävien pituiset, noin tunnin mittaiset minikampanjat esittelevät sotaa eri näkökulmista, toimien samalla tutoriaalina moninpelin eri rooleihin. Näkökulmien myötä myös kampanjoiden tunnelma vaihtelee reippaasti: vaikka jokaisessa tarinassa meininki on enemmän tai vähemmän kuin Korkeajännityksen sivuilta, osa kampanjoista painottaa toveruuden merkitystä taisteluiden keskellä, toisten toimiessa keveämpinä seikkailuina. Kampanjoista on suosiolla leikattu läskit lihan ympäriltä, jolloin samankaltaisia tilanteita ei turhaan toisteta, eikä meno ehdi väsähtämään ennen maaliviivaa. Mukana on myös mekaniikkoja, joita ei moninpelin puolella nähdä: pelaaja voi monesti päättää, hoidetaanko tehtävät aseet laulaen, puukon kanssa hiippaillen tahi ajoneuvoja ja muuta kalustoa käyttäen.
Positiivista kaikki ei yksinpelissä kuitenkaan ole. Esimerkiksi ympäriinsä säntäilevien vihollisten tekoälyä ei voi millään mittapuulla kutsua erinomaiseksi, ja kampanjoiden mapit ovat moninpelikarttojen kierrätettyjä versioita. Lisäksi kampanjoiden aiemmin mainittu lyhyt pituus poistaa turhan toiston, mutta samanaikaisesti tarinat ehtivät jo loppua, kun hahmoista alkaa kunnolla välittää. Ongelmistakin huolimatta yksinpeli on vilkaisemisen arvoinen, vähintään tutoriaalina ennen moninpelin rientoja.
Kakskyt päätä on parempi kuin yksi
Toimivasta yksinpelistä huolimatta Battlefieldien viehätys on juuri massiivisessa moninpelissä. Battlefield 1 pitää pelisarjan peruspuitteet paikoillaan: monen valtauspisteen Conquest jatkaa perinteitä Battlefieldin “peruspelimuotona”. Suuria karttoja, suuria pelaajamääriä ja ajoneuvoja sisältävä Conquest tuntuu edelleen yhtä hyvältä kuin ennen; taisteluiden mittaluokat antavat taisteluille eeppisen tunnelman ja mahdollistavat erilaisiin rooleihin hyppäämisen. Conquestin pikkuveli Domination tiivistää Conquest-kokemuksen kaikilta osin, pistäen kaksi 12 sotilaan joukkoa vastakkain, muutaman valtauspisteen kartoissa. Rush jakaa pelaajat hyökkääjiin ja puolustajiin, jotka kulkevat karttaa lineaarisesti päästä toiseen. Kaksi radiolähetintä vallattuaan hyökkääjät saavat seuraavat objektiivinsa, joiden luokse toinen tiimi vetäytyy asettamaan uusia puolustuksiaan.
Battlefield 1 sisältää totuttuun tapaan team deathmatchin päämäärättömämmille räiskijöille, sekä upouuden, lipunryöstöä mukailevan pulujahdin. War Pidgeonsin nimellä kulkevassa pelimuodossa tiimit yrittävät napata kartalta löytyvän pulun ja pitää sitä hallussaan tarpeeksi kauan viestin kirjoittamista varten. Jos viestin saa kirjoitettua ja pulun lähetettyä matkoihinsa, pistetili karttuu. Veikeästä väännöksestään huolimatta capture the flag tuntuu team deathmatchin kanssa satunnaishuvitukselta, joita ei voi suoraan verrata Conquestin kaltaisiin pelimuotoihin.
Battlefield 1:n ylläri-innostukseksi nousee kuitenkin Operations, massiivisia taistelukokonaisuuksia esittelevä pelimuoto. Helposti yli tunnin kestävät, 40 ja 60 pelaajan operaatiot yhdistävät Rushin ja Conquestin hyvät puolet: hyökkääjiin ja puolustajiin jaetut taistelut käydään useammalla taistelutantereella, lopputuloksen vaikuttaessa seuraavaan taisteluun. Pysäytetty eteneminen esimerkiksi pitää taistelun samassa tilassa, mutta hyökkääjät saavat tuekseen tykeillä varustetun ilmalaivan. Historiaan pohjautuvat operaatiot onnistuvat tuomaan moninpelikokemukseen kaivattua jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä; summanmutikassa valitun, yksittäisen Conquest-pelin sijaan Operationsin väännöt kestävät niin pitkään, että alueisiin, tiimiläisiin ja taktiikoihin ehtii todella paneutua. Rush-pelimuotoa mukaillen taistelut myös keskittyvät täydellisesti muutamiin avainasemiin.
Operationsia lukuunottamatta moninpeli pysyy siis pitkälti samana kuin ennen, mutta tämän ei kannata antaa hämätä: Battlefield 1 on karttojen ja moninpelinsä puolesta pelisarjan parhaita teoksia. Ensimmäisen maailmansodan skaalaa esitellään laidasta laitaan, taisteluiden siirtyessä arabian aavikoilta Saksan metsikköön Italian vuoristojen kautta. Pelkkien massiivisten niittyjen tai klaustrofobisten juoksuhautojen sijaan kartat luottavat vaihtelun voimaan: saman pelin aikana saatetaan kulkea ahtaissa bunkkereissa, pommitusten runnomassa kylässä sekä vihollisten täyttämissä juoksuhaudoissa. Välimatkojen, maisemien ja näkyvyyden jatkuva muuttuminen pitää menon raikkaana, eikä pelatessa ikinä tunnu siltä että sahaa samoja käytäviä loputtomiin. Kun mukaan lyödään mahdollisuus vaihtaa rivisotilaan pesti sapeli kourassa ratsastamiseen tai kaksitasolla lentelemiseen, Battlefield 1:n esittelemä sodankäynti todellakin tuntuu massiiviselta.
Kauniit rauniot
Sotilaiden roolituksia on jälleen kerran rukkailtu suuntaan ja toiseen, vaikka käytännössä vanhoja pelejä pelanneet ovat kuin kotonaan. Erityisesti lähitaistelussa pärjäävät assault-joukot keskittyvät vahingontekemiseen, puoliautomaattisia kiväärejä heiluttelevat lääkintämiehet laastaroivat joukkoja, tarkka-ampujat hoitavat tiedustelun ja supportit antavat tukea ammuksilla - niin lisälippaiden kuin konekiväärin luotisuihkujen muodossa. Viime vuosina useasti nähdyt engineerit on tällä kertaa korvattu ajoneuvojen henkilöstöllä.
Suurin muutos viimeaikaisiin peleihin on aseistuksessa: modernit, tuhansilla eri tilpehööreillä koristellut, mutta muuten toisistaan erottamattomat rynkyttimet ovat vaihtuneet vuosisadan alun pyssyköihin. Suuremman rekyylin ja hitaamman tulitusnopeuden lisäksi Battlefield 1:n aseet tuntuvat entistä omaleimaisemmilta: jokainen ase vaatii hieman totuttelua, eikä mitä tahansa tussaria kannata noukkia maasta, jos ei ole aiemmin tottunut kyseistä tuliluikkua käyttämään. Kaasukranaatit ja pistimet luovat vielä omat laakapallonsa taisteluihin: kaasumaski estää hengiltä tukehtumisen, mutta rautatähtäimiä ei naamari päässä käytetä, kun taas vihollisen ollessa muutaman metrin päässä joutuu miettimään, onko turvallisempaa painaa liipaisinta vai tehdä kamikazemainen ryntäys pistin ojossa.
Jo ennestään häkellyttävän kokonaisuuden täydentää Dicen mestarillinen, audiovisuaalinen hunaja. Dicen pelit ovat tunnetusti silmiä hiveleviä, mutta Battlefield 1 vie kumisevine räjähdyksineen, maahan kilahtavine metalleineen sekä oksien läpi paistavine aurinkoineen grafiikat yhden piirun pidemmälle kuin aiemmin. Varsinkin erilaiset valo-, tuli- ja savuefektit pääsevät ensimmäisessä maailmansodassa paraatipaikalle. Battlefieldille ominaiset tuhoutuvat ympäristöt ovat myös mukana: käytännössä jokainen talo ja lato lahoaa tulituksen alla, tarjoten vaihtoehtoisia reittejä ja taktiikoita.
Taistelutantereet ensimmäiseen maailmansotaan siirtävä Battlefield 1 on pelisarjan parhaita osia. Pelin kaikki osapuolet - on kyse sitten monipuolisista kartoista, silmiä hivelevistä grafiikoista tai mielenkiintoista pelimuodoista - on hiottu kuntoon ammattimaisella pätevyydellä. Massiivisista sotatantereista, räjähdyksistä ja kolahduksista, kaasumeren läpi ryntäävistä sotilaista, niistä on isot Battlefieldit tehty.
Battlefield 1 (Playstation 4)
Pelisarjan parhaimpiin lukeutuva Battlefield 1 tarjoilee pelisarjan parhaat puolet tyylikkäänä pakettina.
- Monipuoliset kartat ja pelimuodot
- Mielenkiintoinen yksinpeli
- Raudanluja pelattavuus
- Yksinpelin vähäiset ongelmat
- Muutamia pieniä bugeja
Keskustelut (11 viestiä)
Rekisteröitynyt 13.09.2007
25.10.2016 klo 13.34 14
25.10.2016 klo 15.45 5
Kirkkaasti paras "bäfä" sitten Bad Company 2:n.
Ehdottomasti, ja tämä uusi Operations-pelimuoto on silkkaa timanttia.
25.10.2016 klo 16.52 3
Tosi hyvä peli
25.10.2016 klo 17.31 6
https://www.youtube.com/watch?v=W1YDaSw8gDM
Tosi hyvä peli
Jännä juttu kun itsellä ei ole käynyt mitään tuollaista ~20 pelitunnin aikana. Mutta eihän tuo video tietenkään voi olla tekemällä tehty, eihän? ;)
25.10.2016 klo 17.59 1
https://www.youtube.com/watch?v=W1YDaSw8gDM
Tosi hyvä peli
Totahan se sota silloin oli. Mahtavaa realismia kun jo kutsunnoissa todetaan että te kaikki tulette kuolemaan. Kaukana esim. nykyajan jenkkien nuoruusrällästyksestä kun vähän käydään rättipäitä ampumaradalla vähentämässä ja sitten tullaan kotiin juhlimaan
Sais vielä tulla sellainen pelimoodi, jossa jokaisella hahmolla on joku tauti tai vamma, jonka seurauksena hahmo joko kuolee parin minuutin päästä itsestään tai liikkuminen tms on lähes mahdotonta
Plus tietty tämmöiseen sopis aivan helvetin hyvin pelaajat vs tietokone moodi. 50 pelaajan joukko on jäljellä puolustamassa tärkeää bunkkeria tai jäljellä hyökkäämässä vihollisen pesään ja sitten vastapuolella on parituhatta bottia. Kaikilla yksi elämä.
25.10.2016 klo 19.23 6
https://www.youtube.com/watch?v=W1YDaSw8gDM
Tosi hyvä peli
On kyllä aivan järjettömän paska pelaaja ja huomaa tyylisä ettei tiedä pelistä mitään. Kannattaisi varmaan vähän miettiä mihin spawnii ja enne kaikkea pitää se pää alhaalla, kun veivaa 64 pelaajan taistelutantereella. Tollasella ryntäilyllä ansaitseekin kuolla ja voin hyvin kuvitella itseni kiikarin taakse poimimaan noita pellolla kävelijöitä. Takaisin Codin pariin vaan.
26.10.2016 klo 04.55 3
Hieno homma pojat.
26.10.2016 klo 08.09 4
Yllä olevien viestien perusteella 2:57 kohta videossa kuvaa täydellisesti tätä peliä.
Hieno homma pojat.
Maksa velat
Rekisteröitynyt 07.08.2007
26.10.2016 klo 12.49 1
https://www.youtube.com/watch?v=W1YDaSw8gDM
Tosi hyvä peli
a) Kannattaa miettiä mihin spawnii
b) 64 pelaajan moninpeli on lähes poikkeuksetta järjetön Battlefieldin mapeissa. Siitä ei tule mitään muuta kuin clusterfuck-ADHD-pornoa. Ne mitä itse olen kokenut ovat huomattavasti pahempia kuin tuossa videolla missä nuo kuolemat ovat pääosin pelaajan omia mokia.
c) Battlefield on casualpeli missä jengi pomppii mihin sattuu, rintamalinjoja ei ole eikä sen kummemmin tiimipeliä. Sitä pitää myös pelata sellaisella asenteella, että yhtäkkiä oman linjan keskellä pyörii vihollisia ampumassa sinua selkään eikä kukaan oma huomaa mitään, tai yhtäkkiä tankki flänkkää porukan 20m päästä eikä asiaa huomata.
Jos tällainen vituttaa niin kannattaa kokeilla esim. Squadia, mutta se taas on huomattavasti hidastempoisempi ja realistisempi peli ja vaatii 100% tiimityötä.
23.12.2016 klo 07.47
https://www.youtube.com/watch?v=nvJBB02Yq1o
JUUTALAISET PASKAT!!
01.12.2018 klo 04.59
Kirjoita kommentti