Microsoftin Gears of War -pelisarjaa voisi pitää kaikkien suoja-ammuskeluiden äitinä, tai ottaen huomioon pelien maailman luonteen, isänä. Kun puolisen metriä leveillä niskoilla ja hauiksilla varustetut, viskiäänillä kähisevät lihaskuutiot moottorisahaavat TV-ruudun punaiseksi verestä, ei ole epäselvää, että nyt olla dudebro-äijyyden syntyperillä. Xbox 360:lle julkaistun trilogian tarinan päätöksestä on kulunut pelimaailmassa pari vuosikymmentä, kun vanha ja/tai uusi uhka nostaa taas päätään. On aika ladata aseet ja tankata metsurivälineet. Tällä kertaa ilo on tarjolla alusta asti myös PC-pelaajille MS:n mainion Play Anywhere -konseptin ansiosta. Jos pelin ostaa joko Xbox Onelle tai Windowsille digitaalisena, saa sitä pelata myös toisella laitteella. Itse testasin pelin PC:llä.




Gears 4:n tarina kertoo alkuperäisen trilogian päähahmon, Marcus Phoenixin, pojasta ja hänen ystävistään. Heidän kyläänsä hyökkää tuntematon vihollinen, jolla on yhteisiä piirteitä jo päihitetyiksi luultujen alkuperäisten, maan pinnan alla asuvien pahisten kanssa. Kaverusten kylästä kaapataan niin kavereita kuin sukulaisiakin ja tästä seuraa vaikeustasosta riippuen noin kymmenen tuntia verisiä pelastustoimia. Se ei varmaan ketään yllätä, että vanhoja tuttujakin nähdään, mutta pelaajan päähahmona toimii nuorempaa sukupolvea edustava JD Phoenix.

Pelikokemus on taattua Gearsia, ei sen enempää tai vähempää. Suurin osa ajasta kuluu suojasta suojaan liikkuen, vihollisen tulitukselta piilotellen ja siihen vastaten moninaisilla aseilla, joista suurin osa on edellisistä peleistä tuttua. Tämä ei kuitenkaan kirjoissani ole huono asia, sillä Gearsin aseet ovat vihollisten kenttäkestävyydestä huolimatta aina mielestäni kuuluneet videopelien miehekkäimpiin. Ei voi olla Gears of Waria ilman rynnäkkökiväärin ja moottorisahan yhdistelmää yhtään sen enempää kuin voi olla Super Mariota ilman sieniä.


Lähes koko matkan mukana hilluu parista kolmeen apuria, joita ohjastaa AI, mikäli kavereita ei saa mukaan. Ilahduttavasti tekoälyt osaavat jopa käydä sotaa ja avittavat maahan räiskityn pelaajan takaisin jaloilleen melko luotettavasti. Aktiiviselle tulilinjalle mokomat voisivat kyllä herran vuonna 2016 osata olla jo juoksematta.



Pätevästi toteutettua suoja-ammuskelua ryyditetään tuttuun tapaan muutamia minuutteja kestävillä erikoisemmilla kohtauksilla, joissa esimerkiksi pakoillaan sähkötulimyrskyjä ja roikutaan räjähtävää vauhtia kaivoskuilusta nousevassa kettingissä. Tuotantoarvot ovat tapissa ja meininki on hienoa, mutta vastaavanlaista sisältöä saisi kampanjaan mahtua enemmänkin. Varsinkin vaikeimmilla vaikeustasoilla muistettavien, erityisten kohtauksien väliin saattaa mahtua monen makuun hieman liian monta perinteistä, minuuttikaupalla kestävää luodinvaihtoa.


Tarinassa on mukavalla tavalla hieman samanlaista vetoa kuin ensimmäisessä sarjan pelissä, kun vihollisen luonne ja taustat eivät ole vielä täysin selvillä. Hyökkäys tuntemattomaan jaksaa kiinnostaa hieman enemmän kuin kolmatta peliä samaisia örmelöitä vastaan vääntäminen, vaikkei nyt mistään kovin isosta transitiosta noin pelikokemuksen suhteen voidakkaan puhua. Tarinan käänteiden ansiosta pelaaja pääsee kurittamaan myös robotteja, jotka hajoavat ilahduttavan tyydyttävästi kappaleiksi ja tarjoavat mukavaa vaihtelua lihan ja luun pilkontaan.



Gears of War 4 on toinen UWP:n (Universal Windows Platform) päälle rakennettu peli, jota olen testannut, ensimmäisen ollessa Forza Horizon 3. Siinä missä Forza oli “lähes, mutta ei aivan” -suoritus, jossa oli aika pahojakin, typerää kikkailua vaativien suorituskykyongelmia, Gears on yksi vakuuttavimmista teknisistä suorituksista, mitä olen nähnyt aikoihin. Se näyttää upealta ja pyörii viirua vaille täydellisesti, pätkäissen aivan kevyesti vain silloin tällöin kovalevyltä dataa ladattaessa. Kaikki PC-veikkosille tärkeät asetukset, kuten FOV (Field Of View) löytyvät valikoista.


Hiirikontrolleista en löytänyt nokan koputtamista millään tavalla tai tasolla, mikä on suorastaan harvinainen suoritus multiplatform-peliltä. Oman koneeni nyt olettaisikin suoriutuvan pelistä kuin pelistä kunnialla (6700k @ 4.6GHz, 16G DDR4/2400Mhz, GTX980Ti OC, 1440p, kaikki tapissa), mutta käymieni keskusteluiden perusteella myös hitaammilla vehkeillä pääsee nauttimaan varsin teknisesti tasokkaasta pelikokemuksesta, sillä erilaisia grafiikka-asetuksia löytyy säädettäväksi kymmenittäin.

Kuten Gearsiin kuuluu, kampanjan voi pelata läpi yhteistyössä kaverinsa kanssa, ilahduttavasti edelleen myös samalla sohvalla jaetulla ruudulla. Mälsästi splitscreen-moodi on kuitenkin lukittu horisontaalisesti jaettuun 4:3 -kuvasuhteeseen, mikä teki ihan kunnollisen kokoisellakin telkulla hommasta rasittavaa tihrustamista, mustien palkkien hallitessa lähes puolta ruudun pinta-alasta.

Moninpelaajille on tarjolla niin jo ikoniksi muodostunutta Horde-moodia, kuin pelaajien välistä taisteluakin.




Ikävästi suurin tahra kokemukseeni Gears 4:n kanssa ei tullut ajastani itse pelin kanssa, vaan vääntämisestä Windows Storen kanssa. Siitä voidaan keskustella, kuuluuko peliarvostelussa ottaa kantaa kauppapaikan laatuun, mutta kun peliä ei muualta ole PC:lle saatavilla, on todella harmillista, että Windows Store on buginen, epälooginen käyttää ja vaatimuksiltaan kohtuuton. Ongelmia tuli matkan varrella vastaan useampia, mutta erityisesti mieleeni jäi pelin päivittäminen.

Kun pelillä on kokoa 80 gigatavua, olisi suositeltavaa varoittaa asennuksen yhteydessä, että päivitysten asentaminen vaatii tilaa TOISET 80 gigatavua, vaikka päivitys olisi kuinka pieni hyvänsä. Lisäksi olisi vähintäänkin kohtuullista, jos toiminto pelin siirtämiseen toiselle levylle ei olisi piilotettu lukuisten valikoiden taakse ohjauspaneelin puolelle, sen sijaan että selkeästi peliin liittyvät optiot olisivat näkyvissä kaupan puolella, aivan kuten kaikilla muilla digitaalisilla kauppapaikoilla. On hienoa, että Microsoft panostaa PC-pelaamiseen, mutta perusteet olisi saatava kuntoon tai pelikehittäjien hieno työ itse tuotteiden parissa tahriintuu osittain aivan turhaan.


Gears of War 4 on teknisesti hieno, uskollinen jatko-osa yhdelle suurimmista Microsoftin yksinoikeussarjoista. Pelillisesti mitään kovinkaan uutta tai mielikuvituksellista ei ole tarjoilla, mutta on vaikea kuvitella, että kovinkaan moni sellaista juuri tältä pelisarjalta osasi odottaa, tai edes välttämättä toivoi. Tiedät kyllä, jos tämä peli sinua kiinnostaa, ja mikäli kiinnostaa, tuskin ostokseesi petyt. Meininki on juuri niin reteää kuin se ikinä on ollut, ja entistäkin näyttävämpää.