Pelaamisen aikuistuessa tilaa on alkanut löytyä yhä enemmän myös peleille, jotka tarjoilevat rohkeasti erilaisia, uudenlaisia ja kokeilevia kokemuksia. Bound on yksi näistä peleistä.


Alkuun Bound hämmentää. Peli siirtyy nopeasti rauhalliselta rannalta raskaana olevan naisen perspektiivistä toisenlaiseen, fantastiseen maailmaan. Pelaaja sijoitetaan prinsessan rooliin, jonka tehtävänä on tuhota tätä erikoista maailmaa uhkaava hirviö. Mitä tapahtuu, miten nämä täysin erilaiset maailmat liittyvät toisiinsa? Oma mielikuvitus alkaa luoda selityksiä, ja vähitellen mielikuva muodostuu ja selkenee. Tarina koostuu muutamasta luvusta, jotka voi pelata missä järjestyksessä tahansa. Etenemisen kannalta järjestyksellä ei ole juuri merkitystä, mutta omien mielikuvien luomiseen se voi vaikuttaa. Tämän enempää ei juonesta kannata kertoa, sillä selittäminen vain vaikuttaisi tulkintoihin ja veisi peliltä jotain arvokasta pois.




Sielun pelille antaa sen ainutlaatuinen liikkumistapa, sillä kaikessa on mukana tanssi. Kun hahmo liikkuu, se juoksee tanssiaskelin soreasti kädet sivuilla, tai kun hahmo kulkee kapeaa seinänvierusta, sitä pitkin sipsutetaan varpaisillaan. Paikalleen jäänyt hahmo venyttelee ja harjoittelee pyörähdyksiä, ja vihollisiakin vastaan käydään tanssien nauhat aseena. Tanssiliikkeiden taustalla on selkeästi oikeita modernin tanssin liikkeitä, jotka on peliin tarkasti mallinnettu. Tanssimisen tunnelma on saatu mainiosti liitettyä outoon fiktiiviseen maailmaan, jossa liikkuminen tuntuu siksi taianomaiselta.


Tätä korostaa entisestään visuaalisuus, joka jättää lähes sanattomaksi. Tuhannet kuutioista ja muista muodoista koostuvat partikkelit liikkuvat, leijuvat taivaalla ja muodostavat meren, joka aaltoilee ja täyttää näkymän horisonttiin asti. Erilaisista voimakkaista kuvioista koostuvat myös lattiat, polut ja seinät, jotka uhmaavat painovoimaa ja reagoivat hahmon kulkiessa näiden läpi. Väriloisto on upeaa ja luo jatkuvasti näkymiä, jotka olisivat kotonaan kehyksissä. Jotta kuvakaappausten ottamisesta saisi kaiken irti, tukee Bound PS4:n valokuvatilaa, jonka avulla voi ottaa kuvia mistä kulmasta tai miltä etäisyydeltä tahansa.


Kokonaisuudessaan Bound on yksi kauneimpia pelejä, joita olen pelannut. Myös musiikki on taidokasta ja dynaamista, ja erilaiset ääniefektit täydentävät äänimaailmaa onnistuneesti. Peli tukee PlayStation VR:ää, ja maailma näyttää varmasti upealta virtuaalilasien läpi katsottuna.



Jos kauniissa maailmassa kulkeminen tuntuukin ihmeelliseltä ja sulavalta, ovat pelimekaniikat harmillisen puutteellisia. Taistelumekaniikat ovat turhan yksinkertaisia, sillä vaarojen ja vastusten kaatamista varten tarvitsee lähinnä pitää taistelunappia pohjassa. Nappeja painamalla saa liikkeisiin variaatiota, mutta käytännön merkitystä näillä ei tunnu olevan. Tasohyppelystäkään ei irtoa enempää haastetta, sillä erityistä nopeutta, tarkkuutta tai kekseliäisyyttä ei eteneminen vaadi. Vaikka itse olisin kaivannut kiinnostavampia mekaniikkoja ja enemmän haastetta, on nykyisessä tyylissäkin puolensa. Sujuva eteneminen piti kokemuksen ehjänä, mikä korosti pelin luonnetta audiovisuaalisena taideteoksena.


Jos haastetta kuitenkin haluaa, sitä löytyy läpäisyn jälkeen avautuvasta speedrun-tilasta. Vaikka ominaisuus voi tuntua ensisilmäyksellä hieman yllättävältä tämänkaltaisessa pelissä, Boundista löytyy kyllä speedrun-potentiaalia. Nopean vilkaisun perusteella se ei kuitenkaan ole onnistunut keräämään aktiivista speedrun-yhteisöä ympärilleen, mikä voi hyvinkin johtua Boundin luonteesta. Sen tasohyppelymekaniikat eivät ole niin kiinnostavia, että ne houkuttelisivat uudelleenpeluuseen tai kutsuisivat hiomaan taitojaan yhä uudelleen ja uudelleen.


Erinomaisten pelimekaniikkojen sijaan Bound loistaa visuaalisena ja tarinallisena kokemuksena, joka jää ainutlaatuiseksi pelien maailmassa. Vaikka uudelleenpeluuarvoa ei olisikaan, muutaman tunnin mittainen vierailu tanssin maailmassa jää mieleen taianomaisena elämyksenä.