Arvostelijan näkökulmasta pelimaailman nykytuulet saattavat joskus monimutkaistaa asioita. Master of Orionin uusi tuleminen pamahti pelaajien ulottuville Early Access -muodossa jo kuukausia sitten. Arvostelukopio toimitettiin allekirjoittaneelle jo silloin, mutta joka kerta kun mielipiteeni oli viimein löytämässä muotoaan, ilmestyi uusi päivitys. Päivitykset joko lisäsivät tai muokkasivat niin merkittäviä osia pelistä, että ajatukseni kirjaimellisesti vanhenivat käsiin. Vaan nyt on puuttuvat palaset lisätty ja pelin virallinen julkaisu oli eilen, joten on aika ottaa viimeiset kierrokset ihan onnistuneen tekeleen parissa ja parsia arvostelu viimein kasaan.




Omassa genressään Master of Orion 2 (MOO2), vuodelta 1996, on oman genrensä huippusaavutuksia ja yksi rakkaimpia pelimuistojani. Hartaasti aikanaan odotettu MOO3 (2003) sen sijaan oli persoonaton taulukkolaskentapeli, joka petti lähestulkoon kaikkien odotukset. Monesti nähty ja kuultu valitus siitä, että miksi toimivaa kaavaa piti muuttaa, on otettu nyt uuden yrityksen suunnittelussa huomioon. Muistikuvani MOO2:sta ovat kahden vuosikymmenen takaa, joten yksityiskohdat ovat osittain unohtuneet, mutta pääosin Master of Orionin tuoreimman painoksen pelaaminen tuntuu ikäänkuin pelaisin grafiikaltaan ja käyttökokemukseltaan modernisoitua versiota MOO2:sta. Ja tämähän ei ole lainkaan huono asia.

Jos kaava ei ole tuttu, Master of Orionissa on kysymys Civilization -tyylisestä strategiapelistä, mutta maapallon sijaan leikkikentänä toimii avaruus ja sen lukuisat planeetat. Pelaaja perustaa ja hallinnoi planeetoille perustettavia yhteiskuntia, kehittää teknologiaa, suunnittelee ja rakentaa aluksia, harrastaa diplomatiaa ja luonnollisesti käy tarpeen tai tahdon mukaan sotaa muita rotuja vastaan. Pelin alussa valitaan rotu semi-kuuluisuuksien ääninäyttelemistä ehdokkaista, tai luodaan oma rotu, missä tapauksessa rodun vahvuudet ja heikkoudet saa melko joustavassa ja mielenkiintoisessa systeemissä valita itse.




Jos kuuntelit koulussa, tiedät että avaruus on isompi kuin esimerkiksi Suomi. Tämä välittyy varsinkin pelin alussa ehkä liiankin hyvin, sillä pelkästään muutaman ensimmäisen yhteiskunnan perustamisessa, lähimmäisten aurinkokuntien kartoittamisessa ja ensikontaktien ottamisessa muihin rotuihin kuluu tunteja. Aluksilla voi kestää jopa kymmeniä vuoroja siirtyä suhteellisen lyhyen oloisia matkoja, ja rakennusten pystyttäminen on myös raskasta työtä. Tämä johtaa siihen, että vuoroja kuluu kauheaa tahtia, mutta kovin vähän tuntuu tapahtuvan. Vähintään pari ensimmäistä tuntia tuntui aina kuluvan lukuisia perusvalintoja tehdessä, vuoronappulaa tiuhaan hakatessa. Peliä aloittaessa on kyllä asetuksia, joilla näihin asioihin voi vaikuttaa, mutta vakioasetusten soisi olevan viihdyttävyyttä tavoittelevia.

Kun imperiumin perusteet ovat kasassa ja muut rodut tavattuna, nousee pelin mielenkiinto merkittävästi. Tekoäly on valitettavasti varsinkin sodankäynnissä genren keskitasoa - eli ei kovinkaan hyvä. Se aloittaa sotia joita se ei voi voittaa, ja tuhlaa yksiköitään päättömiin hyökkäyksiin. Myös poliittisesti ajatellen tekoälyn toiminta tuntuu paikoitellen erityisen älyttömältä. Miksi haastaa sotaa tiivisti kolmelle vierekkäiselle aurinkokunnalle levittäytyneiden ihmisten kanssa kun tilaa laajentumiselle ilman sotimista on vielä vaikka kuinka?


Tyhmyyksistään huolimatta tekoäly tarjoaa kyllä ihan kohtuullisen haasteen jo normaalitasollakin. Joka pelissä vähintään yksi roduista tuntuu laajentavan reviiriään suhteellisen tehokkaasti. Pelaajan on pidettävä huoli siitä, ettei hän jää jälkeen merkittävillä mittareilla, kuten kansan tai tuotannon määrä, tai teknologinen kehitys. Henkilökohtaisesti suosimani laajentumisen rajaaminen vain muutamaan asutukseen tuntui huomattavasti haastavammalta kuin monissa muissa vastaavissa peleissä.



Jos pitäisi valita yksi asia, joka on mielestäni nostanut MOO2:n kilpailijoiden yläpuolelle, se on mahdollisuus suunnitella omia aluksia, sekä komentaa niitä taistelussa. Nämä monelta muulta peliltä ainakin toisen osalta puuttuvat mahdollisuudet on uuteen MOO:hon toteutettu, ja ne on toteutettu riittävän hyvin. Aluksiin mahtuu tietty määrä roinaa, ja niiden suunnittelu on tasapainottelua erilaisten ominaisuuksien, kestävyyden ja tuhovoiman välillä. Taistelut voi antaa tietokoneen hoidettaviksi kokonaisuudessaan, ottaa homman haltuun itse, tai jotain tältä väliltä. Itse hoidin taistelut pääosin omin käsin, vain varmimmat ja nopeimmat voitot uskaltauduin jättämään tekoälyn käsiin. Mistään monimutkaisesta taistelusysteemistä ei ole kysymys, vaan isometrisestä näkymästä, jossa aluksia liikutellaan ja määrätään ampumaan haluamiaan kohteita. Ei mitään universumia mullistavaa, mutta yhdistettynä alusten suunnitteluun touhu voittaa passiiviset “katso kuka voittaa” -ratkaisut ihan 6-0.


Pelin käyttöliittymä ja pelattavuus ansaitsevat erityiskehuja. Kaikki on intuitiivista, sulavaa ja selkeää, ja tämä on planeettamäärän kasvaessa erittäin hyvä asia. Peli ei omissa testeissäni kaatunut kertaakaan, ja tämän genren peleissä on harvoin joutunut turvautumaan näin vähän tutoriaaleihin tai Googleen. Tämä on toki osittain myös sen ansiota, että peli on niin suoraviivainen uusintaversio jo tutusta pelistä, mutta se ei vähennä hyvin suunnitellun ja toteutetun pelikokemuksen arvoa. Rodut on mallinnettu tyylillä ja mielestäni peli on löytänyt hyvän “MOO-fiiliksen” kaikin puolin.



Se, että peli tuntuu olevan niin yksi yhteen MOO2 on sekä vahvuus, että heikkous. Kun “tätä olen niin kaivannut” -vaihe menee ohitse, kaikki tuntuu genren veteraanille hieman liian tutulta ja yksinkertaiselta. Se kokonaisuus, mikä oli genren pioneerityötä 20 vuotta sitten, on nyt modernisoituna erittäin pelattava ja lämpimiä muistoja herättävä laadukas tekele, joka kuitenkin huutaa lisää lihaa luiden päälle, sekä suurimpien epäkohtien, eli pelin tahdituksen ja tekoälyn korjauksia.


Jos olet menneisyyttä haikaileva MOO2 -fanaatikko tai tahdot yksinkertaisen, mutta laadulla toteutetun avaruusciviksen, on Master of Orion: Conquer the Stars turvallinen valinta. Jos haussa on peli joka kestää hakkaamista satoja tunteja tai vaadit jotain genreä mullistavaa, kannattaa suunnata katseensa muualle.