Pieni ja pippurinen sankarimme Kirby on täällä taas. Nintendon vakiokasvoihin kuuluva vaaleanpunainen hahmo on seikkaillut jo kymmenissä peleissä. Siitä huolimatta vanhaan kaavaan on keksitty uusia jippoja. Uutuutena Kirby voi hypätä mechan kyytiin ja se tuo mukanaan jonkin verran uusia tuulia. Ainakin sen verran, että fanit ovat varmasti innoissaan.

Valtakunnassa kaikki on hyvin, kunnes avaruusalus tuo mukanaan armeijallisen vihamielisiä robotteja. Kirbyllä ei ole tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa oma kotiplaneettansa, ennen kuin paha saa lopullisesti vallan. Kirby-peleistä tuttuun tyyliin tarinalla ei ole paljoa painoarvoa, vaan kaikki panokset on ladattu itse pelaamiseen. Siinä se onnistuukin hyvin.



Sivusta kuvatut tasot ovat värikkäitä ja niistä selvitäkseen on varottava vihollisten iskuja, hypittävä esteiden yli ja kerättävä kenttiin piilotettuja koodibokseja. Niiden löytäminen on melko helppoa, mutta niiden käsiin saaminen vaatiikin sitten usein erilaisten puzzlejen suorittamista ja sopivaa erikoiskykyä pelihahmolle. Käytännössä palikoiden kerääminen on pakollista, jos mielii haastaa muutaman kentän välein vastaan asettuvan pomovastustajan ja edetä seuraavaan pelimaailmaan. Kaikkia ei tarvitse kerätä, vaan jokainen loppuvastus vaatii tietyn määrän keräämistä. Jos keräät kaikki, pääset nauttimaan vielä pelimaailmasta löytyvästä bonuskentästä.

Tuttuun tyyliin purkkapalloa muistuttava sankarimme voi imaista viholliset sisuksiinsa ja haalia heiltä erikoiskykyjä. Erilaiset viholliset tarjoavat Kirbylle lähemmäs 30 erilaista kykyä tulen syöksemisestä jousien ammuntaan ja kovaksi kiveksi muuttumiseen. Pienenä jäynänä yhdessä kentässä tarjottava erikoiskyky on nukahtaminen ja sivuttain automaattisesti liikkuvassa kentässä se ei ole ehkä järkevin käytettävä.



Välillä pelaaminen muuttuu asteen hurjemmaksi, kun pieni pallomme pääsee hyppäämään mecha-robotin sisuksiin ja saa normaalia suuremmat voimat. Suuri haarniska voi normaalin Kirbyn tavoin haalia vastustajilta erikoiskykyjä, jotka tarjoavat tehokkaampia aseita ja puzzlemaisissa haasteissa vaadittavia taitoja. Voima saattaa olla suurien sirkkelinterien heitto tai vaikkapa se, että virittää pienen pommimiehen, joka juoksee vastustajan kimppuun pystysuorista seinistä huolimatta. Erityisen hauskoja olivat lentelyosuudet, joissa ammutaan alas vastaan lentelevät vastustajat.

Yleisesti pelaaminen on helppoa ja iloista. Ehkä vähän turhankin kivaa – olisin toivonut söpöstä ulkoasusta huolimatta todelllisia haasteita ja kiperiä hyppelykohtauksia. Tällaisenaan pelin suorastaan juoksee läpi, tosin nuoremmalle väelle haastetta varmasti riittää. Peli näyttää komealta ja sitä pelaa mieluusti 3D-ominaisuus päällä. Harmittavasti kosketusnäytön tuomia mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty lainkaan, mutta laitteen asentoa mittaavan sensorin olemassaolo on huomioitu. Pelin musiikit mukailevat vanhoja tuttuja sävelmiä lisäten niihin robottimaiset teknopimputukset. Musiikki sopii pelin teemaan erinomaisesti, mutta ei ole kuitenkaan ehkä se miellyttävin kuultava.

Peli on viimeisen päälle viimeistelty ja sitä on vaikea olla suosittelematta tasohyppelyistä pitäville 3DS:n omistajille. Hyppelyyn kuluu vain vajaa seitsemisen tuntia, mutta uudelleenpeluuarvoa kuitenkin löytyy, jos innostuu keräämään kaikki koodilaatikot talteen ja avaamaan niillä saatavat bonuskentät. Pelikentistä löytyy myös mechan koristeluun liittyviä tarroja ja kaikkien kerääminen vie tovin jos toisenkin. Pari erilaista ja yllätyksetöntä minipeliä tarjoavat huvia myös muutamaksi hetkeksi.