Mirror´s Edge oli mainio valopilkku edellisen konsolisukupolven alkuaikoina - se vei pelaajat parkourin ja kevyen toiminnan maailmaan. Erityisen pelistä teki se, että juoksentelu ja loikinta näytettiin pelaajalle suoraan pelihahmon silmistä. Pelaajat muistelevat ensimmäistä osaa lämmöllä ja jatkoa on odotettu jo vuosien ajan. Enimmäkseen Battlefieldeistä tunnettu ruotsalainen pelistudio EA DICE vastaa vihdoin huutoon Mirror's Edge Catalystillä.


Catalyst kertoo tarinan siitä, miten aiemman osan päähahmosta, Faithista, tuli vaaroja pelkäämätön kuriiri ja kuinka hän taisteli muiden kapinallisten tavoin kaupunkia hallitsevaa eliittiä vastaan. Tarinaa ohjataan eteenpäin pääsääntöisesti välinäytöksissä nähtävien keskustelujen avulla. Peli ei juuri esittele vastaan tulevia, tarinan kannalta olennaisia hahmoja, minkä vuoksi pelin henkilöt jäävät hieman muovisen tuntuisiksi ja niihin samaistuminen jää kevyelle pohjalle. Tarinan päätarkoitus tuntuukin olevan vain kevyen kulissin luominen kaikelle hyppimiselle ja juoksennalle.

Itse pelaaminen on jouheaa ja toimivan tuntuista erinomaisesti tottelevien kontrollien ansiosta. Sankarimme juoksee pitkiä matkoja melkoista vauhtia, hyppii matalien esteiden yli ja liukuu korkeampien ali. Jotta pelaaja liikkuisi oikeaan suuntaan, peli piirtää punaista viivaa merkitsemään reittiä ja osoittaa punaiseksi merkityillä objekteilla esteet ja sopivat hyppypaikat. Tältä osalta eteneminen onkin melko helppoa, mutta päätehtävissä tarjotaan myös pieniä aivopähkinöitä, joissa opastusta ei näytetä, ellei sitä erikseen pyydä.




Alkuun Faith ei osaa kaikkia aiemman osan kikkoja, vaan niitä on piilotettu kokemuspisteillä avattavaksi. Seikkailun aikana sankarimme oppii myös muutaman uuden jekun, joista ilmeisin on heittoköyden viskaiseminen merkittyyn koukkuun ja sen avulla kiipeäminen korkeammalle tai itsensä heilauttaminen kauempana sijaitsevaan tasanteeseen. Tämän ominaisuuden käyttö on kuitenkin erittäin rajoitettua ja sitä pääseekin käyttämään vain tietyissä paikoissa.

Pelin tapahtumat sijoittuvat Glass-nimiseen tulevaisuuden kaupunkiin, jonka rakennukset ovat pääsääntöisesti hyvinkin vaaleita. Tunnelma on hyvin steriili ja rakennukset toinen toisensa perään vaikuttavat hyvin samankaltaisilta. Pidemmän päälle se luo pienen kyllästymisansan, kun kaupungin eri osat eivät juuri erotu toisistaan. Päätehtävissä sentään päästään kiipeilemään hieman erikoisempiin paikkoihin, joissa moninaisemmilla elementeillä on onnistuttu luomaan vaihtelua. Juonta kuljettavat päätehtävät ovatkin pelin parasta antia.




Tehtäviä suorittaessaan ei voi välttyä pahan puolen vartijoilta. Päätehtävien ulkopuolella niiden ohi tulee yleensä vain juostua, mutta tarinatehtävät edellyttävät yleensä kohtaamisia. Lähitaistelu veijarien kanssa onkin ehkä heikointa, mitä Catalystillä on tarjota. Ne eivät ole erityisen haastavia ja parin eri iskuliikkeen ja väistön jatkuvaan rämppäämiseen kyllästyy nopeasti. Ehkä seuraavassa osassa jo keskitytään vain siihen olennaisimpaan ja sen monipuolistamiseen.

Juonitehtävien ohella pelin vapaasti koluttava maailma on täytetty erinäisillä sivutehtävillä, jotka ovat yleispätevästi juoksemista alkupisteestä maaliin kelloa vastaan. Jos juoksee pelin ohjaamaa reittiä pitkin, aika loppuu auttamatta kesken jo pienestäkin virheestä. Enemmän peliä pelattuani parhaat reitit tietyissä paikoissa alkoivat hahmottua. Oikoreittien käyttö onkin suotavaa, jos huippuajoille halajaa. Usein näissä haasteissa lopputulos saattaa olla se, että aika loppuu juuri metriä paria ennen maalia. Silloin ei voi kun yrittää uudelleen.


Lisäripauksen osiin sivutehtävistä tuo herkästi hajoava kuljetettava, jonka kanssa ei parane kompuroida. Yleisesti aikahaasteet menevät kuitenkin joka tapauksessa pieleen, jos laskeutuminen pitkän loikan jälkeen päätyy kompurointiin. Huippuajan tavoittelu ei anna anteeksi yhtäkään kaatumista. Lisätehtävissä on tarjolla myös hiipimistä painottavia ratoja, joissa pyritään välttämään joutumista vartijoiden näkyville. Yleensä näissäkin menestyy juoksemalla, koska vauhdikas viuhahdus jää usein vartijoilta näkemättä. Sosiaalisena lisänä pelaajat voivat luoda myös omia juoksutehtäviään, joissa muut verkkopelaajat voivat yrittää omaa huippuaikaansa.



Mirror’s Edge Catalyst toimii teknisesti enimmäkseen erittäin hyvin ja tarjoaa hyvännäköistä grafiikkaa vauhdikkaalla ruudunpäivityksellä, mutta ongelmiltakaan ei ole täysin vältytty. Peli kaatui muutamaan otteeseen testiaikana ja silloin tällöin pelimaailmaan ilmestyi vinksahtaneen näköisiä taso-objekteja, jotka hävisivät kuitenkin niitä lähestyessä.


Kokonaisuutena Catalyst hyvä jatko-osa alkuperäiselle Mirror's Edge -pelille. Siihen on tuotu muutamia hyviä uudistuksia, kuten selkeästi vapaampi pelimaailma. Pelimaailman koluamisesta ei ole kuitenkaan onnistuttu tekemään erityisen houkuttelevaa itseään toistavien rakennusten vuoksi. Aikahaasteita on onneksi hauska yrittää uudelleen paremman tuloksen toivossa jonkin aikaa. Tarinatehtävät ovat hauskaa juoksentelua ja hyppimistä, kunhan ei joudu käsirysyyn vartijoiden kanssa. Itse tarina ei suuremmin säväytä, mutta luo kuitenkin sopivasti kulissia parkouraamisen ympärille. Jos edellinen osa maistui, niin jatko-osa maistuu varmasti samaan tapaan. Jos taas ensimmäinen osa onkin jäänyt kokematta ja hieman heikompi grafiikka ei hirvitä, on siitä hyvä aloittaa tutustuminen Mirror´s Edgen maailmaan.