Guacamelee!-pelistään tunnetun indie-studio DrinkBoxin seuraavan pelin olisi voinut odottaa olevan menestyksen siivittämä jatko-osa. Pelifirmassa haluttiin kuitenkin luoda mieluummin jotain täysin uutta, ja ehkä osittain siksi Severed viivästyikin lähes vuoden alkuperäisestä julkaisupäivästään. Alustaksi päätyi Vita, mitä selittää osaltaan ainakin pelin vahva keskittyminen kosketusnäyttöohjaukseen. Vita-eksklusiivisuus, kosketusnäyttöohjaus ja hyppäys uudenlaiseen pelityyliin ovat varmasti olleet DrinkBoxilta tiedostettu riski. Riski kannatti, sillä tulos on hyvä.




Severed kertoo nuoresta naisesta, joka on joutunut outoon, brutaaliin maailmaan, jossa toisinaan käytävät ja ovetkin koostuvat elävästä lihasta ja hampaista. Maailmasta löytyy jonkinlainen vääristynyt versio naisen kodista, mutta perheenjäsenet ovat kadonneet ja päähahmolta itseltäänkin on silvottu toinen käsi irti. Vammoistaan ja peloistaan huolimatta nainen lähtee julmaan maailmaan perhettään pelastamaan. Matkan varrelta löytyy pari lähes ystävällismielistä olentoa, mutta suurin osa vastaantulijoista yrittää silpoa, murskata ja murhata. Pelaajalle ei koskaan yritetä selittää mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut, ja tarinan aukkojen täyttäminen jätetään pelaajan vastuulle.


Ensimmäisenä pelissä kiinnittää huomiota visuaalisuuteen. Värien käyttö on rohkeaa, ympäristöt ja hahmot mielikuvituksellisia. Värikäs, sarjakuvamainen tyyli yhdistettynä kieroutuneeseen maailmaan toimii, ja musiikkisävellykset tukevat onnistuneesti tätä tunnelmaa. Ohjaustavaksi on ehkä vähän odottamattomasti valittu ensimmäisen kuvakulman luolastoryömintä. Ohjauksen pakottamat 90 asteen käännökset eivät yleensä turhauttaneet, mutta olivat kaukana optimaalista, kun vaadittiin nopeaa liikkumista paikasta toiseen.




Isoimman yllätyksen tuotti se, miten hyvin kosketusnäyttöohjaus toimii. Sen lisäksi, että ruudulla näkyvien esineiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa näytön kautta, myös taistelut hoidetaan lähes kokonaan näytöllä. Vihollisissa on heikkoja kohtia, joita sivalletaan Fruit Ninja -tyyliin liikkeet ruudulle piirtämällä. Oikeilla hetkillä oikeaan suuntaan tehdyt liikkeet torjuvat vihollisen iskut, kun taas pitkät sivallukset tekevät enemmän vahinkoa. Iskut nostavat fokusta, joka nousee nopeimmin pitkillä ja peräkkäisillä iskuilla. Jos fokuspalkki ehtii täyttyä vastustajan kuolemaan mennessä, saa vihollisesta sivallettua irti osia, kuten käsiä ja silmiä.


Taistelu on yllättävän hauskaa ja intuitiivista. Luolastoista löytyy monenmoista hirviötä, joista kullakin on omat heikot kohtansa, iskunsa ja taistelutapansa. Oikeat strategiat kutakin vastaan löytyvät nopeasti kokeilemalla ilman sen kummempia ohjeistuksia. Joltain viholliselta tulee puhkoa silmät, jonka jälkeen heikot kohdat muuttuvat hetkeksi haavoittuviksi, kun toisissa tulee odottaa vaikkapa suun tai silmän avautumista. Viholliset ovat melko helppoja vastuksia yksinään, mutta tulevat usein vastaan ryhmissä. Niinpä pahimmillaan neljästä suunnasta uhkaa erilainen vihollinen, joista kullakin on oma rytminsä ja joista yhtäkään ei voi jättää pidemmäksi aikaa itsekseen.




Vaikka taistelu on melko samanlaista koko pelin ajan, pysyy se vaihtuvien vihollisten ja toimivan järjestelmänsä ansiosta pitkään viihdyttävänä. Vasta loppua kohden huomasin jonkinlaista kyllästymistä taisteluita kohtaan, ja tätäkin on yritetty torjua vaikeustason nostolla. Suurimman osan ajasta vaikeustaso pysytteli mukavan rentona, mutta nousi yllättäen, kun peli heitti vastaan useamman vihollisen lisäksi lyhyen aikarajan, jonka puitteissa taistelu piti hoitaa. Tämä tuntui aluksi sen verran mahdottomalta, että kuvittelin tekeväni jotain väärin. Siirryin ottamaan vauhtia sivupoluilta, ja lopulta tämäkin kohta sujui, vaikka ehtikin turhauttaa. Loppuvaiheessa neljä yhtäaikaista vihollista eivät ole enää harvinaisuus ja pomovastukset tuovat omaa haastettaan. Kuolemasta ei missään vaiheessa pahemmin rangaista, sillä peliä pääsee jatkamaan saman tien täysillä elinvoimilla lähes samasta kohtaa, ja kun latausajatkin ovat nopeita, eivät epäonnistumiset juuri harmita.


Vihollisista irrotetuilla ruumiinosilla voi päivittää omaa hahmoaan ja lisätä iskujen tehoa, kriittisten lyöntien tiheyttä, taikojen pituutta ja niin edelleen. Ympäristöstä löytyy myös pieniä lihanpaloja, joita voi muuttaa tarvitsemikseen osiksi ja näin vauhdittaa hahmonkehitystä. Elinvoimaa ja taikapalkkia saa kasvatettua löytämillään sydämen- ja aivonpalasilla, jotka ovat usein piilotettujen huoneiden sisällä. Perusetenemisessäkin on ratkottava yksinkertaisia pulmia, kuten ovien availua oikeassa järjestyksessä ja avainten salakuljettamista lukittujen ovien luokse.




Kaikkiaan Severed on erinomainen kokemus, vaikkei montaa tuntia kestäkään. Itselläni meni läpipeluuseen hieman vajaa kuusi tuntia, minkä jälkeen maailmassa olisi ollut vielä käytäviä tutkittavana ja salahuoneita löydettävänä. Kosketusnäyttöohjaus on saatu toimimaan paremmin kuin missään aiemmin kokeilemassani pelissä, ja Severed on kuin kotonaan Vitan näytöllä. Hyvin toimiva pelattavuus yhdistyy kiehtovaan maailmaan ja yksinkertaiseen, mutta toimivaan tarinankerrontaan. Severed antaakin hyvän syyn pyyhkiä pölyt Vitasta.