Unravel oli ainoa uusi tuttavuus, joka jäi mitenkään mieleen viime vuoden E3-messuilta. Esittelemässä oleva symppis Martin Sahlin kertoi kuinka oli ideoinut peliä maaseudulla rakentamalla lankanuken ja asettelemalla tätä luonnossa eri tilanteisiin. Hermostunut mutta selkeästi pelistään ylpeä mies veti vielä taskustaan kyseisen nuken ja heilutti tämän kättä yleisölle. Kun trailerikin näytti kerrassaan upealta, odotukset nousivat korkealle. Ehkä kyynisemmän puoleni pelko oli, että Unravel jäisi kivan näköiseksi, mutta melko simppeliksi yhden idean peliksi. Näin ei onneksi käynyt.




Tarina alkaa kodikkaan oloisesta mummonmökistä, jossa asuva isoäiti katselee valokuvia nostalgisen näköisenä ja katoaa sitten yläkertaan. Tällöin mummon kantamasta lankakorista tipahtaneesta kerästä herää eloon punaisesta langasta tehty pieni hahmo, Yarny. Yarny jatkaa isoäidin muistelmia hyppäämällä vanhoihin valokuviin kokemaan muistot uudelleen.


Pelin suurin anti on juuri tarinankerronnan puolella. Lankaotuksen seikkailu kertoo syvällisempää tarinaa elämästä, ihmissuhteista ja poluista, joihin meitä elämän aikana heitetään. Kaikki muistot eivät ole aina onnellisia, mutta ne ovat silti tärkeitä osia elämäämme. Peliosuudet kuvastavat hyvin muistojen tunnelmia: lasten kanssa reissatessa värit ovat kirkkaita ja ympärille levittyy puhdas pohjoismainen luonto. Kylässä tapahtunutta ympäristökatastrofia kuvaa pelottavampi ja synkempi ilmapiiri myrkyllisine lammikoineen. Raskasta muistoa kokiessa liikkuminenkin on raskasta. Toisinaan taustalla näkyy välähdyksiä aiemmista tapahtumista. Toiset ovat täynnä lämpöä ja rakkautta, toiset synkkiä ja ahdistavia.


Unravel näyttää ja kuulostaa kerrassaan upealta. Suomalaisena on helppo ihastua maisemiin, jotka voisivat olla omista pohjoisista metsistämme. Yksityiskohdat on hämmentävän tarkkaan rakennettu, ja marjojen ja sienten täyttämät metsät saavat kokemaan kaipuuta kesämökkeilyyn ja syksyn metsäretkiin. Luonto on myös täynnä elämää: on hyönteisiä, lintuja, nisäkkäitä. Kun itse on pieni, tuntuu kaikki suhteessa suurelta ja erilaiselta: ahvenkin toimii kevyesti vetojuhtana ja sopulit ovat pelottavia ja vaarallisia otuksia.




Yarny ei voi koskaan liikkua täysin vapaasti, sillä hahmon toinen langanpää on aina jumissa lankakorissa. Niinpä se joutuu purkamaan itseään edetessään, ja kun hahmosta on jäljellä pelkkä runko, ei liikkuminen enää onnistu. Tällöin on kerittävä käytetty lanka palaamalla samaa polkua takaisin ja yritettävä päästä vähemmällä langankäytöllä pidemmälle. Matkan varrelta löytyy onneksi lankakeriä, jotka Yarny voi solmia itseensä ja joiden avulla matka jälleen jatkuu pidemmälle.


Lanka on muutenkin pelimekaniikkojen keskiössä: sitä voi lassota, sen varassa voi laskeutua, kiivetä tai heijata itsensä rotkojen yli, siitä voi rakentaa siltoja tai kiskoa sen avulla esineitä paikasta toiseen. Vastaan tulee reippaasti fysiikkapohjaisia pulmia, joissa esineitä tulee saada pois tieltä tai rakentaa ja avata niiden avulla reittejä. Käytännössä kaikki taidot jaetaan pelin alussa, ja näitä samoja mekaniikkoja sitten toistetaan koko pelin ajan. Silti ei tunnu siltä, että peli polkisi paikallaan, sillä vaikka peruspelattavuus pysyy samana, uusia elementtejä ja ympäristöjä tuodaan mukaan joka tasolla.


Langan käyttämisen lisäksi peli ei tarjoa mitään uusia tai ihmeellisiä mekaniikkoja, vaan on melko perinteinen tasohyppelyn ja pulmanratkonnan yhdistelmä. Suurimmaksi osaksi pelaaminen on myös melko leppoisaa puuhaa, joskin joitain haastavampiakin kohtia eteen tulee. Leppoisa tahti sopii hyvin peliin, jossa keskittyminen on tunnelmassa ja tarinan tulkinnassa, eivätkä toisaalta pulmat ole niin simppeleitä tai itsestään selviä, että pelaaminen tuntuisi tylsältä.




Peli koostuu yhteensä 12 episodista, joiden pelaamiseen menee keskimäärin puolisen tuntia jaksoa kohden. Pitkästä pelistä ei ole siis kyse, mutta tarinallisesti se on juuri sopiva määrä, jotta kerronta pysyy hyvin kasassa. Pelaaminen ei ole hetkeen ollut niin valtaisan miellyttävää kuin Unravelin parissa. Yarny on myös loistava hahmo, joka vaalii muistoja koskettavasti ja pystyy pienillä eleillään kuvastamaan tunteita laidasta laitaan. Se on myös erinomainen oheistuote, mutta sen sijaan, että yrityksellä olisi tuotantolinja pystyssä, opettaa Martin Sahlin pelin YouTube-kanavalla sympaattiseen tapaansa, kuinka jokainen pelaaja voi tehdä itselleen ikioman Yarnyn. Taidanpa käydä lankakaupoilla.