INFRA: Part 1
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Seikkailupelit, Älypelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 1 |
Kehittäjä: | Loiste Interactive |
Julkaisija: | Loiste Interactive |
Julkaisupäivä: | 15.01.2016 |
Pelin kotisivut |
Turvallisuuden puolesta, korruptiota vastaan!
Suomalaisen Loiste Interactiven kehittämä INFRA on hämmentävä pelitapaus. Sen kehittäminen alkoi vuonna 2011 Source Engine -modiprojektina, minkä jälkeen peli päätyi Steamin Greenlight -ohjelmaan keräten varoja myös Indiegogo-joukkorahoituskampanjan avulla. Perjantaina 15. tammikuuta INFRA: Part 1 julkaistiin Steamiin.
Ensimmäisen persoonan pulmaseikkailupelissä pelaaja on kuvitteellisen Stalburgin kaupungin infrastruktuurin turvallisuusriskejä tutkiva insinööri Matt, ja jo alusta asti hahmo kuulostaa ilmeisen leipääntyneeltä työhönsä.
Pelin alku on sangen hidas, mikä saattaa turhauttaa toimintaan tottuneita pelaajia. Suoraan sanottuna peli lähtee käyntiin typerryttävän tylsästi klikkailemalla kokoushuoneen läppärillä Powerpoint-dioja eteenpäin. Kai tällä luodaan sitä todentuntua insinöörin ammattiin. Kokouksen jälkeen pitää kerätä työpaikalta matkaan turvakypärä, kamera ja taskulamppu, minkä jälkeen päästään ensimmäiselle tarkastuspaikalle.
Tästä eteenpäin pei on paikoin jopa yllättävän oivaltava. Pelaajan tehtävänä on löytää turvariskejä ja muita laiminlyöntejä tarkastuspisteillä ja niiden lähialueilla, minkä lisäksi kaikki vastaan tulevat dokumentit on hyvä käydä läpi mahdollisten hämäräpuuhien ja jopa korruption todisteiden löytämiseksi.
Toimistolta mukaan otettua kameraa käytetään näiden epäkohtien kuvaamiseen. Siitä päästäänkin ensimmäiseen suuren ärsytyksen aiheeseen: kamera on ihan surkea, sillä paristot kuluvat siinä järkyttävän nopeaa tahtia. Uudet paristot kestävät muutaman minuutin kuvailua, minkä jälkeen pelaajan on toivottava, että jostain hylätyn sosiaalitilan tai pimeän varaston uumenista löytyy uudet patterit tekemään riskien kuvaamisesta jälleen mahdollista. Sama ongelma vaivaa tietysti myös taskulamppua, ja luonnollisesti kamera ja taskulamppu käyttävät erilaisia paristoja.
Paristojen loppuminen haittaa varsinkin pikkutarkkojen pelaajien pelin etenemistä, sillä juuri oikeiden epäkohtien kuvaaminen on välillä vähän turhan arpapeliä. Nillitän nyt vielä siitä, että muutaman tunnin pelaamisen jälkeen kyseisellä kulutustahdilla käytettyjä paristoja olisi insinöörillä matkassa sellainen säkki, että se ei enää sopisi pelin sisäiseen järjenjuoksuun. Ei kai nyt turvallisuudesta vastaava analyytikko sentään niitä luontoonkaan heittäisi?
Puutteistaan huolimatta riskien valokuvaaminen on yksi pelin kiehtovimpia puolia. Huomasin kuvaavani jokaisen reiän puusillassa, puuttuvan turvakaiteen tai muuten vain epäilyttävän arkkitehtuuriratkaisun. Pelin kannalta huomionarvoisiksi käyvät vasta suuret ongelmat, kuten valtava reikä sillan betoniseinässä. Vapaa tutkiminen on hauskaa ja maailma on rakennettu tarpeeksi mielenkiintoiseksi ja avoimeksi, lukuunottamatta valtaisaa määrää suljettuja ovia.
Toinen pelin päätehtävistä on ratkaista matkan varrelle aseteltuja aivopähkinöitä, jotka yleensä vaativat jonkin sortin tekniikan maalaisjärkeä kytkimien ja nappien painelemisesta paineen juuri oikeaksi säätämiseen.
Pulmia tulee vastaan myös perinteisten esteratahyppelyiden muodossa. Tällöin pieneksi ongelmaksi koituu vaaroja uhmaavan insinöörin vähän kömpelö liikkuminen, mikä korostuu erityisesti vähän turhan paljon näkymättömien esteiden vaivaamassa luonnossa ja tarkkaa hyppelemistä vaativissa tehtävissä. Insinööri-Matti kuolee vedessä, oli siinä sähköä tai ei. Onneksi äkkikuoleman jälkeen edellinen tallenuspiste on suhteellisen lähellä. Silti Mattin on aina toistettava samat höpinät edessä olevasta vaarasta. Matt puhuu muutenkin paljon itsekseen, mikä toki voidaan selittää työn yksinäisellä luonteella.
Kiitos Source-moottorin, pelin nätti visuaalinen ilme tuo mieleen Half-Life 2:n ja Portalin. Lohduttomat, hylätyt infrastruktuurikompleksit ja korruptiosta kielivän todistusaineiston lojuminen tyhjissä kokoushuoneissa luovat hyvin tunnelmaa tapaturma-alttiissa maailmassa. On myös eri jännää huomata, miten pelaajan tekemät valinnat ja löydökset vaikuttavat yhteiskuntaan ja kaupungin asukkaiden elämään.
INFRA on yksi viime aikojen hauskimpia ja omaperäisimpiä ensimmäisen persoonan pähkäilypelejä. Pikkuvioistaan huolimatta tämä tosielämän näennäisestä tylsyydestä iloa irti repivä insinöörisimulaatio tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden vapauttaa sisäisen pilkunviilaajansa.
Ensimmäisen persoonan pulmaseikkailupelissä pelaaja on kuvitteellisen Stalburgin kaupungin infrastruktuurin turvallisuusriskejä tutkiva insinööri Matt, ja jo alusta asti hahmo kuulostaa ilmeisen leipääntyneeltä työhönsä.
Todellisuus on piinaa hetkittäin
Pelin alku on sangen hidas, mikä saattaa turhauttaa toimintaan tottuneita pelaajia. Suoraan sanottuna peli lähtee käyntiin typerryttävän tylsästi klikkailemalla kokoushuoneen läppärillä Powerpoint-dioja eteenpäin. Kai tällä luodaan sitä todentuntua insinöörin ammattiin. Kokouksen jälkeen pitää kerätä työpaikalta matkaan turvakypärä, kamera ja taskulamppu, minkä jälkeen päästään ensimmäiselle tarkastuspaikalle.
Tästä eteenpäin pei on paikoin jopa yllättävän oivaltava. Pelaajan tehtävänä on löytää turvariskejä ja muita laiminlyöntejä tarkastuspisteillä ja niiden lähialueilla, minkä lisäksi kaikki vastaan tulevat dokumentit on hyvä käydä läpi mahdollisten hämäräpuuhien ja jopa korruption todisteiden löytämiseksi.
Kamera, lamppu ja perhanasti paristoja
Toimistolta mukaan otettua kameraa käytetään näiden epäkohtien kuvaamiseen. Siitä päästäänkin ensimmäiseen suuren ärsytyksen aiheeseen: kamera on ihan surkea, sillä paristot kuluvat siinä järkyttävän nopeaa tahtia. Uudet paristot kestävät muutaman minuutin kuvailua, minkä jälkeen pelaajan on toivottava, että jostain hylätyn sosiaalitilan tai pimeän varaston uumenista löytyy uudet patterit tekemään riskien kuvaamisesta jälleen mahdollista. Sama ongelma vaivaa tietysti myös taskulamppua, ja luonnollisesti kamera ja taskulamppu käyttävät erilaisia paristoja.
Paristojen loppuminen haittaa varsinkin pikkutarkkojen pelaajien pelin etenemistä, sillä juuri oikeiden epäkohtien kuvaaminen on välillä vähän turhan arpapeliä. Nillitän nyt vielä siitä, että muutaman tunnin pelaamisen jälkeen kyseisellä kulutustahdilla käytettyjä paristoja olisi insinöörillä matkassa sellainen säkki, että se ei enää sopisi pelin sisäiseen järjenjuoksuun. Ei kai nyt turvallisuudesta vastaava analyytikko sentään niitä luontoonkaan heittäisi?
Vapaus tutkia
Puutteistaan huolimatta riskien valokuvaaminen on yksi pelin kiehtovimpia puolia. Huomasin kuvaavani jokaisen reiän puusillassa, puuttuvan turvakaiteen tai muuten vain epäilyttävän arkkitehtuuriratkaisun. Pelin kannalta huomionarvoisiksi käyvät vasta suuret ongelmat, kuten valtava reikä sillan betoniseinässä. Vapaa tutkiminen on hauskaa ja maailma on rakennettu tarpeeksi mielenkiintoiseksi ja avoimeksi, lukuunottamatta valtaisaa määrää suljettuja ovia.
Toinen pelin päätehtävistä on ratkaista matkan varrelle aseteltuja aivopähkinöitä, jotka yleensä vaativat jonkin sortin tekniikan maalaisjärkeä kytkimien ja nappien painelemisesta paineen juuri oikeaksi säätämiseen.
Pulmia tulee vastaan myös perinteisten esteratahyppelyiden muodossa. Tällöin pieneksi ongelmaksi koituu vaaroja uhmaavan insinöörin vähän kömpelö liikkuminen, mikä korostuu erityisesti vähän turhan paljon näkymättömien esteiden vaivaamassa luonnossa ja tarkkaa hyppelemistä vaativissa tehtävissä. Insinööri-Matti kuolee vedessä, oli siinä sähköä tai ei. Onneksi äkkikuoleman jälkeen edellinen tallenuspiste on suhteellisen lähellä. Silti Mattin on aina toistettava samat höpinät edessä olevasta vaarasta. Matt puhuu muutenkin paljon itsekseen, mikä toki voidaan selittää työn yksinäisellä luonteella.
Kiitos Source-moottorin, pelin nätti visuaalinen ilme tuo mieleen Half-Life 2:n ja Portalin. Lohduttomat, hylätyt infrastruktuurikompleksit ja korruptiosta kielivän todistusaineiston lojuminen tyhjissä kokoushuoneissa luovat hyvin tunnelmaa tapaturma-alttiissa maailmassa. On myös eri jännää huomata, miten pelaajan tekemät valinnat ja löydökset vaikuttavat yhteiskuntaan ja kaupungin asukkaiden elämään.
INFRA on yksi viime aikojen hauskimpia ja omaperäisimpiä ensimmäisen persoonan pähkäilypelejä. Pikkuvioistaan huolimatta tämä tosielämän näennäisestä tylsyydestä iloa irti repivä insinöörisimulaatio tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden vapauttaa sisäisen pilkunviilaajansa.
INFRA: Part 1 (Tietokonepelit)
Täynnä lupausta ja potentiaalia olla insinöörimaailman Portal – uljaasti tylsempi tarina tosielämän sankareista, jotka pyrkivät tekemään meidän tavisten elämästä turvallisempaa.
- nerokas konsepti
- tutkiminen on hauskaa
- pilkunviilaaminen
- paristojen kesto
- välillä turhan hidas
- näkymättömiä esteitä ja pieniä bugeja
Keskustelut (4 viestiä)
10.02.2016 klo 21.47 3
10.02.2016 klo 22.04 1
Ihan samalla tavalla hiekansyöntipeli menisi kuumille kiville Afrikassa eikä se siitä mikskään muutu
11.02.2016 klo 11.07 2
11.02.2016 klo 14.43 2
Kirjoita kommentti