Kuutisen vuotta takaperin PS3:lle julkaistu Fat Princess oli anarkistisen hauska moninpeli. Lipunryöstön hengessä vastapuolen linnoituksesta haviteltiin prinsessaa, jonka anastamista hankaloittivat vyötärölle kertyvät herkkukilot. Toiminnan monipuolisuus nojasi kuuteen eri hahmoluokkaan, joita lennosta vaihtelemalla tiimit ottivat toisistaan mittaa. Fat Princess Adventuresissa prinsessat ovat edelleen yhtä persoja makealle, mutta huumorilla höystettyyn seikkailuun voi suunnata nyt myös yksin.




Oleellisin lienee hyvä todeta ensin: Fat Princessin moninpelisirkuksesta nauttineille on eittämättä pettymys, että Fat Princess Adventures satsaa paukkunsa tarinakampanjaan. Bitter Queen eli kirjaimellisesti katkerokuningatar on synkkien reseptien perässä, ja on pelaajan vastuulla estää pahaa toteutumasta kahden kuningaskunnan ristitulessa. Pääseikkailun varrelle on ripoteltu sivutehtäviä, mutta pääasiassa toiminta on lineaarista kuin viiva – strategisesta kähminnästä on siirrytty mini-Diabloon, jossa tie seuraavalle checkpointille raivataan nokkeluuden sijaan reflekseillä ja puhtaalla raivolla.


Hahmoluokkia löytyy tällä kertaa neljä. Entisistä luokista papilla ja kyläläisellä on heitetty vesilintua, joten välietapeissa voi valita urapolukseen soturin, maagin, vaeltajan tai moukaria heiluttelevan työläisen. Näistä kolme viimeksi mainittua jäävät tosin yksinpelikampanjassa valitettavan usein aliedustetuiksi, sillä Fat Princess Adventuresin kapeilla kujilla on joka suunnasta muiluttava vihollisjoukko enemmän sääntö kuin poikkeus. Hahmoluokkien ominaispiirteet tulevatkin paremmin esille moninpelissä, sillä yhden miehen pelastuspartion taktisimmaksi ulottuvuudeksi jäävät pomotaistelut. Nämä vaativat lähes poikkeuksetta taistelutantereen manipulointia ennen kuin hirviö ottaa lukua.



Toisaalta pomotaisteluissa korostuu myös toiminnan Akilleen kantapää, eli turhankin rennot kontrollit. Perusmätön keskellä ajoittainen huteruus ei haittaa, mutta yhtään enemmän tarkkuutta vaativammat liikkeet kaipaisivat tiukennusta. Fiksattu kamera ei auta vihollismassojen keskellä, joskin peli on lukuisine checkpointeineen selvästi luotu ramboiluun. Tämäkin on silti hauskempaa seurassa, sillä koheltaminen ei jaksa loputtomiin viehättää. Kohkaamisen vastapainoksi Fat Princess Adventures kalasteleekin pelaajan huomiota komedian keinoin.


Pelimaailma on luotu ajatuksella. Jo hahmolle valittu luonne tekee seikkailijasta persoonallisen, ja ääninäyttely on kautta linjan miellyttävää kuunnella. Vaikka tarina on itsetarkoituksellisen yksinkertainen, hyödyntää Fat Princessin valtakunta niin intertekstuaalisuutta kuin vinoutunutta huumoria. Kakku ei ole vale -tason silmäniskut ehkä haukotuttavat, mutta parhaimmillaan peli on yhdistellessään söpöä ja makaaberia. Esimerkiksi hilpeät vesimelonimiehet näyttäytyvät äkkiä uudessa valossa, kun näitä löytää brutaalisti teurastettuna merirosvojen mailta.


Edeltäjäänsä Fat Princess Adventuresia on hankala verrata, sillä pohjimmiltaan kyse on kahdesta aivan erilaisesta pelistä. Massiiviset moninpelimatsit olivat alkuperäisen Fat Princessin suola, eikä Adventuresilla ole vastaavaa tarjota. Yksinpelimoodi kaipaisi tuekseen joko vahvempaa tarinaa tai monipuolisempaa toimintaa. Jos kavereita kuitenkin löytyy, on kyseessä yksi varteenotettavimmista PS4:n kohellusmättöpeleistä. Strategiset haaveet on syytä tunkea takaisin pöytälaatikkoon, mutta kyllä tanssivista karhuista aina vähintään yhdet aidot naurut irtoaa.