Hytopiassa ollaan suurten ongelmien äärellä. Muotitietoinen prinsessa ärsytti paikallista noitaa, joten tämä kirosi neidon iäksi ruskeaan kokovartalohaalariin. Kirous on katastrofi muotihullulle kuningaskunnalle ja äärimmäisen nolo tilanne kuninkaalle ja tämän tyttärelle. Niinpä paikalle kutsutaan sankareita kukistamaan paha noita ja poistamaan kirous. Ihan kuka tahansa ei pelastajaksi kelpaa, vaan pestiin kaivataan ennustuksen mukaisia suippokorvaisia sankareita – ja kukapa muukaan kuin Link nämä vaatimukset täyttäisi. Yksi Link ei kuitenkaan riitä, sillä ennustus puhuu kolmikosta. Niinpä tarvitaan kolmen pelaajan Linkit ja roppakaupalla yhteistyötä, ja puitteet Tri Force Heroesin urotöille ovat valmiit.



Ylhäältäpäin kuvatun pelin visuaalisuus on kuin suoraan A Link Between Worldsista, ja mukana on myös reippaasti Zelda-sarjasta tuttuja aseita ja vihollisia. Muuten ei mitään syvällistä Zelda-kokemusta kannata odottaa, sillä Tri Force Heroes tarjoaa enemmänkin kivaa, mutta melko kevyttä ongelmanratkontaa ja toimintaa. Perusaseena on tuttuun tapaan miekka, joskin kilpi jätetty pelistä pois. Hahmo voi poimia tämän lisäksi yhden erikoisaseen, joiden joukossa on jousipyssyä, bumerangia, tulipalloa ja niin edelleen. Moninpelin myötä peliin tuodaan useita uusia pelimekaniikkoja, jotka vaativat usein kaikkien kolmen hahmon yhteistyötä. Toisinaan yhteistyö tarkoittaa yksinkertaisesti kolmen napin painamista yhtaikaa tai erikoisaseiden toimintojen yhdistämistä. Tärkein moninpelimekaniikka on kuitenkin toteemi, eli pelaajien nostaminen toisten harteille. Harteilla olevia pelaajia voi myös heittää, jolloin pääsee alueille, joihin ei muuta tietä ole. Näitä mekaniikkoja käytetään usein ja ahkerasti, toisinaan ihan kekseliäästikin.

Peli jakautuu kahdeksaan maailmaan, joissa kussakin on neljä tasoa, jotka jakautuvat edelleen neljään alakenttään. Tyypillisesti kolme ensimmäistä kenttää sisältää peruspulmanratkontaa: esteitä, painikkeita, kytkimiä, vihollisia ja niin edelleen. Neljännen kentän tavoitteena on yleensä voittaa pomovastus tai lauma pienempiä vihollisia. Jokaisessa maailmassa on omanlaisensa ympäristönsä ja uudenlaisia pulmia ratkottavaksi, eikä peli ehdi koskaan polkemaan kovin pitkään paikallaan. Kun yhden maailman kaikki tasot on pelattu, voi niihin vielä palata suorittamaan haastetehtäviä, jotka lisäävät aidosti niiden uudelleenpelaamisarvoa. Haasteissa tulee vaikkapa puhkoa kaikki piilotetut ilmapallot tai tuhota kaikki viholliset ilman miekkaa.

Tasoista ja näiden lisähaasteista tienaa materiaaleja, joista voi käydä teettämässä itselleen uusia, trendikkäitä pukuja. Muodikkuuden lisäksi näillä on erikoisominaisuuksia: joku vahvistaa tiettyä asetta, toisen kanssa löytää enemmän parantavia sydämiä, ja niin edelleen. Pelin edetessä puvut tulevat tarpeeseen, kun tasot muuttuvat haasteellisemmaksi – ja on aina kiva tuoda ryhmään jotain tarpeellista pukeutumalla tilanteeseen sopivasti.



Moninpeli onnistuu sekä lokaalisti että nettipelinä, ja lisäksi Download Play mahdollistaa sen, että kavereiden kanssa voi pelata, vaikkei kaikilla peliä olisikaan. Ehdottomasti paras tapa pelata on tehdä niin kavereiden kanssa samassa tilassa, jolloin kommunikointi on helppoa ja tiimi toimii paremmin. Luonnollisesti kahden 3DS-konsolin omistavan kaverin saaminen paikalle ja mukaan pelisessioon aina niin halutessaan on kuitenkin monille ongelmallista. Niinpä useampi turvautunee pelin online-moodiin.

Nettipelaaminen tuo mukanaan ärsyttäviä ongelmia. Peliseuraa kyllä löytyi ainakin toistaiseksi rivakasti, mutta lagia esiintyi runsaasti, mikä häiritsi erityisesti nopeatempoisissa kohdissa. Toinen iso ongelma on kommunikointi. Ääni- tai tekstikeskustelua ei ole, vaan muille viestitään kahdeksan ikonin avulla. Vaikka osasta näistä on ihan hyötyäkin, on minkään vähänkään monimutkaisemman kommunikoiminen hyvin haasteellista. Yleensä kiperämmissä tilanteissa jokaisen pelaajan tuli hoksata ratkaisu omillaan, ja vasta tämän jälkeen päästiin eteenpäin. Kolmas ongelma on pelaajien poistuminen kesken kaiken. Oli sitten kyse kanssapelaajan nettiongelmista, ragequittailusta tai suoranaisesta trollailusta, aina silloin tällöin joku häipyy jengistä kesken leikin. Tämä keskeyttää pelin, ja koko homma joudutaan aloittamaan alusta.



Myös yksinpeli löytyy, mutta ongelmansa on siinäkin. Soolomoodissakin on kolme hahmoa, joista pelaaja voi hallita yhtä kerrallaan. Muut hahmot muuttuvat passiivisiksi patsaiksi, joten saadakseen mitään aikaan, joutuu näiden hallintaa vaihtamaan jatkuvasti. Hahmon vaihtaminen onnistuu ainoastaan kosketusnäytön kautta, mikä tekee pelaamisesta vähintäänkin vaivalloista ja pahimmillaan hyvin hankalaa, etenkin kun usein tarkoituksena on toimia nopeasti tai lähes yhtäaikaisesti ryhmänä. Esimerkiksi eräässä pomotaisteluista yhden pelaajan tehtävänä on toimia syöttinä samalla kun toinen pelaaja hiipii taakse ja lyö pomon häntää. Yksin pelatessa pomo kääntyy aina salamana aktiivisen pelaajan kimppuun, mikä tekee hännän lyömisestä hyvin haastavaa.

Vaikka sinänsä tasosuunnittelu on pääosin onnistunutta, on näiden ongelmien kanssa pelaaminen paikoin turhauttavaa, oli sitten netissä tai yksin. Toisaalta, kun nettipeli sitten toimii ja sattuu hyvä tiimi kohdalle, on pelaaminen erittäin hauskaa. Jaetut onnistumisen kokemukset ja toisaalta myös epäonnistumiset tekevät pelaamisesta mielekästä ja palkitsevaa. Mokatessaan voi pahoitella harmitusta symboloivalla ikonilla, ja kun hankala homma vihdoin onnistuu, koko tiimi spämmää juhlimista kuvaavaa nappia. Pelin parhaat fiilikset tulevatkin juuri tästä: tiiminä vaikeuksien kautta voittoon pääsystä.