Onko se alien? Onko se robotti? Kyllä, ja kaiken päälle vielä hirviökin! Suomalaisen Kraftix Gamesin Alien Robot Monsters läpäisi Steamin Greenlight -seulan, joten ulkoavaruuden hirviöitä päästään läimimään mobiilialustojen lisäksi myös tietokoneilla.




Tower defence -pelihimojen rajoja koeteltiin muutama vuosi takaperin, kun markkinat tuntuivat täyttyvän ilmaiseksi pelattavista tornipuolustuspeleistä, joiden laatu oli parhaimmillaankin heittelevää. Aika on kenties helpottanut tunkua markkinoille, mutta vanha ähky muistuttelee yhä ajoittain takaraivossa, kun aivottomien vihollisten jono lampsii hitaasti kohti kuolemaansa.

Nostalgista 16-bittigrafiikkaa henkivä Alien Robot Monsters ei yritä mullistaa genreä, mutta välipalapeliksi ARM on yllättävän monitahoinen tornipuzzlenaksuttelu. Puzzleilu syntyy rakennusten oikeaoppisesta käyttämisestä: puolustustorneja ei voi sijoittaa vapaasti pitkin pelikenttää, vaan pelaajan täytyy päätellä, millainen torni sopii mihinkin ennaltamäärättyyn paikkaan. Rakennuksia on vain kahdenlaisia - jalkaväen täyttämiä vartiotorneja sekä tiedemiesten asuttamia teknologiatönöjä, mutta erilaisilla lisävarusteilla tapuleiden kirjo alkaa kasvaa pelin edetessä.


Esimerkiksi vartiotornin saa oikeanlaisilla uudistuksilla muokattua vaikkapa lähietäisyydellä loistavaksi, tultasyökseväksi bunkkeriksi tai tarkka-ampujien pesäkkeeksi. Uusia lisäosia sekä rakennustyyppejä tarjoillaan juuri sopivalla tahdilla, etteivät kentät ja toimivaksi testatut taktiikat ala toistamaan liiaksi itseään. Pituuttakin peliltä löytyy keskivertoa pikkunaksuttelua enemmän. Planeetta X:ää tutkivan avaruusaluksen miehistö joutuu taistelemaan muukalaisia vastaan montakymmentä kenttää ennen lopputekstien ilmaantumista.



Yksinkertaisen perusasetelmansa vuoksi tower defence -pelit muistuttavat helposti sisällöltään toisiaan, erojen syntyessä lähinnä miljööllä ja visuaalisella tyylillä. Alien Robot Monstersin ysärihenkinen scifeily ei onnistu herättämään suuria tunteita suuntaan tai toiseen, saati erottumaan erityisesti edukseen, mutta ilmaisnaksujen kiiltävään karkkigrafiikkaan kyllästyneille tyyli tuo miellyttävää vaihtelua. Avaruusmariinien pulssikiväärien eteen myös juoksutetaan yhtä sun toista monsteria, jotka kuljettavat pelaajan lapsuuden hirviödesignin pariin. Tavanomaiset pahikset - kuten robottihämähäkit ja käärmeet - eivät edusta sitä mielikuvituksellisinta vihollisten kavalkadia, mutta lapsenomaista naiivisuutta yhdistelevät viholliset, graafinen tyyli sekä kepeä pelattavuus onnistuvat luomaan pelille menneiden aikojen hengen.


Muita tornipuolustuspelejä mukaillen ARM sisältää kenttien läpäisyssä kolmen tähden arvostelujärjestelmän, joilla ostetaan pysyviä parannuksia esimerkiksi teknologiarakennusten vahingontekoon tai avaruusmosurien kestävyyteen. Tähtijärjestelmä punoutuu pelin suurimpaan ongelmaan, eli piikkeihin vaikeustasossa. Pelin puolivälin tienoilla eteneminen muuttuu ajoittain miltei mahdottomaksi jos aiempia kenttiä ei ole suorittanut täydellisesti, jolloin armeijan varustetasoa on pystynyt parantamaan tarpeeksi. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää vanhojen kenttien uudelleenpeluu paremman arvosanan toivossa. Haastavuus on tervetullutta myös pikkupeleissä, mutta ajoittain Alien Robot Monsters lyö vastaan jo kipupisteen ylittäviä tilanteita.

Erilaisten lisäosien yhdisteleminen torneissa onnistuu pitämään pelaamisen mielenkiintoisena, mutta loppujen lopuksi Alien Robot Monstersin viehätys perustuu pitkälti 90-luvun leppoisten naksuttelun emulointiin. Kevyeksi pikkupelattavaksi ARM ajaa kuitenkin asiansa, ja onnistuu viihdyttämään kestonsa ajan. 6 euron hintalappu varmistaa, ettei lompakkokaan tyhjene nostalgiareissaamisella.