Valittelin viimeisimmän NFS: Most Wantedin yhteydessä, että näitä nimiä tunnutaan kierrättävän sarjan sisällä aika herkästi. Nyt on sitten ilmeisesti päätetty aloittaa koko sarja uudestaan alusta. Ehkä joku käyttämätön lisänimikin olisi vielä löytynyt, jos oikein olisi mietitty.


Alkuperäinen Need for Speed, silloin yli 20 vuotta sitten, oli Test Drive -henkinen autohedonismi, jossa kaahattiin kalliilla kalustolla pitkin maanteitä. Sen jälkeen sarja on edennyt lähes jokaiseen mahdolliseen suuntaan vakavahenkisestä kilpa-ajelusta suoranaiseen toimintapelaamiseen autoilla. Vuoden 2015 Need for Speed on katukilpa-ajopeli, jonka koukkuna on tarjota monta erilaista pelitapaa: voit ajaa nopeasti, driftailla, pakoilla poliiseita tai keskittyä auton rakentamiseen. Tarkoituksena on kerätä mainetta, joka taas avaa pääsyn parempiin viritysosiin, kisoihin ja piireihin.



Pelin tarinaa kuljettavat eteenpäin näytellyt välivideot. Niissä on hyviä ja huonoja puolia. Kerron ensin hyvät: pelaajan auto esiintyy hienosti videoiden osana juuri sellaisena, kuin millaiseksi sen on tuunannut. Tuotantotiimi on ollut ilmeisen näppärä greenscreenin käyttäjä. Huonoa on sitten miltei kaikki muu kuin tekninen toteutus: amatöörinäyttelijät ovat teennäisiä ja dialogi on tylsää. Minua ei juuri lainkaan kiinnostanut, mitä videoissa milloinkin tapahtuu, mutta onneksi sillä ei ole pelin kannalta merkitystä. Pelihahmot myös soittelevat pitkiä puheluita, jotka voi skipata täysin huoletta, koska tarkoituksena on vain esitellä seuraava kartalle ilmestyvä kisa.


Pelin on työstänyt Ghost Games, jota en itse ole toistaiseksi tottunut pitämään erityisenä laadun takeena. Tekninen toteutus ei kuitenkaan estä pelistä nauttimista. Grafiikka on riittävän yksityiskohtaista ja liikkuu tarpeeksi nopeasti, autojen ajettavuus on kohdallaan. Pelin tunnelmaan ilmeisesti kuuluu, että koko ajan joko sataa tai on muuten vain pimeää. Näin marras-joulukuussa olisi itselleni maistunut muunkinlainen estetiikka.



Mainitut erilaiset pelitavat tarkoittavat sitä, että pelissä kerättävät REP- eli mainepisteet jakautuvat eri luokkiin. Tarjolla on puhdasta kilvanajoa, driftausta, poliiseiden kiusaamista, auton virittelyä ja panostamista oman "crew'n" toimintaan. Käytännössä tämä tiivistyy siihen, että valittavana on aina viitisen erilaista kisaa tai tehtävää, jotka painottavat tiettyä osa-aluetta. Silti jokaisesta kisasta voi saada myös jokaisen osa-alueen pisteitä, kun vaikkapa nopeuskisassa kiihdyttelee tehokkaasti, driftailee mutkissa ja kolhii samalla muutamat roskapöntöt romuksi. Lopuksi saa vielä bonusrahaa siitä osiosta, jossa erityisesti ansioitui.


Peliä on mahdollista pelata jonkin matkaa keskittyen vain yhteen osa-alueeseen, mutta käytännössä esimerkiksi osa viritysosista on jemmattu tietyn hahmon tehtävien taakse. Näin lupaus täysin erilaisista pelitavoista ei varsinaisesti toteudu, mutta kyllä painotus jossain määrin kuitenkin onnistuu.



Palkintorahojaan voi käyttää joko nykyisen auton virittelyyn tai uusien hankintaan. Tekniikan virittäminen sinällään on hyvin suorasukaista: jokaiseen autoon on tarjolla melko tavalla samat virityspalikat, joita avautuu tason noustessa vähän kerrallaan. Vaihteiston välityssuhteet on jätetty keinovalikoimasta pois, mitä hieman ihmettelen. Ulkokuorta voi kuitenkin muokata mieleisekseen hyvin monipuolisesti aina vanteista korisarjoihin ja teippauksiin asti.


Tässä suhteessa peli saa muutenkin paljon anteeksi sillä, että sen autovalikoima on viihdyttävä. Sortimenttia riittää valittavaksi paljon, ja näiden perinteisten Skylinejen ja muiden Ferrareiden lisäksi kaupasta voi hankkia Volvo 242:n (sekä muutaman muunkin autovanhuksen). Sleeper-hirviön viritteleminen vanhasta kunnon traktorista oli yllättävän hauskaa. Harmi, että ohjaamonäkymä puuttuu.



Peli vaatii toimiakseen jatkuvan internetyhteyden, vaikka tekisi mieli kysyä miksi. Siis muuten kuin siksi, että EA voi sitten aikanaan rampauttaa pelin sulkemalla sen palvelimet ja myydä yleisölle uuden vastaavan. No, joka tapauksessa samassa "sessiossa" pyöri muitakin pelaajia, joita olisi voinut haastaa. Ehkä autovalintojemme erilaisuuden vuoksi kukaan ei haastanut minua, enkä minäkään nähnyt mielekkääksi käydä ketään tuntemattomia kisoihin kyselemään. Tutummalla porukalla tämä ominaisuus voisi toimia paremmin.


Need for Speed on juuri sitä, mitä itselleni tulee mieleen, kun kuulen EA:n nimen. Se on ilmeisen isolla rahalla ja asiallisesti toteutettu peli, joka tarjoaa annoksen juuri sitä, mitä markkinatutkimukset kertovat ostavan yleisön tänä vuonna haluavan. Se ei ota riskejä eikä sen pelaaminen tuota tuskia. Samalla siinä on kovin vähän mitään, mistä voisi tosissaan innostua. Paitsi se Volvo.