Viimeistään idän ihmemaassa eli Japanissa reissatessa tulee kerta toisensa jälkeen muistaneeksi, miten suosittu Dragon Quest -sarja oikeasti on. Siniset limat ja Akira Toriyaman taide ovat roolipelisarjan faneille tuttuja kirjaimellisesti vuosikymmenien ajalta, eikä loppua näy: Dragon Quest Heroes: The World Tree’s Woe and the Blight Below on yksi lukuisista spin-off-nimikkeistä, joissa sarjan teemoilla luodaan uusia seikkailuja. Perinteisen jrpg:n sijaan limat saavatkin tällä kertaa kyytiä Dynasty Warriorsin hengessä, kun hirviöiden armeijaa niputetaan joka ilmansuuntaan viuhuvilla miekoilla.




Final Fantasy -serkkuunsa verrattuna Dragon Quest ei ole luopunut satumaisuudestaan edes herran vuonna 2015. Coolien moottoripyörätakkien ja murjottavien teinien sijaan seikkaillaan yhä maailmassa, jossa rohkeus, äkkipikaisuus ja remakka nauru ovat yhtä kuin koko hahmodesignien kirjo. Päähahmoina toimivat Arban kuningashuoneen henkivartijat Luceus ja Aurora, joiden kontolle jää selvittää, miksi ennen niin ystävälliset hirviöt ovat yhtäkkiä kääntyneet ihmisiä vastaan. Apua monsulaumojen teurastamiseen he saavat yllättäviltä tahoilta, kun aiempien Dragon Questien sankareita tupsahtaa kehiin toisista ulottuvuuksista.


Pahantekijöiden kitkeminen käy lyhyissä episodeissa, joiden missio on usein yksinkertainen: viholliset hengiltä ja kaljalle. Konseptia varioidaan esimerkiksi suojelutehtävillä ja perinteisemmillä pomotaisteluilla, mutta peruskaavaa saadaan tahkota tuntikaupalla ennen kuin ensimmäiset taktisemmat vaihtoehdot nostavat päätään. Remmiin lyöttäytyvien taistelijoiden kyvyt eroavat onneksi toisistaan tarpeeksi, jotta toimintaan saa halutessaan hieman vaihtelua, mutta viime kädessä rennommallakin napintakomisella pärjää. Ainekset terapeuttisen aivottomaan mättöön ovat siis pannulla, mutta läsähtääkö lopputulos sekoittaessa seinille?




Vastaus on kyllä ja ei. Dragon Quest Heroes ei tyydy vain patsastelemaan sarjan nimellä, vaan esineitä, kykyjä ja tehtäviä lisäilemällä on tuotu mukaan kiitettävä määrä roolipelielementtejä. Visuaalisesti peli näyttää (tyylitellyn) komealta, ja karikatyyrimäisyydestään huolimatta hahmot ovat sympaattisia retro-jrpg:iden hengessä. Kontrollit pelaavat, toiminta rullaa ja hirviölaumojen teurastamisessa on parhaimmillaan suuren urheilujuhlan tuntua, kun hahmon supervoimamittarin saa aktivoitua oikealla hetkellä. Nopeatempoiset taistelut eivät ole päätähuimaavan haastavia, mutta huolimattomuus kostautuu rivakasti etenkin useamman kohteen suojelua vaativissa tehtävissä.


Toisaalta ei kestä kauaakaan, kun pelin suoraviivaisuus kääntyy itseään vastaan. Jo kolmannen tunnin paikkeilla vain ääniraidan korvaaminen N.W.A:lla teki itseään toistavista missioista viihdyttävää, sillä jokaista vaativampaa haastetta kohtaan löytyy tusina monotonisempaa tehtävää. Riesana on myös hahmon jalkoihin kierähtävä kamera, jota saa alinomaa olla korjailemassa joka suunnasta rynnistävien massojen keskellä. Kun jopa pomotaistelut äityvät toisinaan yksitoikkoiseksi vuolemiseksi, tuntuu lisämaustetta tuovan moninpelioption puuttuminen käsittämättömältä.


Kaikesta huolimatta musou-pelien ystäville Dragon Quest Heroes on epäilemättä kokeilemisen arvoinen. Roolipelisarjan faneille peli tarjoaa lisäksi jotain uutta ja jotain vanhaa, eikä ummikkokaan tipu kyydistä. Jos kuitenkin kaipaa peliltään hieman pitkäikäisempää otetta, voi olla hyödyllisempää pitää lohikäärmeet lohikäärmeinä ja hakkelus hakkeluksena.