Vuosi takaperin tähtitaivaalliseksi noussut hype Destinyn ympärillä ei tuottanut aivan toivottua tulosta. Kritiikkiä tuli muun muassa sisällön määrästä, huonosta dialogista ja kehnoista sosiaalisista ominaisuuksista. Pelille suunniteltua kymmenen vuoden mittaista suunnitelmaa ei kuitenkaan hylätty ja pelin toisen vuoden aloittaa muhkea The Taken King –laajennus. Laajennuksen tuloa valmisteli hieman aiemmin jakeluun tullut massiivinen päivitys, joka korjasi laajalla rintamalla pelissä aiemmin ilmenneitä ongelmia.




The Taken Kingin mukaan kuuluu uusi tarina, joka jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Destinyn ensimmäisessä tulemisessa rauha universumiin saapui pahoista pahimman menetettyä henkensä. Crotan poismeno ei rauhoittanut elämää kovin pitkäksi aikaa, koska hänen isäukkonsa Oryx jatkaa siitä, mihin poika jäi. Tarina ei ole vieläkään mitään Oscar-laatua, mutta sen esittämiseen ja seurannan sujuvuuteen on panostettu näkyvästi. Komeita välinäytöksiä mahtavaa äänimaailmaa seuraa pienissä paloissa mielellään.

Uusien tarinakenttien pelaaminen vaatii pelihahmolta tasoa 25. Uusien pelaajien ei tarvitse välttämättä kehittää hahmoaan noin pitkälle, koska posteljoonilta saatavalla Spark of Lightilla hahmon voi kehittää tavoitetasolle muutamalla painalluksella. Ominaisuuden reiluudesta voi olla montaa mieltä, mutta pääseepä jokainen suoraan pelaamaan The Taken Kingin parempaa tarinatilaa.




Laajennus sulautuu vanhaan universumikarttaan ja siitä pystyy näppärästi pelaamaan uusia, sekä vanhoja tehtäviä. Täysin uusia pelialueita ovat Marsin Phobos-kuu ja Oryxin alus, joka on muuten melkoinen näky. Tulivoimaa ainakin riittää, ja sitä esitellään heti laajennuksen avaavassa introssa. Vain yksi isku ja laivastollinen päälle käyneitä aluksia muuttui avaruusjätteeksi. Alus kokonaan omana pelialueenaan on kiintoisaa tutkittavaa aarteineen, salaisuuksineen ja pelattavine tehtävineen.

Kaksi uutta aluetta tarjoaa mukavaa vaihtelua, mutta niiden määrästä johtuen peli kierrättää vanhoja seutuja moneen otteeseen – ehkä vähän liiaksikin. Toki vanhat maisemat tuovat kevyitä nostalgiafiboja ja luovat elävyyden tunnetta koko universumiin, mutta uutta pitäisi olla enemmän.




Varsinaisen uuden kampanjan läpäisee parissa kolmessa illassa, mutta se ei tarkoita, että peli olisi kokonaisuudessaan nähty. Lisätehtävää riittää yllin kyllin ja uusia aseita avattavaksi pitkäksi aikaa. Uutuutena tulleet mikromaksutkaan eivät paljoa mieltä paina, koska oikeaa rahaa voi toistaiseksi käyttää vain omasta mielestäni täysin turhiin emoteihin, eli tanssi- ja muihin vartalon liikkeisiin, joita voi esitellä pelikumppaneille.

Sanotaan. että viini paranee vanhetessaan ja on iloista todeta että se pätee myös Destinyyn. Jumalpeliksi sitä ei vieläkään tarvitse nostaa, mutta suunta on oikea. Vuosi sitten käteen jäi ihan hyvä peli, joka tuntui olleen hetkessä nähty. Uudistusten myötä loottia sataa pelaajille aiempaa tiuhemmalla tahdilla, millä onnistutaan koukuttamaan pelaamaan peliä aiempaa aktiivisemmin ja keräämään aina vain parempaa varustusta. Muistutetaan kuitenkin, että pelin pääpaino on verkkopelissä, joten hyvälle kaveriporukalle on tarvetta pelistä täysillä nauttiakseen.


Vaikka Taken King ei suunnattomasti pelattavia tasoja tuokaan, on kokonaispaketti jo melkoisen laaja. Siitä toki voidaan vääntää kättä, onko alun perin liian kevyeltä tuntuneeseen pelikokemukseen reilua myydä kokonaisuutta täydentävää boostia lähes täyteen pelihintaan. Pelin aiemmin hankkineita se potkii päähän, mutta uusille tulokkaille kokonaispaketin hinta alkaa olla jo kohtuullinen sisältöön nähden. Jos peli on vielä hankkimatta, niin nyt kokonaisuus alkaa olla sen verta laaja, että Destinyä voi varauksetta suositella kaikille lajityypin ystäville.