Viimevuotisen NHL 15:n piti olla uusi askel pelisarjassa, uuden konsolisukupolven kuningasjääkiekko. Paperilla (ja genren yksinvaltiaana) se sitä toki olikin, mutta julkaisupäivänä kauppoihin saapui tekosyillä koristeltu raakile, jonka puuttuvia pelitiloja paikkailtiin pitkään. Itse pelaan kyllä kohtuullisen paljon Änäriä, mutta lähinnä verkossa kaverin kanssa, joten minua puutteet eivät kovasti haitanneet, koska pelin vauhti, pelattavuus ja muukin oli ihan mukavasti kohdillaan. NHL 16 parantaa edellisestä aika monella osa-alueella, joten katsotaanpa taas, mitä EA on luvannut ja miten uudistukset toimivat.




Ensivaikutelmia: pelin nopeus tuntuu ärhäkämmältä, AI paremmalta ja taklaukset vaikeammilta tehdä kuin edeltäjässä. Näkyvin asia, jonka jäälle astuessaan huomaa, ovat Visual On Ice -vinkit. Pelatessa peli antaa koko ajan pelaajalle vinkkejä siitä, mitä voisi tehdä, mitä kannattaisi tehdä, minne syötöt olisivat menossa ja mihin päin maalia kannattaisi lämätä. Toki vinkit saa halutessaan pois ja niiden perimmäinen tarkoitus on tehdä NHL 16:sta lähestyttävämpi niillekin, jotka eivät ole sitä koskaan tosissaan pelanneet. Itseäni ne muutaman pelin ajan häiritsivät ylimääräisenä hälynä ruudulla, mutta tällaiselle keskitason pelaajallekin hyöty oli tietyissä tilanteissa kiistaton. Samalla ne tekivät minusta myös paremman pelaajan - ehdotusten myötä tuli kokeiltua sellaisiakin liikkeitä ja strategioita, joita muutamaan taktiikkaan tottuneet sormeni eivät olleet ennen tehneet.

EA:n mukaan NHL-pelien pelatuin pelitila tätä nykyä on HUT, eli Hockey Ultimate Team. Se on yhdistelmä fantasiajoukkuepeliä ja varsinaista pelaamista. Pelaaja rakentaa unelmiensa joukkueen, kehittää sitä, viilailee pelaajakoostumuksia ja sitten pelaa joukkueellaan muita vastaan. Yksinpelissä voi treenata verkkomatseja silmällä pitäen ja myös NHL-maailman oikeat tapahtumat vaikuttavat HUTtiin. Ymmärrän pelitilan viehätyksen, mutta koska en itse varsinaisesti seuraa NHL-liigan pelejä, tunnen pelaajista lähinnä suomalaiset ja puolet joukkueistakin on outoja, jää kokonaisvaltaisempi elämys kokematta.


Be a GM -pelitilan uudistuksia tälle vuodelle on myös hehkutettu. Siinä pelaaja on joukkueen General Manager, ja tällä kertaa mukana on virtuaalikiekkoilijoiden “moraali”, joten ryhmähenki ja motivaatio on pidettävä korkealla. Eri persoonien kohdalla se tehdään eri tavoin ja joukkueeseen pitää saada pelaajat, jotka tulevat toimeen keskenään jäällä ja pukuhuoneessa. Aika paljon pitää kuitenkin tehdä yrityksen ja erehdyksen kautta.



Graafisesti peli on vaihteeksi komein NHL koskaan. EA:lla on saatu viime vuoteen verraten uudet konsolit haltuun myös ohjelmointipuolella ja varsinkin jäähallit nyt jo todella monipuolisine yleisöneen ovat varsin aidon oloista ja komeaa katsottavaa. Animaatioiden määrän lisääntyminen on myös omiaan lisäämään autenttisuutta, eikä silmiinpistävää bugailua tullut parinkymmenen pelitunnin aikana vastaan.

Ja parrat kasvavat.


Selostajapuolella ei petrausta tunnu tapahtuneen. Toisinaan amerikanmertarannat puhuvat yllättävänkin dynaamisen tuntuisesti, mutta vain toistaakseen seuraavan viiden minuutin aikana samaa lausetta useampaan kertaan - ja kun se lause on vielä tuttu parista edellisestäkin Änäristä. Uskon silti, että sohvan ohi kulkeva satunnainen vilkuilija voisi vallan hyvin hämääntyä luulemaan peliä oikeaksi kiekkomatsiksi.



Silloin kun pelaan NHL:ää yksikseni, pelaan Be A Pro -pelitilaa. Periaatteessa kyseessä on roolipeli, jossa pelataan puolen tunnin pomotaisteluita yksi toisensa perään AI-kumppaneiden kanssa ja samalla kehitetään omia taitoja eri osa-alueilla. Hyvin äkkiä peli iskostaa pelaajaan tunteen vastuusta joukkueen menestyksestä ja koukuttaa ottamaan vielä yhden matsin. Muutaman kerran meinasin kyllä luovuttaa, kun pelisuoritukseni, joka olisi saanut Mertarannan ihohuokosista erittymään Koskenkorvan katkuista hunajaa, oli pelin mielestä “surkea”. Se ei siis riitä, että syöttää joukkueensa kaikki neljä maalia, luo tilanteita ja häiritsee vastustajia, kun ei itse satu olemaan se, joka kiekon upottaa ja häviää kourallisen aloituksia. Puuh. Muutenkin maalintekoa tunnutaan korostavan arvioissa aivan yläkanttiin - pari lättyä verkon perukoilla nostaa myös puolustuksen ja joukkuepelin arvosanaa suit sait sukkelaan.


Olen lukenut verkkopelin tökkimisestä negatiivista kommentointia ja myönnän itsekin, ettei NHL 15:kaan hikottelematta toiminut kotonani langattoman verkon kautta. Itselläni on verkkomatseja varten pitkä piuha, jonka napsautan konsolin taakse tarvittaessa, mutta voisihan niitä pelipalvelimiakin ehkä vähän buustata, arvon EA.

Onko NHL 16 sitten pakkohankinta? Änärifaneille - kyllä. Niille, jotka jättivät viime vuoden väliin - kyllä. Niille, jotka olivat tyytyväisiä viime- tai toissavuotiseenkin - ei välttämättä. Niille, jotka eivät ole NHL-peleihin vielä koskeneetkaan, mutta haluaisivat - kyllä. Niille, joiden mielestä NHL95 on edelleen se ainoa oikea - ei.