Disney Infinity on niin sanottu “toys to life” -pelisarja. Nämä leluja ja pelejä yhdistävät hybridipelit ovat viimeisten vuosien aikana nostaneet nopeasti suosiotaan. Useampi firma on julkaissut tai julkaisemassa oman versionsa, tunnetuimpana näistä ehkä edelleen Activisionin Skylanders. Yhteistä peleillä on se, että niiden pelaamiseen tarvitaan kaupasta ostettavia fyysisiä figuureita. Kun näitä leluja asetellaan pelin mukana tulevalle alustalle, heräävät niitä edustavat hahmot eloon pelin maailmassa. Eri firmoilla on omat valttinsa, ja siinä missä Skylanders on toimintapeli, Disney Infinity valjastaa pelaajan oman mielikuvituksen tämän avuksi ja haastaa luomaan ja leikkimään.




Uusin Disney Infinity keskittyy vahvasti Tähtien sotaan, ja myös Disney Pixarin uusin menestys Inside Out on hyvin edustettuna. Ostettavaksi tarjotaan toki myös monia muita figuureita useista Disneyn hallitsemista tarinamaailmoista. Tämä onkin selkein vahvuus mainittuun Skylandersiin verrattuna: mukana on monia fanitettavia maailmoja, ja pelaamaan pääsee vaikkapa Mulanilla, Mikillä ja Olafilla, kunhan näitä edustavat figuurit ensin ostaa. Myös aiempien versioiden figut käyvät uuteen peliin, joten pitkäaikaisemmilla faneilla lienee jo melkoinen arsenaali muun muassa Ihmeperhe- ja Marvel-hahmoja käytössään. Figuurit ovat myös laadukkaita, joten näitä laittaa itsekin mielellään hyllyyn koristeeksi.

Varsinaisella pelipuolella Infinity jakautuu jälleen kahteen pääosaan: lelulaatikkoon ja tarinasetteihin. Lelulaatikossa voi seikkailla vapaasti keskushubissa, rakennella omia maailmojaan, latailla muiden tekemiä laatikoita ja viihdyttää itseään erilaisilla aktiviteeteilla. Tarinasetit ovat pelimäisempiä kokonaisuuksia, joita jokaista edustaa aina fyysinen pelialustalle asetettava esine – ja näitäkin saa tietenkin ostettua lisää erikseen.




Erityisesti lapsille suunnatuissa peleissä kuvittelisi, että on tärkeää päästä suoraan toimintaan. Disneyllä ei tähän ilmeisesti uskota, sillä alkuun pelaaja laitetaan pelaamaan kolme pakollista intropätkää, joista ensimmäisessä liikutaan Tähtien sodassa, toisessa Inside Outissa ja kolmannessa kaahaillaan Mikki Hiirenä. Näiden suurimpana tarkoituksena lienee toimia mainoksena kyseisiin maailmoihin, sillä aloituspaketista löytyy kamaa vain ensimmäiseen.

Kun pätkät on pelattu, tiputetaan pelaaja lelulaatikon puolelle. Vasta tässä vaiheessa on aika asettaa valittu hahmo laudalle ja aloittaa seikkailu. Ensimmäiseksi on kuitenkin vielä käytävä kuuntelemassa opastuksia ja avattava maailmaan uusia osia. Näitä ohjeita on ihan liikaa – osa selityksistä on pakollisia, toisten kuuntelemisesta palkitaan. Suurimman osan näistä olisi voinut poistaa ja antaa lasten tutkailla maailmaa omilla ehdoillaan.


Ohjeistuksista huolimatta eivät kaikki toiminnot ole selkeitä. Tästä esimerkkinä arvosteluversion mukana tulleet voimalevyt, jotka sisältävät esimerkiksi lelulaatikon ympäristöä muuttavia teemoja ja esineitä. Kun tällaisen laittaa pelialustalle lelulaatikon keskushubissa ollessaan, saa ilmoituksen virheellisestä esineestä, joka pyydetään poistamaan. Tämän sijaan voitaisiin kertoa, että kyseisellä levyllä on vaikutusta ainoastaan, kun on rakentamassa omia lelulaatikkojaan.



Disney Infinity ei tarjoa ehkä nimensä mukaisesti ihan rajattomia vaihtoehtoja, mutta paljon tekemistä pelistä kyllä löytyy. Pelaaja esimerkiksi haalii mukaansa erilaisia minikumppaneita, kuten vaikka Roope-sedän tai Robin Hoodin. Nämä kumppanit kipittävät pelaajan perässä ja auttavat taisteluissa, niille voi rakentaa taloonsa omia huoneita, ja ne voi myös laittaa työskentelemään maatila-alueelle satoa kasvattamaan. Hubin kautta löytyy farmin ja talonrakennuksen lisäksi monia muita valmiita osuuksia, esimerkiksi kilpa-ajelua ja taistelua loputtomia vihollisaaltoja vastaan.


Omia lelulaatikkoja voi rakennella hyvinkin monipuolisin sisällöin, joita saa myös avattua (ja ostettua) jatkuvasti lisää pelinsisäisellä valuutalla. Pelkän koristelun lisäksi työkaluissa on erilaisia triggereitä ja muita toimintoja, joilla saa aikaiseksi vaikka mitä, kun vain päästää mielikuvituksensa valloilleen.

Kun hubissa seikkailu kyllästyttää eikä intoa riitä omien maailmojen rakenteluun, voi aina ladata muiden pelaajien ja Disneyn itsensä tarjoamia valmiita lelulaatikoita. Jossain näistä pelastetaan autiomaasta janoisia eläimiä, toisissa koetaan pieniä tarinamaisia pätkiä, ja erikoisempiakin ratkaisuja löytyy. Eräästä seikkailusta löytyi Splatoon-henkinen osio, toisessa komeili jonkinlainen versio Pac-Man-kolikkopelistä. Eiväthän Disney Infinity -versiot Splatoonista tai Pac-Manista toki alkuperäisteoksille pärjää, mutta ne ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka monipuolisia ja erilaisia kenttiä pelin avulla saa tehtyä. Se on hyvä juttu, sillä uudenlaiset kokemukset pitänevät pelin tuoreena pitkään.


Lelulaatikkoa päämäärällisempää tekemistä voi hakea tarinaseteistä. Aiemmin tarinapuoli on ollut melko vaatimatonta, mutta siihen on kolmososan myötä tullut parannusta. Aloituspaketin mukana tulee yksi Tähtien sota -setti, joka tuntuu pieneltä MMO-maailmalta, vaikka muita pelaajia ei joukossa näykään. Päätarinan lisäksi voi suorittaa kasan sivutehtäviä, jutella ihmisille, hakata vihollisia ja esineitä palasiksi, keräillä resursseja, kulkea avaruusaluksella planeetalta toiselle ja niin edelleen. Positiivisesti kaikille setin alueille pääsee aloituspaketin hahmoilla, eikä kiirettä uusien hahmojen hankkimiseen näin ollen ihan heti ole. Edelleen kuitenkin tiettyyn tarinasettiin pääsee vain kyseiseen maailmaan kuuluvilla hahmoilla. Mitään kovin ihmeellistä ei tarinoilta kannata odottaa, sillä vaikka inspiraatiota on ehkä Lego-peleistä haettukin, jäädään edelleen kauas niiden tasosta ja viihdearvosta.



Infinity sisältää myös kaksinpelin, mutta sen toteutus ei ole paras mahdollinen. Ruutu jaetaan kahtia, ja tämä kahtiajako pysyy, vaikka pelaajat liikkuisivat vierekkäin. Erityisesti kahdelle pelaajalle suunniteltua sisältöä ei tunnu löytyvän, eikä kakkospelaaja edes pääse kaikkiin kenttiin mukaan, sillä monet tehtävistä toimivat vain yhdellä pelaajalla. Tällöin kakkospelaajan hommaksi jää vain katsella passiivisesti vieressä. Myös ruudunpäivitysnopeus kärsi selvästi kaksinpelistä. Yksin pelattuna peli pyöri pääasiassa sujuvasti, mutta kahdella pelaajalla peli takelteli.


Kokonaisuutena Disney Infinity 3.0 on kattava, mutta melko keskinkertainen teos. Figuurit ovat laadukkaita ja komean näköisiä, sisältöä pelissä on valtavasti ja tee-se-itse-hengen ansiosta sitä tulee lisää jatkuvasti. Mikään sisällöstä ei kuitenkaan tunnu nousevan erityisen innostavaksi. Disney Infinity on edelleen ehkä paras valinta silloin, kun luova rakentelu tuntuu omalta jutulta. Jos parempi pelattavuus kiinnostaa, voi vaihtoehto löytyä esimerkiksi vauhdikkaasta Skylanders Superchargersista tai mahdollisesti Lego Dimensionsista, jonka senkin julkaisupäivä jo ovella kolkuttelee.