Yksi pelien vahvoista trendeistä viime vuosina ovat olleet pelit, jotka ovat toimineet enemmänkin kokemuksina, kuin perinteisinä peleinä. Submerged on jotain näiden välimaastosta: se yhdistelee Journeyn ‘oudon maailman’ tunnelmaa Brothers-pelin tunteita herättäviin perhesuhteisiin.


Pelin keskiössä ovat sisarukset, jotka saapuvat veneellä kasvien peittämään, suurimmaksi osaksi mereen vajonneeseen kaupunkiin. Pelaajan ensimmäiset tunnelmat ovatkin kiinnostusta herättävät “missä mä olen, keitä päähenkilöt ovat, miksi mä olen täällä, mitä on tapahtunut?”. Tarina kerrotaan vähitellen avautuvin symbolein, puhe on tunnistamatonta kieltä. Sisarusparin sisko on rohkea ja uhrautuvainen - ja tarttuu toimeen, kun vakavasti loukkaantunut velipoika on saatava takaisin tolpilleen.




Tästä seuraa se varsinainen peliluuppi: veli tarvitsee jotain, sisko lähtee sitä veneellä etsimään, löytää sopivan kohteen kaukoputkella, kiipeää rakennuksen huipulle simppelissä tasoloikassa, avaa arkun, peli palaa automaattisesti lähtöpaikkaan, nähdään välinäytös, veli tarvitsee jotain, sisko lähtee, ja niin edelleen… Submergedissä ei voi kuolla, tasapainotteluosiot etenevät itsestään, veneestä ei voi loppua bensa, tarvittava tavara on aina siinä rakennuksessa, mihin päättää kiivetä ja se kiipeilykin on joka tornissa likimain identtistä. Edes kiire ei ole, sillä vaikka veli oli selvästi kuoleman kielissä, ei ole lainkaan väliä, kauanko veneellä ympäri kaupunkia puksuttelee. Juonen tapahtumat etenevät kuin junan raiteilla, mutta onneksi edes maisemia voi katsella sen ikkunasta.


Paikoitellen näkymät ovat nimittäin todella tunnelmallisia, varsinkin yhdistettynä pelin yleiseen vireeseen ja tunnelmaa kauniisti korostavaan soundtrackiin, sekä valo- ja sääefekteihin. Näistä hetkistä nousee Submergedin vahvuus ja ne ovat niitä, jotka keräävät arvostelijoilta tähtiä. Kun olosuhteiden runnoma valas nousee veneen vierestä veden pintaan auringon kajon heijastuessa aaltoihin, voi vain lepuuttaa silmiään (ja ottaa tilanteesta selfien). Toisaalta taas paikoitellen peli näyttää Unreal Engine 4 -perusteiden harjoitustehtävältä, eikä tekstuureissa esimerkiksi rakennuksesta toiseen siirryttäessä ole mitään eroa. Tämä aiheuttaa myös hieman sekavuutta ja ajoittaista eksymistä, kun kaikki näyttää samanlaiselta. Pitää vain uskoa, että eteenpäin puskemalla se haettava esine aina löytyy.




Salaperäinen tarina ja sisarusten kohtalo pakottavat pelaajan kuitenkin toistamaan rutiinia, kunnes kaikki tarvittavat tavarat on koossa - ja sitten peli onkin loppu. Itselleni tämä kävi alle kahdessa tunnissa, koska en lähtenyt kiipeilemään jokaisen lisäkerättävän perässä, varsinkaan kun “päätavaran” löytyessä niitä ei pääse enää saman tien noukkimaan. Pelin läpäisyn jälkeen aukeaa kyllä Explore-vaihtoehto, jossa loputkin tarinan yksityiskohdat voi käydä rauhassa haalimassa.


Koska peli oli niin lyhyt, minua jäi ihmetyttämään, että sainko niin kutsutusti “hyvän lopun”, vai olisiko jollain tavalla voinut päätyä eri päätökseen, sillä synkempäänkin kohtaloon viitataan matkan varrella. Yleisestä juonen suoraviivaisuudesta johtuen uskon kuitenkin, että peli oli sillä taputeltu ja se johtikin toiseen kysymykseen: Onkohan tekijöiltä loppunut ideat kesken, onkohan pelin kehitys lopetettu kesken, oliko tämä jonkun harjoitustyö, nopeasti jotain kilpailua varten kyhätty? Jotkut asiat puhuvat tämän puolesta, toiset vastaan.

Submerged on helppo, asioita liikaa oikova, pelimekaniikoiltaan itseään toistava peli, jossa on hienoa tunnelmaa, kauniita hetkiä ja ideoita, joita jatkokehittämällä se olisi varmasti saanut paljon enemmän lihaa luidensa ympärille. Toisaalta se sai takapuoleni jumittumaan sohvalle tiiviisti koko kestonsa ajaksi.