Rare on toiminut pelinkehittäjänä 30 vuotta, joten firmasta on muistoja monen ikäisillä - ja karkeasti voisi sanoa, että mitä vanhempia ne muistot ovat, sitä kultaisempia ne ovat. Nykysukupolven pelaajat muistavat Raren logon lähinnä Kinect-urheiluista, mikä ei ole välttämättä paras tapa tutustua kyseiseen firmaan. Onneksi nyt tarjotaan sitten täyslaidallinen tykitystä kaikilta kolmelta vuosikymmeneltä.


Rare Replay sisältää kolmekymmentä peliä Raren kavalkaadista ja koko paketin saa 30 euron hintaan, mikä on kirjaimellisesti erinomainen diili ja sellainen hinta/sisällön määrä -suhde, jota ei varmaan heti tulla ylittämään. Ellei nyt vaikka Sega pistä koko katalogiaan kympillä ladattavaksi. Luultavasti valikoimasta monille tuntemattomimpia ovat 80-luvun Spectrum-pelit, joista osasta on kyllä tullut klassikoita (JetPac, Sabre Wulf). Itse olin tuolloin MSX-tietokoneen omistaja ja minulle Spectrum-pelit olivat yhtä suuri kuin “kamalat grafiikat, laiska ja hidas versio”, joten kyseisiin Raren teoksiin minulle ei ole syntynyt tunnesiteitä.

Pientä kosketuspintaa näihin vanhempiin peleihin tarjotaan Snapshot-nimisillä minipeleillä, joissa annetaan muutamia kymmeniä sekunteja aikaa suorittaa tietty tehtävä. JetPacissa näitä ovat muun muassa tietyn pistemäärän saavuttaminen tai aluksen tankkaaminen mahdollisimman nopeasti. Snapshoteista tulevat mieleen Nintendon NES Remixit, mutta myös pikaisesti pelattavat simppelit mobiilipelit, joten tämä saattaa olla hyvä tapa houkutella nykysukupolvet tutustumaan 80-luvun alun peleihin. Saa niistä ainakin achievementeja!




Snapshot-variaatioita tarjotaan myös Raren NES-peleistä, joista monilla alkaa olla parempia muistikuvia, varsinkin tässä Nintendohullussa armaassa Suomen maassamme. Useimpien niistä viehätys onkin säilynyt. R.C. Pro-Am ja sen jatko-osa ovat hauskaa pikkuautoilua Super Off-Road -pelin tyyliin ja minulle ennenkokematon Cobra Triangle yllätti pelattavuudellaan sekä monipuolisuudellaan. Snake, Rattle & Roll on varsin omaperäinen, vaikka vähän hankala tasoloikka, jolla on faneja myös pikapelauspiireissä ja Battletoads taas klassikko ainakin vaikeustasonsa suhteen. Muita NES-teoksia pelaamaan en koukuttunut yhtä pitkäksi aikaa. Kasibittiohjaimen ristiohjainta tuli kyllä vähän ikävä.


Muutaman pelihallipelin jälkeen (mm. Killer Instinct Gold) päästään monien mielestä Raren uudelle kultakaudelle eli Nintendo 64 -peleihin: Blast Corps, Banjo-Kazooie, Jet Force Gemini, Perfect Dark, Banjo-Tooie ja Conker’s Bad Fur Day. Moni olisi maksanut pelkästään tästä kuusikosta kassalla halutut 30 euroa ja hieman hassunkurista on myös se, että Nintendon omilla nykylaitteilla näitä ei pääse pelaamaan. Kärkinimiä ovat tietenkin Banjo ja Conker, mutta tiedän, että monilla on lämpimiä muistoja myös Blast Corpsista, JFG:stä ja Perfect Darkista. Itselleni satsista jäi aikoinaan kokonaan pelaamatta Jet Force Gemini, joten nyt on hyvä tilaisuus ottaa se peluuseen. Tokihan näissä ikä näkyy, mutta Rarella on perusasiat niin kohdallaan, että viihdearvo välittyy väkisinkin.

Sitten Rare siirtyi Xbox-kehittäjäksi. Minä myönnän, että pidin Grabbed by the Ghouliesista, vaikkei se ollutkaan sitä, mitä Rarelta odotettiin. Myönnän myös, että pidin Kameosta, vaikkei se ollutkaan sitä, mitä X360:lta odotettiin. Molempien pariin palasin mielelläni ja yksi viime viikon illoista, joka piti omistaa koko kasan tutkimiselle, meni ghouleja mätkien.


Viimeinen viisikko on tuoreemmasta päästä Rare-kamaa: Viva Pinatat olivat omaperäisen värikkäitä ja hauskoja, mutteivät muodostuneet sellaiseksi ilmiöksi, kuin Microsoft toivoi. Rare-klassikoiden jatko-osat Perfect Dark Zero sekä Banjo-Kazooie: Nuts & Bolts jakoivat pelaajien mielipiteitä heti ilmestyessään, eivätkä ne ole nousseet edeltäjiensä kaltaiseen kulttistatukseen. Saman kohtalon koki JetPac Refuelled, vaikka ihan laadukkaasti hiottu paketti onkin.



Rare Replay alkaa musikaaliesityksellä, jossa Raren hahmot laulavat iloisen, huumorilla höystetyn sävelmän. Sama melodia soi pelin alkuruudussa taustalla. Niin Rarea. Jokaisessa valintaruudussa on liikettä, kurkistelevia hahmoja, veikeää musiikkia ja hassuja yksityiskohtia. Niin Rarea.


Mitäs muuta? Vanhoja pelejä voi kelata taaksepäin jos tuntuu hankalalta! Niihin voi pistää kuvaputkiefektin, jotta tuntuu autenttisemmalta! Kaikesta voi kerätä leimoja ja achievementeja! Kurkistuksia kulissien taakse voi katsella monta tuntia! Huh!

Pieniä miinuksia voi vetää siitä, että moninpelattavaa, edes samalla ruudulla saati sitten verkossa, ei paketista juurikaan löydy ja kerran JetPacin Snapshotin selvitettyäni koko komeus kosahti. Jonkinmoinen kiusa on myös se, että X360-pelit on toteutettu tuoreella taaksepäin yhteensopivuudella, eivätkä ole osa tiivistä pakettia, vaan erikseen Xbox Onen kiintolevyllä. Kokonaisuuden eheys särkyy ja Rare Replaysta joutuu niitä pelatessaan pomppaamaan ulos.

Valitettavaa, mutta selitettävissä on se, että ne kaikkein kuuluisimmat ja rakastetuimmat Raret (Conkeria ja Banjoa lukuunottamatta) paketista puuttuvat. Donkey Kong Countryt sekä Diddy Kong Racing ovat tietenkin Nintendon holveissa ja GoldenEye, ah, se GoldenEye on James Bond -pelioikeuksien haltijan takana. Tosin Rare itse selittää GoldenEyen puuttumista sillä, että mukaan haluttiin vain raremaisia pelejä, joissa on pääosassa Raren itse luoma hahmo. Kaipa sekin selitykseksi kelpaa.